Uusosuustoiminnan ja
yhteisyrittäjyyden edistäjä

1990-luvulla Suomeen syntyi myös uusi ilmiö, joka sai nimen uusosuustoiminta. Se kuuluu selvästi osuustoiminnan kolmanteen aaltoon. Uudet osuuskunnat ovat tyypillisesti pieniä ja paikallisesti toimivia jäsentensä perustamia yrityksiä monilla eri aloilla.

Uusosuustoiminta virisi ja levisi useimpiin maakuntiin, joihinkin vahvemmin ja joihinkin heikommin. Uusosuuskuntia löytyy nykyisin Pellervon rekisteristä 1 255. Uusosuustoiminnan mahdollinen järjestäytyminen ei toistaiseksi ole suuremmin edennyt, Pellervosta löytyy edelleen myötämieltä asiassa, mutta tällä hetkellä koko järjestön tulevaisuus on selvittelyjen alla.

Suomen vahvimmiltakin alueilta löytyy vielä tilaa etenkin palvelualojen uusille osuuskunnille, jos asiaa asiakaslähtöisesti tutkittaisiin. Kaikkiaan Suomessa toimii reilut 3 300 osuuskuntaa, jossa ovat mukana niin uusi kuin perinteinen osuustoiminta (ks. OT 6-7/02).

Uuden aallon osuustoimintaa

Ajallisena rajapyykkinä on pidetty vuotta 1987, josta lähtien perustetut uudet osuuskunnat on laskettu uusosuustoimintaan mukaan. Sitä vanhemmat osuuskunnat ovat perinteistä osuustoimintaa. Nykyisin nämä rajaukset ovat alkaneet maistua jo keinotekoisilta, mutta niitä on paremman puutteessa Pellervossakin käytetty.

Vesiosuuskuntia ei ole laskettu uusosuustoimintaan mukaan vaikka toisaalta esimerkiksi energiaosuuskunnat on ilmiöön laskettu. Vesiosuuskuntiakin toimii jo melkein 900. Niistä 561 on perustettu vuoden 1987 jälkeen. Kuiva kesä ja syksy selvästi lisäsivät niiden suosiota ja tarvetta monien haja-asutusalueiden vesihuollon turvaajina.

Hyvä kysymys kuuluu, milloin uusosuustoiminta ehkä menee vanhaksi. Ja jos uuden aallon osuustoimintaa kuvaamaan lähdetään käyttämään jotain uutta termiä, niin mikä se mahtaisi olla. Pienosuustoimintako? Mutta olisiko sekään yhtään uusosuustoimintaa parempi ja kuvailevampi nimi? Ilmiön nimi ei ole tärkeintä, vaan toiminnan laatu ja sisältö.

Yrittäjyys nousussa

Lama ja työttömyys olivat uusosuustoiminnan alkuaikojen vahvimpia pontimia. Työvoimaviranomaisten ottamalla joustavammalla kannalla yhteisyrittäjyyteen oli selvästi merkitystä. Se turvasi sen, että jäsen saattoi välillä olla työttömyysturvan piirissä silloin kun työkeikkoja ei riittänyt. Edellytyksenä oli, että osuuskunnassa oli vähintään seitsemän jäsentä - eli yksittäisen jäsenen omistusosuus oli riittävän pieni. Tämä käytäntö on edelleen voimassa, vaikka uuden osuuskuntalain mukaan osuuskunnan minimijäsenmääräksi riittää nykyisin kolme.

Tällä hetkellä uutta pontta uusosuuskunnille antavat myös nousussa oleva yrittäjyys ja erilaisten yhteistyömallien ja yhteisöllisyyden etsiminen. Myös monet uudet osuuskunnat ovat samalla kehittyneet yrittäjyyden suuntaan.

Pellervo on edelleen ollut aktiivisesti edistämässä uusosuustoimintaa sen mukaan kuin järjestön tiukentunut taloustilanne on antanut myötä. Valtionavun saaminen neuvontaan on kuitenkin sekä välttämätöntä että hyvin perusteltua. Yrittäjyyden yhtä keskeistä ja poikkeuksellisen kestäväksi osoittautunutta muotoa, yhteisyritteliäisyyttä eli osuustoimintaa ei enää saa unohtaa.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |