Vuosi 1921, nro 11-12

 Kirjoittanut K. I. T.

Mitä Hankkija on tehnyt ja mitä se voi tehdä maatalouden edistämiseksi

Kun Suomen osuustoiminnallisesti valveutunut maatalousväestö v. 1905 perusti Keskusosuusliike Hankkijan r. l., tapahtui se siinä mielessä, että siitä tulisi sellainen maataloustarvikkeiden ja maanviljelystuotteiden kaupan alalla toimiva liike, joka valvoisi siinä maatalouden etuja, joka palvelisi maataloutta.

Maataloustarvikkeiden kauppa oli näet tähän aikaan mitä kurjimmalla kannalla, huonosti järjestetty ja kehittymätöntä. Maaseudulla hoitivat sitä maakauppiaat joiden riveihin liike-elämän vilkastuessa oli tunkeutunut lukuisasti huonoa ainesta ja jotka alkeellisimpiakaan kaupallisia tietoja omaamattomina eivät kyenneet tyydyttävästi hoitamaan edes tavallista sekatavarakauppaa, puhumattakaan maataloustarvikekaupasta, joka vaatii harjoittajaltaan, paitsi kaupallisia, myös maataloudellisia tietoja.

Paremmalla kannalla ei ollut myöskään alan tukkukauppa. Sitä näet hoitivat joko rautakaupat tai sekatavaraliikkeet sivutoimenaan. Kun näillä ei liioin ollut asiantuntemusta ja kun niitten toimintaa eivät läheskään aina ohjanneet moraalisesti terveet periaatteet, seurasi siitä, että ne sekä tahtomattaan että tahallaan toivat maahan ja möivät ala-arvoista, jopa väärennettyäkin tavaraa. Niinpä tuotiin maahamme meidän oloihimme soveltumattomia ja sellaisina arvottomia etelämaisia siemeniä, jotka eivät voineet täällä menestyä. Useasti olivat siemenet sitäpaitsi värjäämällä ja alkuperän suhteen harhaanjohtavia, rikkaruohojen siemeniä niihin sekoittamalla väärennettyjä. Harvinaista ei ollut, että kauniilta näyttävistä siemenistä itivät ainoastaan rikkaruohot. --- Paremmin. eivät olleet asiat apulannoitusaineisiinkaan nähden. Niitäkin väärennettiin monilla arvottomilla lisäaineilla. Liikkuipa aikoinaan itsepintaisia huhuja, että apulantana olisi kalliista hinnasta myöty --- tuhkaa. Ne, jotka jo pitemmän ajan ovat seuranneet sanomalehtiä, muistanevat jutut törkeistä väkirehuväärennyksistä. Väkirehujenkin väärentäminen oli näet sangen yleistä ja käytettiin tässä väärennysaineena sellaisia eläimille epäterveellisiä aineita kuin sahajauhoja, kipsiä y. m. s. --- Paremmin kuin apulanta-, siemen-, ja väkirehukauppa, ei myöskään ollut maatalouskonekauppa järjestetty. Siinä ei näet nimeksikään kiinnitetty huomiota koneitten tarkoituksenmukaisuuteen, puhumattakaan niitten tarkastuksesta. Vieläpä harjoitettiin tässäkin kaupassa suoraa petosta. Tämä tapahtui maalaamalla samoja koneita erivärisiksi ja hinnoittelemalla erivärisiksi maalatut koneet kalliimmiksi tai halvemmiksi aina sen mukaan kuin kulloinkin oli tarpeellista.

Mikäli maataloustuotekaupasta voidaan tähän aikaan puhua, näytti se kehittyvän maataloudelle yhtä turmiolliseen suuntaan kuin tarvikekauppakin.

Vaikka maataloustarvikekauppa oli edellä lyhyesti kerrotulla, maatalouden kannalta katsoen mitä kurjimmalla kannalla, ei sen parantamiseen kiinnitetty mitään huomiota enempää valtion kuin yhteiskunnankaan puolelta. Ei olekaan senvuoksi ihme, että valistuneemmat maanviljelijämme alkoivat kiinnittää asiaan huomiota, sillä he ymmärsivät, että tämä asiaintila, jos se edelleen saa jatkua, johtaa maataloutemme auttamattomaan lamaannustilaan. Tämän ehkäisemiseksi oli heidän mielestään välttämättä ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin. Ja tepsivimpänä pidettiin sitä, että maanviljelijät ottavat tämän kaupan omiin käsiinsä. Tässä mielessä ryhdyttiinkin jo osuustoimintaliikkeemme alkuaikoina suunnittelemaan erikoisen keskusliikkeen perustamista ja tammikuussa 1905 perustettiin Hankkija.

Kun Hankkija on syntynyt edellä kuvatuissa oloissa sekä perustettu edellämainitussa mielessä, on luonnollista, että kysymys "mitä Hankkija on, tehnyt ja mitä se voi tehdä maataloutemme edistämiseksi?" on maatalousväestöllemme sangen mielenkiintoinen. On senvuoksi paikallaan luoda lyhyt silmäys Hankkijan toimintaan sekä tarkastaa, onko Hankkija ja missä määrin kyennyt toteuttamaan sitä tehtävää, jota varten se aikanaan perustettiin.

Jos vertaamme nykyisiä oloja maataloustarvike- ja -tuotekaupan alalla Hankkijan perustamisen aikana vallinneisiin oloihin, näemme näissä silmiinpistävän erotuksen. Niinpä on siemenkauppamme nykyään aivan toisella kannalla kuin se oli Hankkijaa perustettaessa. Paitsi sitä, että kauppa sinänsä on kehittynyt terveemmäksi , maatalouden etujen mukaisemmaksi, vaikuttaa uusi v. 1919 voimaanastunut siemenkauppalakimme, ettei siemenkauppaa meillä enää voida harjoittaa sellaiseen suorastaan maataloudelle turmiolliseen tapaan kuin aikaisemmin tiedämme olleen -mahdollista. Lisäksi on maamme siemenkaupassa alettu kiinnittää vakavaa huomiota erääseen maatalouden kannalta sangen tärkeään seikkaan, nim. siemen- ja kasvijalostukseen. Jo yksinään viimeksimainittu seikka osoittaa, että siemenkauppaamme ohjaavat nykyään aivan toiset periaatteet kuin Hankkijan perustamisaikoina. Siemenkauppaamme voikin maataloutemme tällä hetkellä suhtautua sangen turvallisesti.

Myöskin apulanta- ja väkirehukauppamme on Hankkijan olemassaolon aikana kehittynyt terveeseen ja maatalouden etujen mukaiseen suuntaan. Paitsi sitä, että alussa mainitut törkeät petokset eivät suurin piirtein katsoen enää ole mahdollisia, on apulanta- ja väkirehukaupassamme alettu kiinnittää entistä suurempaa huomiota kaupattavien tavaroiden laatuun. Niinpä esim. väkirehukaupallemme on tällä hetkellä ominaista sellaisten väkirehujen (kakkujen) kauppaaminen, jotka sisältävät runsaasti karjataloustuotannon kannalta välttämätöntä valkuaisainetta, jota aikaisemmin kaupassa päätekijöinä esiintyvät väkirehut (rehujauhot ja leseet) sisälsivät sangen vähän. Apulantakaupassamme taas kiinnitetään nykyään suurinta huomiota vaikuttavien kasvinravintoaineitten määrään, laatuun ja hintaan, jotavastoin aikaisemmin kiinnitettiin huomiota melkein yksinomaan apulantojen myynnistä saatavaan voittoon.

Mitä tulee maatalouskonekauppaan, eivät siinäkään enää rehoita ne epäkohdat, jotka siinä aikanaan olivat vallitsevina. Kaupattavien koneiden laatuun ja käytäntöön soveltuvaisuuteen näet kiinnitetään nykyään mitä suurinta huomiota. Mikään liike, joka haluaa käydä kunnollisesta, ei näet enää, kuten aikaisemmin, halua panna mainettaan alttiiksi, myömällä valmistukseltaan ala-arvoisia ja käytäntöön soveltumattomia koneita. Tästä sekä julkisen konetarkastuksen toteuttamisesta onkin seurauksena, että meillä nykyään kaupassa esiintyvät maatalouskoneet sekä valmistukseltaan että käytäntöön soveltuvaisuudeltaan voidaan yleensä pitää sangen tyydyttävinä.

Maataloustarvikekauppaoloissa on täten Hankkijan toimintaaikana tapahtunut huomattava käänne parempaan päin. Tarkastamme alempana lyhyesti, missä määrin Hankkija on vaikuttanut tähän maataloudellemme suotuisaan kehitykseen.

Niille, jotka ovat tarkoin seuranneet Hankkijan toimintaa, on tunnettua, että Hankkija on voimakkaalla tavalla vaikuttanut siihen, että siemenkauppamme, apulanta- ja väkirehu- sekä maatalouskonekauppamme, s. o. maataloustarvikekauppamme, on kehittynyt terveeseen, maataloutta edistävään suuntaan. Osoitukseksi tästä tehtäköön muutamia viittauksia niihin alotteisiin ja toimenpiteisiin, jotka Hankkija on tehnyt ja joilla on ollut ilmeinen vaikutuksensa maataloustarvikekauppamme kehittymiseen maataloutta edistävälle kannalle.

Jo toimikautensa alussa Hankkija kiinnitti erikoista huomiota esim. väkirehukaupan kehittämiseen terveelle, maataloutta edistävälle kannalle. Tässä mielessä ryhtyi se toimenpiteisiin kaupassa melkein yksinomaan esiintyvien, vähemmän edullisten, s. o. vähän valkuaisainetta sisältävien väkirehujen poistamiseksi kaupasta ja edullisempien, s. o. enemmän valkuaisainetta sisältävien väkirehujen kauppaan saattamiseksi. Tässä tarkoituksessa laadittiin "Hankkijan väkirehukokoelma", joka sisälsi kymmeniä näytteitä, ja sen ohella levitettiin kirjasia ja havainnollisia taulukoita opastukseksi väkirehujen ostajille. --- Apulantojen käytön lisääntymiseksi ja maanviljelijäin opastamiseksi oikein arvostelemaan apulantoja järjesti Hankkija jo toimintansa alkutaipaleella koeviljelyksiä, joiden tarkoituksena lisäksi oli tutustuttaa maanviljelijöitä apulantojen merkitykseen maatalouden edistämisessä. Näitten toimenpiteitten tuloksena voidaankin merkitä apulantojen tarkoituksenmukaisempi ja entisestään lisääntynyt käyttö, sillä nämä, kuten havainto-opetus aina, vaikuttivat rohkaisevasti sellaisiinkin maanviljelijöihin, jotka aikaisemmin olivat menettäneet kaiken uskonsa apulantojen merkitykseen maataloudessa. Erikoisella maininnalla ansaitsevan työn on Hankkija tehnyt siemenkauppamme kehittämiseksi maataloutta edistävälle kannalle. Ennenkuin käymme tarkastamaan Hankkijan toimintaa tässä suhteessa, esitämme silmäyksen Hankkijan esihistoriaan.

V. 1901 alotti toimintansa. *Pellervon Välitysliike B. Alfthan" ja seuraavan vuoden alusta astui voimaan asetus lannoitusaine-, väkirehu- ja siemenkaupasta. Asetuksen tarkoituksena oli turvata maanviljelijät huonon tavaran aiheuttamilta vahingoilta, ja määrättiin siinä tukkuliikkeet antamaan ostajille vakuudet tavaran laadusta ja korvaamaan kelvottoman tavaran myymisestä aiheutuneet tappiot. Mutta asetus salli myytävän tavaraa, tässä tapauksessa tärkeitä tuotantovälineitä, ilman vakuuttakin, kun ostaja ja myyjä siitä kirjallisesti sopivat, ja kaikki vähänkään huomattavat liikkeet sopivat keskenään, että asetuksessa olevaa takaporttia oli käytettävä. Sopimuksensa saattoivat he myöskin julkisuuteen. Tällaiseen päätökseen ei Hankkijan edelläkävijä "Pellervon Välitysliike" katsonut voivansa aikanaan yhtyä, sillä se katsoi sen turmiolliseksi maataloudelle.

Uskollisena vaatimattoman edelläkävijänsä reippaalle ja silloisissa oloissa uskalletulle kannanotolle on Hankkija johdonmukaisesti koettanut vaikuttaa siihen suuntaan, että m. m. siemenkauppamme kehittyisi maataloutta edistävälle kannalle. Tässä mielessä ryhtyi Hankkija, heti kun sille oli perustettu erikoinen siemenosasto, toimenpiteisiin taatun kotimaisen siemenen hankkimiseksi. Niinpä ryhtyi Hankkija tekemään maanviljelijöiden kanssa n. s. siemenviljelyssopimuksia, mikä menettelytapa on edelleen käytännössä. Viime kesänä esim. oli kevätviljojen sopimusviljelysala lähes 400 ha, apilan- ja lantunsiemenen yhteensä yli 30 ha. Lisäksi ryhtyi Hankkija julkaisemaan maanviljelijöille opastukseksi erikoista "Siemenjulkaisua", jota tähän mennessä on toimitettu 4 nidettä. Niinikään perusti Hankkija v. 1913 oman kasvinjalostus- ja koeaseman, joka toimi vuoteen 1916 asti senaattori Kairamon maatilalla Hattulan Pekolassa, ja tämän jälkeen omalla, tarkoitusta varten ostetulla "Tammisto" -nimisellä maatilalla lähellä Malmin asemaa. Kasvinjalostus- ja koetoimintansa kautta, vaikka sen voi katsoa vielä olevan vasta hyvällä alulla, on Hankkija epäilemättä tehnyt arvokkaan palveluksen maataloudellemme. Mainitsematta muista käytännöllisistä, siemenkauppaamme terveeseen suuntaan kehittävistä Hankkijan toimenpiteistä ei kuitenkaan sovi jättää mainitsematta Hankkijan toimenpiteitä siemenkauppaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Jo v. 1913 teki Hankkija tässä suhteessa alotteen, jonka tuloksena on joulukuussa 1919 vahvistettu uusi siemenkauppalakimme, laki, jonka maataloutta edistävä vaikutus on siinä, että se pakottaa siemenkauppamme ottamaan huomioon myöskin maatalouden edut.

Samoinkuin apulanta-, siemen- ja väkirehukaupassa, on Hankkija alusta alkaen pyrkinyt maatalouskonekaupassakin siihen, että tämä kauppa kehittyisi maataloutta edistävälle kannalle. Tässä mielessä katsoi Hankkija ohjelmaansa kuuluvaksi ainoastaan kunnollisesti valmistettujen ja tarkoitukseensa soveltuvien maatalouskoneiden kauppaamisen. Samassa tarkoituksessa on Hankkija julkaissut maatalouskoneistojen käyttö- ja hoito-ohjeita. Niinikään on Hankkija vaikuttanut kunnollisen konetarkastuksen aikaansaamiseksi maahamme. Edelleen on Hankkija pyrkinyt ja päässytkin valvomaan maa-' taloudessa käytettävien koneiden valmistusta. Tahtomatta pitemmältä luetella,, mitä Hankkija on tehnyt konekaupan kehittämiseksi maataloudelle edulliseen suuntaan, mainittakoon kuitenkin lopuksi, että Hankkija on ensimmäisenä tarkkojen tutkimusten perusteella tuonut maahan sellaiset maataloutta ehdottomasti edistävät maanviljelyskoneet kuin peltoveturi ja peltojyrsijä, vaikuttaen tällä toimenpiteellään voimakkaasti maataloutemme edistymiseen.

Tästä lyhyestä katsauksesta huomataan, että maataloustarvikekauppa on maassamme Hankkijan olemassaolon aikana voimakkaasti kehittynyt terveeseen, maataloutta edistävään 'suuntaan. Samoin huomaamme, että Hankkija on aivan erikoisella tavalla vaikuttanut tähän kehitykseen, tehden siten arvokasta työtä maatalouden edistämiseksi.

Mutta Hankkijan ohjelmaan on alunpitäen kuulunut myöskin maanviljelystuotteiden kauppa. Kun tämä kaupanala ei suinkaan maatalouden kannalta ole vähemmän arvoinen kuin tarvikekauppa, tarkastakaamme lyhyesti, onko Hankkija ja missä määrin kyennyt tässä suhteessa tekemään jotakin maatalouden edistämiseksi.

On tunnettua, että maanviljelystuotteiden kauppa Hankkijan toiminnan alkuaikoina oli kaikissa suhteissa sangen alkeellisella kannalla. Paitsi sitä, että kauppa oli kehittymätöntä ja huonosti järjestettyä, vaikutti tämä, että sillä maanviljelystuotannon pienuuden vuoksi ei tällöin ollut erikoista käytännöllistä merkitystä. Vähitellen kuitenkin maanviljelyksemme tuotantokyky kasvoi seikka, johon epäilemättä vaikutti tarvikkeiden kaupan kehittyminen terveelle kannalle --- ja tuotteiden kauppa muodostui entistä merkityksellisemmäksi maataloudellemme.

Rinnan tähän suuntaan tapahtuvan maataloutemme kehityksen kanssa alkoi myöskin Hankkija järjestää toimintaansa sille kannalle, että se voisi tarjota palvelustaan maataloudellemme myöskin maanviljelystuotteiden kaupassa. Varsinaisen käytännöllisen toimintansa alotti Hankkija tällä alalla tosin vasta sotavuosina. Tällöin näet annettiin valtiovallan taholta m. m. Hankkijan tehtäväksi kotimaisen viljakaupan hoitaminen ja muodostuikin Hankkijan osuus tässä toiminnassa huomattavan suureksi. Hankkija näet välitti säännöstelyn alaisesta koko maan viljasadosta n. 60 %. Oli epäilemättä onneksi Suomen maataloudelle, että maassamme tällöin oli voimakas maataloudellinen keskusliike, joka voi huomattavassa määrässä ottaa osaa tähän maallemme silloisissa oloissa tärkeään tehtävään, keräten siinä arvokasta kokemusta vastaista toimintaansa varten. Paitsi viljakaupassa, oli Hankkija säännöstelyaikana mukana myöskin korsirehu-, vuota- ja nahkakaupassa.

Säännöstelykauden loputtua on Hankkija edelleen toiminut näillä aloilla, pyrkien voimiensa mukaan ohjaamaan tätä kauppaa maataloutta edistävälle kannalle. Tämän kaupanalan järjestely kysyy kuitenkin verraten pitkän ajan. Niinpä ei Hankkijakaan ole vielä päässyt läheskään niin pitkälle kuin suotavaa ja toivottavaa olisi. Tästä huolimatta on Hankkija jo kuitenkin osoittautunut voivansa olla tässäkin suhteessa maataloudellemme arvokkaaksi avuksi.

Jo se, että Hankkija toimii erinäisten maataloustuotteiden kaupan alalla, on epäilemättä merkinnyt maataloudellemme sangen paljon. Tästä näet on ollut seurauksena: 1) että kotimaisten tuotteiden menekki on tullut verraten hyvin turvatuksi, ja 2) että näitten hinnat ovat pysyneet mahdollisimman lähellä yleisiä markkinahintoja, molemmat saavutuksia, joihin ei varmaankaan olisi päästy, ellei Hankkija olisi toiminut tällä alalla. Että juuri lausuttu väitös on täysin oikeutettu, käy selville seuraavasta: Jos Hankkija on joskus syystä tai toisesta ollut pakoitettu joko kokonaan tai osittain tilapäisesti vetäytymään pois kotimaisten maataloustuotteiden kaupasta, on tavaroiden menekki käynyt epävarmaksi ja hinnat laskeutuneet. Niinpä esim. vuosi sitten, jolloin Hankkija varastonmuuton y. m. syiden vuoksi oli pakoitettu muutamaksi ajaksi seisauttamaan nahkojen ja vuotien oston, näiden hinnat laskivat huomattavasti alle yleisten markkinain edellyttämien hintojen. Muitakin samantapaisia, esimerkkejä voisi mainita.

Huomaamme edelläsanotusta, että Hankkija, jo pelkästään sen vuoksi, että se toimii erinäisten maataloustuotteiden kaupan alalla, vaikuttaa maataloutta edistävästi, koska se täten vaikuttaa edullisesti kahteen maataloustuotannon edistymisen kannalta tärkeään seikkaan: tuotteiden menekkiin ja hintaan. Mutta nämä ovatkin sellaisia maatalouden saavutuksia, jotka ovat mahdollisia ainoastaan suuren ja voimakkaan keskusliikkeen avulla ja kautta. Säännöllisen menekin --- kaiken tuotannon ensimmäisen edellytyksen --- maataloustuotteille voi näet taata ainoastaan suuri keskusliike, joka voi tarjota tavaraa suurin erin suoraan suurostajille ja joka voi järjestää niiden ulosviennin, milloin tuotannon suuruus tekee sen mahdolliseksi. Osuustoiminnallinen keskittyminen on myös ainoa keino, jonka kautta maanviljelijät voivat saada tuotteistaan markkinain salliman korkeimman hinnan.

Edelläsanotulla on tahdottu todeta, "mitä Hankkija on tehnyt maatalouden edistämiseksi", ja tunnustettava lienee, että se todellakin on tehnyt sangen paljon sellaista, joka on luettava sille ansioksi.

"Mitä se voi tehdä maatalouden edistämiseksi?" kuului kysymyksemme jälkimäinen osa. Lähtemättä laajalti käsittelemään tätä kysymystä todettakoon ainoastaan, että Hankkijalla on edessään vielä laaja työmaa, ja viitattakoon ainoastaan muutamiin niistä, mitä Hankkija voi tehdä. Tällöin on ennenkaikkea huomattava, että Hankkija voi, mikäli sen varat ja voimat siihen riittävät, ryhtyä harjoittamaan erinäisten maataloustarvikkeiden tuotantoa ja tehdä sen nimenomaan maatalouden edistäminen silmämääränään. Että tämä ajatus ei ole pelkkä utopia, siitä osoitukseksi mainittakoon, että tämän työn on Hankkija jo pannut alulle. Hankkijalla on näet oma konepaja, jossa jo nyt valmis~tetaan erinäisiä maanviljelyskoneita, kuten kylvökoneita, viljanpuhdistus- ja lajittelukoneita, muita mainitsematta. Ja tätä maataloutta palvelemaan tarkoitettua teollista tuotantoa on Hankkijalla tarkoitus sekä ilmeinen mahdollisuus, mikäli -varat ja voimat sallivat, jatkaa. Eikä suinkaan Hankkija ole rajoitettu ainoastaan konetuotantoon. Se voi, visseillä edellytyksillä, harjoittaa myös muiden maataloustarvikkeiden tuotantoa. Ja mikäli se tässä suhteessa edistyy, tulee sen maataloutta edistävä vaikutus muodostumaan yhä merkityksellisemmäksi.

Paitsi sitä, että Hankkija, kehittämällä alottamaansa maatalouden tuotantovälineiden tuotantoa, voi toimia maatalouden hyväksi, on Hankkijalla mahdollisuus tehdä muutakin maataloutemme edistämiseksi. Ja tässä suhteessa on sillä erikoisia mahdollisuuksia jo kosketellun maataloustuotteiden kaupan alalla. On jo huomautettu, että Hankkija on jo voinut vaikuttaa kahteen tärkeään seikkaan: tuotteiden menekkiin ja hintaan. Tässäkään suhteessa ei se luonnollisestikaan ole voinut tehdä kaikkea, mitä voidaan katsoa mahdolliseksi, joten Hankkija siis edelleen voi olla tässä suhteessa maatalondellemme avuksi. Sen lisäksi voi ja on Hankkijan palveltava maataloutta vaikuttamalla tuotteiden laadun paranemiseen. Ja tämä tehtävä onkin mitä tärkein, koska siitä, miten tässä onnistutaan, riippuu melkoisesti tuotteiden menekki ja hinta. Hankkija onkin jo aikaisin tämän oivaltanut ja samalla katsonut sen yhdeksi kaikkein tärkeimmistä tehtävistään. Vaatii kuitenkin aikaa, ennenkuin tässä suhteessa voidaan päästä toivottuun ja maatalouden etujen mukaiseen tulokseen, sillä se on mahdollista vain sikäli kuin maataloustuotekauppa koko laajuudessaan järjestyy osuustoiminnan pohjalle. Hankkija katsookin velvollisuudekseen työn, jonka tuloksena joskus olisi maanviljelystuotekaupan osuustoiminnallistuminen, ja me toivottavasti voimme katsoa, että Hankkija tämänkin tehtävän suorittamisella voi palvella maataloutta, koska meidän kaikkien päämääränämme täytyy --- jos ymmärrämme oikein olosuhteita ja taloudellista kehitystä --- olla "koko maatalousteollisuuden osuustoiminnallistuminen".

Kun tämän esityksen puitteissa on mahdoton tyhjentävästi kajota enempää kaikkeen siihen, mitä Hankkija on tehnyt, kuin kaikkeen siihenkään, mitä se voi tehdä maatalouden edistämiseksi, on meidän tyydyttävä sanomaamme ja jätettävä itsekunkin arvosteltavaksi Hankkijan arvo ja merkitys maataloudellemme.

| Sivun alkuun |