ammlehti.gif (1906 bytes)

siniot1.gif (15198 bytes)

kirjaimittain.gif (7478 bytes)

Kuinka käy
aatteen edistäjälle Pellervo-Seuralle?

Pellervo-Seuran tilalle ei saatu tavoiteltua laajempipohjaista uutta järjestöä, "Suomen Osuustoimintaliittoa". Oli suuri vaara, että heitetään lapsi, aatteen ja toimintamallin jatkuva edistäminen, pesuveden mukana pois. Se kuitenkin vältettiin.

Tarvittaisiin paljon uudenlaista keskustelua, tiedottamista, neuvontaa, tutkimusta, koulutusta ja vaikuttamista eri tasoilla. Kansakunta tarvitsee sitä paljon kipeämmin kuin suuriksi kasvaneet yritykset.

Tarvittaisiin myös strategisen tason jonkinlaista yhteisymmärrystä liikkeen eri haarojen välillä. Pienen kansakunnan elinehto on aina suuria parempi yksituumaisuus. Vaarana on nykyajan äärimmäinen itsekkyys, jolloin tuloksellinen yhteistoiminta ei enää olisi mahdollista.

Uutta tilausta valistukselle

Välillä pahasti pölyttymään unohtunut osuustoiminnan ensimmäisen aallon kansanvalistus olisi sekin kaivettava kaapin kätköistä uudelleen esille. Ja rakennettava siitä uusi ja moderni toimintamalli. Kansanopistomies Niilo Liakalle kaivataan nyt runsaasti uudenaikaisia seuraajia. Hannes Gebhard ylisti aikoinaan Niilo Liakkaa siitä, että tämä osasi yhdistää käytännöllistä älyä aatteellisiin harrastuksiin harvinaisen sopusointuisasti. Liakka tuli mukaan Pellervon ylimpiin hallintotehtäviin, joissa viihtyi poikkeuksellisen pitkään 1920-40-luvuilla.

Koulujen ja opistojen tuki osuustoiminnan edistämisessä oli yksi keskeinen liikkeen menestyksen salaisuus. Esimerkiksi lukemattomat kansakoulujen opettajat tukivat liikettä omilla paikkakunnillaan.

Nykyisin olisi tarvetta tehostaa yhteistoimintaa ja uusia yhteistoimintamalleja myös osuustoimintataustaisen lehdistön sekä tiedotuksen piirissä. Meiltä löytyy siltä alueelta paljon käyttämättömiä vahvuuksia ja uusia mahdollisuuksia.

Aate talouden puristuksessa

Kirjoitin edellisessä Osuustoiminta-lehdessä (6-7/02, s. 53), että itsemurhaa Pellervo ei kuitenkaan liene nyt tekemässä, sillä luotan tässä järjestön valtuuskunnan kokeneisiin ihmisiin, jos riittäviä valmiuksia laajempipohjaiseen yhteistyöhön ei lopulta löytyisikään.

Tämä näyttää nyt yllättäen myös toteutuvan. Etenkään uutta rahoitusta ei kuluttajaosuustoiminnan puolelta järjestötyöhön ole luvassa.

Aatteellinen järjestötyö näyttää siis tällä hetkellä olevan tiukkenevan talouden puristuksessa. Maaseudulta mm. Pellervo-lehden tilausmaksuina saadut tulot ovat ymmärrettävistä syistä vähitellen vuosien myötä merkittävästi vähentyneet.

Suomalainen osuustoiminta tarvitsee valtakunnallisen järjestön välttämättä, jottei kansanliike uudelleen jämähtäisi paikoilleen ja vähitellen taantuisi. Se lyhyellä sihdillä jotakin maksaa, mutta pidemmässä juoksussa se on yleensä ennenkin kannattanut. 

Ilman mahdollisimman vireästi toimivaa järjestöä suomalaisesta osuustoimintaliikkeestä tuskin voitaisiin puhua. Ilman toimivaa järjestöä mm. osuustoiminnan edistämiseksi, tiedottamiseksi tai tutkimiseksi tuskin tapahtuisi juuri mitään kokonaisvaltaisempaa työtä.

26.1.2003
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |