Metsäsektori 
globaalissa kurimuksessa 

Metsä- ja elintarvikesektorit ovat käyneet läpi varsin nopean konsolidoitumisen eli yhdistymisen. Toisin kuin suomalaisella rahoitussektorilla, näillä kahdella sektorilla on merkittäviä toimintoja ulkomailla. Sektorit ovat laajentuneet fuusioilla ja orgaanisesti kasvamalla. Merkittävimmät tuotantolaitokset ovat Aasiassa, Amerikoissa ja eri puolilla Eurooppaa. 

Matalat hinnat, vahva euro ja Aasiasta tuleva kilpailu ovat pakottaneet metsäyhtiöitämme alentamaan kustannuksiaan ja tehostamaan tuotantoaan. Heikoimmalla kotimaisista yhtiöistämme, M-realilla, on raskas velkataakka, heikompi tuottavuus ja suurin riippuvuus yhdestä tuotteesta. 

Metsäteollisuudella on takanaan kolme vaikeaa vuotta, ja markkinoiden toipuminen vie aikaa. Kilpailu säilyy kireänä kaikilta suunnilta. Tehokkuuden parantaminen on jatkuva haaste, ja johdolla on paineita, kun yhtiöt pyrkivät laajenemaan mm. Venäjän, Aasian ja Etelä-Amerikan markkinoilla. 

Atria ja HK Ruokatalo 
kelpaavat esikuviksi

Pääomaintensiivisillä ja hidasliikkeisillä metsäteollisuusyhtiöillä on vähän vaihtoehtoja vaikeilla markkinoilla. Elintarvikesektori taas pystyy luomaan uusia tuotteita ja muuttamaan tuotantoprosessejaan ennemminkin kuukausissa kuin vuosissa. 

Atria ja HK Ruokatalo ovat innovaatioiden ja yrittäjyyden lippulaivoja, kun ne kasvavat lähimarkkinoilla. Nämä yritykset rohkaisevat pieniä ja keskisuuria yrityksiä kasvamaan hallitusti vierailla markkinoilla. 

Luotettavat toimitusketjut, korkea laatu ja kilpailukykyinen hinnoittelu ovat vain osa niistä tekijöistä, joita tarvitaan kilpailussa elintarvikejättien kanssa. Nestlé ja Unilever pystyvät kilpailemaan hyllytilasta, heillä on logistinen etu ja hinnoitteluvoima tuottajiin nähden, mutta ne ovat myös suuruutensa vankeja. Pienemmät elintarvikejalostajat jatkavat menestyksekästä etenemistään hyödyntämällä hyviksi todettuja liiketoimintakonseptejaan.

Nicholas Anderson

| Sivun alkuun |