Vuosi 1919, nro 2

 Kirjoittanut Emil Hynninen

Miten osuuskunnat voisivat toimia, jäsentensä osuustoiminnallisen tietoisuuden ja uskolli-
suuden kasvattamiseksi

Kuta enemmän osuustoimintaliike ulkonaisesti kasvaa, sitä tärkeämpää on huolehtia sen sisäisestä lujittamisesta Kun osuuskunta on henkilöiden yhtymä, on itsestään selvää, että osuustoiminnallisesti valveutuneet jäsenet ovat osuuskunnan menestykselliselle toiminnalle -hyvin tärkeänä edellytyksenä. Tämän ovat, osuustoiminta-aatteen ,ajajat jo tämän liikkeen alkuajoista saakka monissa maissa täysin ,oivaltaneet. Juuri tässä -tarkoituksessa on Pellervo-Seura meillä alunpitäen monipuolisen kirjallisuuden ja neuvontatyön kautta valppaasti pitänyt huolta osuustoiminnallisen valistuksen levittämisestä ja syventämisestä. Samoin ovat myöskin osuustoiminnalliset keskusliikkeet, sitä mukaa kuin ne ovat kehittyneet ja vaurastuneet, nekin puolestaan käyneet tehokkaasti osuustoiminnallista valistustyötä 'tukemaan ja sitä itsekohtaisestikin suorittamaan. Seurauksena tästä kaikesta onkin ollut, että meillä sekä osuuskuntien jäsenillä että suurella yleisöllä on paljoa helpompi kuin monessa muussa maassa hankkia osuustoiminnasta perinpohjaisia tietoja, ja saada näin ollen itselleen tällä ,alalla perusteellinen yleissivistys.

Mutta olkoonpa osuustoiminnalliseen valistustyöhön tarjolla olevat aseet kuinka hyvät tahansa, ei niistä ole suurtakaan hyötyä, jolleivät paikalliset osuuskunnat itse ryhdy osuustoiminnallista valistustyötä <)massa piirissään tarmokkaasti tekemään. Mutta ikävä kyllä ovat meillä monet osuuskunnat, niiden joukossa ehkä lukuisimpana osuusmeijerit, laiminlyöneet tässä suhteessa velvollisuuksiaan, unohtaen, että osuuskunnan jäsenten kasvattaminen ja valistaminen takaa osuuskunnalle pysyväisintä menestystä. Ja kumminkin olisi, kun muistaa esim. osuusmeijeriemme suuren merkityksen maalaisväestömme toimeentulon helpottajina, yleiseltä kannaltakin erikoisen toivottavaa, että nämä laitokset pysyisivät elinvoimaisina ja entistä suuremmassa määrässä kehittäisivät toimikykyään.

Useat osuuskuntien jäsenet ehkä arvelevat, ettei tuollainen kasvatus- ja valistustyö kuulu erikoisemmin osuuskunnalle, vaan että se on varsinaisten sivistysja valistuslaitosten tehtävä. Monet ovat sitä mieltä, että meneehän esim. meijerin erin liike muutenkin eteenpäin ja saadaanhan sitä hyviä tuloksia ilman noita aikaa ja vaivaa vaativia valistustoimenpiteitäkin. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Osuuskunnan menestys riippuu varsin suuresti jäsenten osuustoiminnallisesta valistuksesta ja osuustoimintaharrastuksesta. Missä nuo ominaisuudet jäseniltä puuttuvat, missä vallitsee pimeys ja tietämättömyys, siellä saavutetaan ainoastaan poikkeustapauksissa hyviä tuloksia. Tämä johtuu jo osuustoiminnan sisäisestä luonteesta. Osuuskunnassa näyttelevät henkilöt tärkeämpää osaa kuin pääoma. Osuuskuntahan on juuri henkilö- eikä pääomayhtymä. Näistä syistä on osuuskunnissa annettava henkiselle pääomalle suuri merkitys. Sitä on lisättävä yhtä rinnan muiden osuuskunnan menestykseen vaikuttavien asiain ohella.

Osuuskunta, jonka jäseniltä puuttuvat nuo hyveet, jonka jäsenillä, ei ole riittävää osuustoiminnallista valistusta, ei ole vankalla pohjalla. Sen on kokemus näyttänyt jo useita kertoja. On sattunut, että taloudellisesti vakavaraisetkin osuuskunnat ovat joutuneet vaikeaan asemaan alkuaan vaarattomalta näyttäneen pikkuseikan takia, jota on vääristeltynä ja liioitellussa muodossa levitetty jäsenten keskuuteen. Aiheettomien ja vääristeltyjen tietojen levittäminen on hyvin yleistä vastustajain puolelta. Tietämättömyys osuuskunnan jäsenistössä taas muodostaa tuollaisten juttujen levittämiselle otollisen maaperän. On sattunut, että tahallisesti vääristellyn tiedon takia osuuskunnasta on eronnut ensin parisen jäsentä ja näiden eroaminen on peljästyttänyt muita sekä paisunut yleiseksi joukkoeroamiseksi, joka on saattanut, asiat arveluttavaan tilaan. Tällaista sattuu helposti etenkin silloin, kun osuuskunnan hoidossa tapahtuu kompastuksia.

Juuri tämänlaatuisten y. m. osuuskunnan rauhallista kehitystä häiritsevien seikkain poistaminen ja tyhjäksitekeminen käy parhaiten ja varmimmin tehokkaan ja monipuolisen valistustoiminnan avulla.

Jäsentensä kasvattamiseksi ja valistamiseksi voivat osuuskunnat hyvinkin monella eri tavalla toimia. Hyvän tilaisuuden tällaiseen valistustyöhön tarjoavat jo osuuskuntien
kokoukset.

Eräs huomattava ulkomaalainen osuustoiminnallinen valistustyöntekijä on lausunut. "Hyvin järjestetty osuuskunnan kokous on aina oivallinen keino oikeiden osuustoimintaperiaatteiden selvittämiseksi osuuskunnan jäsenille, eikä pitäisikään koskaan päästää ohi yhtään osuuskunnan kokousta puhumatta siinä yleisistä osuustoimintaa koskevista kysvmyksistä". Meillä on yleensä osuuskuntien, esim. osuusmeijerien kokouksissa käsitelty melkein yksinomaan virallisia asioita ja on niihin osanotto ollut verrattain vähäistä. Jos nyt osuuskuntien kokouksiin hommattaisiin mielenkiintoista ohjelmaa ja kokoukset järjestettäisiin niin, että niistä tulisi maalaisväestölle samalla kodikkaita valistus- Ja seurustelutilaisuuksia, voisivat tällaiset kokoukset herättää osuuskunnan jäsenissä voimakasta yhteenkuuluvaisuudentunnetta ja selviäisi niissä moni osuustoimintaa koskeva periaatteellinen kysymys.

Näissä kokouksissa voisi esim. pitää esitelmiä ja keskustella sellaisista kysymyksistä kuin jäseneksi liittymisen merkityksestä keskusliikkeisiin, jäsenten velvollisuuksista osuuskuntaansa kohtaan, kertoi nuoremmille jäsenille muistelmia osuuskunnan syntymäajoilta ja selvitellä yleisiä periaatteellisia kysymyksiä, lähinnä sellaisia, joitten varteenottaminen on kullakin hetkellä osuuskunnan menestymiselle erikoisemman tärkeää. Jos vielä osuuskunnan toimesta silloin tällöin laitettaisiin voileipätarjoilu osuuskunnan kokouksen yhteyteen ja riittävät väliajat varattaisiin tuttavalliseen seurusteluun ja ohjelman suoritukseen, niin osuuskunnan jäsenet varmaankin runsaslukuisina saapuisivat tällaisiin kokouksiin.

Toisena keinona osuustoiminnallisen valistuksen levittämiseksi on mainittava 
osuustoimintajuhlat.

Niitä ovat useat osuuskunnat viettäneet tavallisesti 10-vuotisen toimintansa muistoksi ja ovatkin ne yleensä kokolailla hyvin onnistuneet. Tällaisia juhlia voisivat osuuskunnat osuustoimintatietoisuuden juurruttamiseksi jäseniinsä ruveta viettämään. useamminkin kuin tähän asti. Mutta jotta juhlien ohjelma saataisiin sisältörikkaaksi ja osanotto niihin runsaaksi, olisi osuuskuntien juhlia järjestäessään käytävä yhteistoimintaan toisten samalla, paikkakunnalla olevien osuuskuntien tai myös maamiesseurojen ja nuorisoseurojen kanssa. Onhan esim. nuorisoseuroilla monilla paikkakunnilla omat talot, jotka ovat sopivia juhlain viettopaikkoja. Näitten laulukuorot voisivat myös olla hyvänä apuna ohjelman suorittamisessa. Toiselta puolen on taas maamiesseuroilla ja esim. osuusmeijereillä siksi läheisiä pyrkimyksiä, että maamiesseuraväen ja osuusmeijeriväen yhteistoiminnasta voisi olla näille molemmille suurta hyötyä. Jos, tälläisten juhlien yhteyteen järjestettäisiin samalla yksipäiväiset osuustoiminnalliset luentokurssit, voisi näistä juhlista kehittyä hyvinkin tehokkaita osuustoiminnallisia valistustilaisuuksia paikkakunnan väestölle, mutta ennenkaikkea tulisi osuuskuntien 
levittää helppotajuista osuustoimintakirjallisuutta

jäsenilleen. Juhlien merkitys on suureksi osaksi herättävää laatua. Sitävastoin mieskohtainen työskentely osuuskunnissa, kun jäsenet samalla ohjataan kirjallisuuden kautta ottamaan selvää osuuskunnan rakenteesta ja osuustoimintaliikkeen tehtävistä, kasvattaa osuuskuntiin päämääristään ja tehtävistään tietoisia jäseniä. Varsinkin olisi osuusmeijerien huolehdittava siitä. että, Pellervo-lehti ja osuuskaupoissa lisäksi "Yhteishyvä" tulisi osuuskunnan jäsenille ja että osuuskunnan varsinaiset toimihenkilöt ja hallituksen jäsenet saavat "Suomen Osuustoimintalehden ". Sisältäväthän mainitut julkaisut, paitsi helppotajuisia osuustoiminnallisia kirjoituksia, myös maamiehelle tärkeää maataloudellista lukemista ja taloudessa tarvittavia hyödyllisiä tietoja. Sitäpaitsi on niissä arvokkaita kirjoituksia osuuskuntien johto- ja toimihenkilöitä varten.

Mutta osuustoiminnallisista valistustyötä tarmokkaasti tekevän osuuskunnan ei olisi vielä pysähdyttävä tähän, vaan olisi sen pyrittävä perustamaan oma 
osuustoimintakirjasto, 

jossa voisi myös samalla olla maataloudellista kirjallisuutta. Tällaistenkirjastojen merkitys osuuskunnille olisi kylläkin suuri. Ne olisivat samalla käsikirjastoja hallitusten jäsenille ja osuuskuntien toimihenkilöille ja saisivat niistä jäsenet valistavaa osuustoiminnallista lukemista.

Tärkeinä osuustoiminnalliset valistuksen välinenä voivat olla osuuskunnille myös 
painetut vuosikertomukset.

Jotkut osuuskunnat julkaisevat jo nykyäänkin vuosikertomuksensa painettuina ja, levittävät niitä jäsenilleen. Olisi suotavaa, että osuuskunnat rupeaisivat yleisemmin tätä tapaa noudattamaan. Vuosikertomuksiin mieskohtaisesti tutustumalla perehtyisivät jäsenet paremmin osuuskuntansa toimintaan ja herättäisi heissä osuuskunnan vuosikokoukset ja toiminta yleensä suurempaa mielenkiintoa. Niiden kautta voivat jäsenet saada oikeita tietoja osuuskunnan tilasta, niin että väärille huhuille otollinen maaperä häviää. Vuosikertomukset tulisi kumminkin laatia helppotajuiseen ia hauskaan muotooon *

ja varsinkin I0-vuotiskertomukset kuvittaa ja ottaa niihin myös lyhyitä osuustoimintaa esittäviä yleisiä kirjoituksia. (Katso t. I:n edellisessä numerossa olevaa kirjoitusta 10-vuotiskeitomuksista!). Osuuskaupat ovat tällaisten vuosikertomusten laatimisessa paljon edellä osuusmeijereistä. Niiden vuosikertomukset voisivat myöskin olla meijereille hyvinä esikuvina.

Eräs suositeltava osuustoiminnallisen valistuksen levittämiskeino on osuuskunnan hallituksen
kiertokirjeiden lähettäminen jäsenille.

Niiden avulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa osuuskunnan jäseniin, saadaan osuuskunnan ja jäsenten välinen yhteys läheisemmäksi ja herätetään jäsenissä mielenkiintoa ja harrastusta osuuskunnan asioihin.

Esim. osuusmeijereissä pitäisi kiertokirje (katso niiden laatimista koskevia kirjoituksia 1914 v:n Pellervo-lehden joulukuun ensimäisessä numerossa ja 1915 v:n "Suomen Osuustoimintalehden" helmikuun niimerossa) lähettää ainakin kerran kuussa kaikille maidontuojille. Kirjeessä annetaan tietoja esim. osuuskunnan kokouksen ajasta, kokouksessa käsiteltävistä asioista, maidontuojia koskevista hallituksen päätöksistä yhteisostoista, -puiden ja jäiden hankintahuutokaupoista y. m. seikoista. Kiertokirjeessä voidaan antaa neuvoja ja kehoituksia erityisinä vuodenaikoina suoritettavista karjataloutta koskevista tehtävistä tehdä huomautuksia tavallisimmista maitovirheistä ja niiden vaikutuksesta voin laatuun, antaa tietoja meijerin liikkeestä kuluneen kuun tai vuoden aikana j. n. e. Kirjeeseen voi jäljentää, mikäli tila sen sallii, myöskin jonkun tunnetun osuustoiminta- tahi maatalousmiehen sattuvan lauseen tai muuta sentapaista.

Edellisessä suunnitellun tapainen osuustoiminnallinen valistustyö osuuskuntien piirissä asettaa paikallisten osuuskuntien johtomiehille suuria vaatimuksia. Sen toteuttaminen vaatii johtohenkilöitä tietojen lisäksi lämmintä asianharrastusta. Uskomme kuitenkin, että osuuskuntien johtohenkilöt lukuisten käsikirjojen ja osuustoiminnallisten julkaisujen sekä muun kirjallisuuden avulla voivat menestyksellisesti toimia edellisessä esitetyn asian toteuttamiseksi. Tässä työssä voivat he saada apua, Pellervo-Seuran, osuustoiminnallisten keskusliikkeiden ja meijeriliittojen konsulenteilta, joiden kanssa osuuskuntien isännöitsijät ja hallituksen jäsenet varsin usein joutuvat kosketuksiin.

| Sivun alkuun |