Osuustoiminta tulee kohtaamaan kymmenessä vuodessa
UUSIA HAASTEITA JA RISKEJÄ 

Omasta identiteetistä pidetäänkin sitä voimakkaammin kiinni kuta enemmän maapallo kutistuu. Se todennäköisesti auttaa myös suomalaista osuustoimintaa, jos päättäjät vain osaavat toimia viisaasti. Uusia haasteita ja riskejä riittää osuustoimintayritysten päättäjienkin pöydille roppakaupalla vuoteen 2015 mennessä.

Kuva Leslie Quaraine

Osuustoiminnassakin tulee esille se, miten hitaasti ihmisten arvot todellisuudessa muuttuvat. Myös ekonomistit jo myöntävät, että he ymmärtävät asian puutteellisesti. Esimerkiksi muutosten vauhtia usein on yliarvioitu. Välillä suuntakin on voinut heittää. Aihe on yhteiskuntatieteilijöiden aluetta; monet heistä pitävät arvojen muuttumista yhteiskunnan muutoksia liikkeelle sysäävänä voimana (Pentti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila: Kansantalous 2028). Mutta mikään tieteenala ei yksin pysty kokonaan selittämään ja tulkitsemaan muutosten olemusta.

Arvolähtöinen tarkastelu sopii erityisen hyvin osuustoiminnalle. Yhteiskuntavastuu tulee käytännössä esille. Osuustoiminta myös sitoutuu selkeästi Suomeen. Sillä on kotimaa, kotimaakunnat ja pienemmillä kotipitäjäkin päinvastoin kuin sen useimmilla suurimmilla kilpailijoilla, joita enenevässä määrin kasvottomasti ohjataan ulkomailta käsin. 

Esimerkiksi osuuspankit ovat pystyneet ottamaan tämän jo markkinoinnissaankin huomioon: ihmiset ja pankki samaa maata. Sama koskee myös Lähivakuutus-ryhmää, Valiota ja Metsäliittoa. Myös osuuskuntien hallinnolla on tässä selkeä rooli ja tehtävä, mikä jonkin verran saa kyllä maksaakin. Kilpailuedut kun tuskin koskaan tulevat ihan ilmaisiksi.

Täytyy aina muistaa kohtuullisuus

Tuottajaosuustoiminnalla on edelleenkin edessään kovempia haasteita kuin palvelu- ja kuluttajaosuustoiminnalla. Pankkien, vakuutusyritysten ja kauppojen ei tarvitse hikisinä sauvoa vastavirtaan yhteiskunnan nopeana jatkuvan rakennemuutoksen keskellä kuten esimerkiksi meijereiden. Tietenkin väestökatoalueilla kaikki sektorit joutuvat sopeutumaan ja kehittämään omaa toimintaansa ottaen kysynnän väheneminen huomioon. 

Palvelut pysyvät helpommin siellä missä ihmisetkin ovat. Kun tuottajaosuustoiminnassa kysymys on tavaroiden tuotannosta, niin se ei ole samalla tavalla paikkasidonnaista. Mutta globalisaation vaikutus ulottunee selvästi myös palvelu- ja kuluttajaosuustoimintaan ja se voi muuttaa rakenteitakin. Muutos on ehkä vähittäistä, mutta kovia haasteita löytyy. Esimerkiksi ulkomaisia kauppajättejä voi rantautua etenkin suuriin kaupunkeihin muitakin kuin Lidl.

Tuottajaosuustoiminnan uhkakuvia on se, ettei tuottajien omille yrityksille tulevaisuudessa enää annettaisi todellisuudessa riittävästi tilaa toimia. Myös yritysten liikkeenjohto luonnollisesti tarvitsee tietyn itsenäisen roolin ja tilan operoida. Kokenut hallintomies yleensä sitä osaakin kunnioittaa - vastaavasti kuin liikkeenjohtaja osaa kunnioittaa hallintomiehen sananvaltaa erityisesti yrityksen strategisista linjoista päätettäessä. Mutta sukupolvet ot-yritysten johdossa tulevat nyt lähivuosina vaihtumaan nopeaan tahtiin.

Vaaraksi voisi muodostua, että yritysten tulokset vedettäisiin niiden todelliseen tilityskykyyn nähden jatkuvasti aivan liian korkeina tuottajahintoina vain jäsenille. He toki omistavat yritykset, mutta mikään yritys ei kilpailutaloudessa selviä, jos se saa vuodesta toiseen vain olkia syödäkseen. 

Yritykset tarvitsevat aina osan tuloksesta pystyäkseen turvaamaan jatkuvuuden ja etenkin toiminnan kehittämisen markkinoilla. Kun kilpailu kiristyy, niin tämä nousee entistä tärkeämmäksi.

Törmäämmekö globaalitalouteen?

Kulttuuriongelmat olivat selvästi suurimpia, kun Suomi kymmenen vuotta sitten astui ryminällä EU-aikaan. Se muutti yritysten toimintalogiikan perusteellisesti erityisesti pellervolaisella sektorilla, joka joutui kokonaisuudessaan avautumaan sekä ulkoiselle että sisäiselle kilpailulle. 

Silti kaikesta selvittiin selvästi paremmin kuin useimmat odottivat. Ot-yritykset ovat tänään kokonaisuutena arvioiden paljon paremmassa iskukunnossa kuin ne olivat vuonna 1995. Mutta kylläpä selviämisen eteen jouduttiin paiskimaan yrityksissä ja Pellervo-Seurassakin töitä!

Nyt edessä on siirtyminen yhä selvemmin globaalitalouteen. Veikkaan, että seuraavien kymmenen vuoden aikana yleensäkin perinteiset homogeeniset - eli kuin yhdestä puusta veistetyt - kulttuurit ja keskitetysti ylhäältä johdetut organisaatiot tulevat yhä selvemmin monin eri tavoin törmäämään globaalitalouteen. Tämä haaste koskee yhtälailla lähes kaikkia organisaatioita. Jokainen joutuu miettimään omaa paikkaansa uudelleen.

Suomalaisten pörssiyritysten omistusrakenne on kymmenessä vuodessa muuttunut dramaattisesti, kun ulkomaalaisomistus vapautui. Toisaalta myös suomalaiset ovat vähitellen alkaneet jonkin verran sijoittaa myös ulkomaisiin osakkeisiin. Lähde: Etlan Kansantalous 2028 -kirja, Hki 2003.

Globaalitaloudessa menestyy yleensä parhaiten se, joka pystyy toimimaan joustavammin, nopeammin, edullisemmin ja uskottavammin kuin kilpailija. Perinteiset toimintatavat ja muodot tulevat haastetuiksi. 

Suurimpien yritysten johtamisessa tarvitaan entistä enemmän erilaisia lahjakkuuksia, joiden on pystyttävä vuoropuheluun keskenään. Enää ei tahdo mistään löytyä niitä patruunoita, jotka hallitsisivat kaikki asiat yksinään.

Lopulta kuitenkin lokalisaatio - toiminnan etevä paikallistaminen - tulee olemaan globalisaation suuria voittajia. Ihmisillä kun kuitenkin on yhä selvemmin esimerkiksi tarve kuulua johonkin, tietää ostamiensa tuotteiden alkuperästä ja saada yksilöllistä ja aina luotettavaa palvelua. Esimerkiksi eri maiden alueet verkottuvat suoraan keskenään. Se tapahtuu ohi pääkaupunkien ja myös ohi esimerkiksi Brysselin armottoman byrokratian.

Omat juuremme tuntien - mutta tulevan ajan tarvittavalla uudella otteella - suomalainen osuustoiminta voi edelleen kehittyä hyvinkin suotuisasti. Kuinka me tästä selviämme - se riippuu jälleen ennen kaikkea meistä itsestämme eri puolilla ot-kenttää. Joka tapauksessa tarvitaan paljon tietoa, taitoa, uudistumista ja jaksamista jälleen.

Historia - nykyhetki - tulevaisuus >>

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |