Tänä vuonna sata vuotta täyttää
vain kuusi osuuskuntaa 

Vuonna 1907 perustettiin paljon osuuskuntia, mutta silti varsin harva nykyosuuskunta viettää tänä vuonna omia 100-vuotisjuhliaan. Kuutta osuuskuntaa lukuunottamatta ne ovat hävinneet historiaan.

Kansanvallan
kiihkeä alkuvuosi

Vuonna 1907 suomalainen osuustoiminta eteni vielä myötätuulessa, jota ensimmäisen sortokauden loppuminen Suomessa ja tsaarinvallan tilapäinen höltyminen koko Venäjän keisarikunnassa auttoivat.
Taloudellisen toimeliaisuuden ohella polkaistiin pystyyn myös uudenlainen poliittinen toiminta. Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin silloinkin maaliskuun puolivälissä, 15.-16.3. Useat Pellervo-Seuran ja osuustoiminnan edustajat asettuivat ehdolle. Läpi pääsivät mm. Hedvig ja Hannes Gebhard, J. K. Paasikivi, J. E. Antila, A. O. Kairamo ja koulumies Mikael Soininen (vuoteen 1907 Johnsson). He kaikki edustivat Suomalaista puoluetta, ns. vanhasuomalaisia, nykyisen kokoomuksen edeltäjää.
Pellervo-Seuran paljon maata kiertäneenä konsulenttina tunnetuksi tullut Otto Karhi Oulusta ei suostunut politiikassa esimiehensä Gebhardin työrukkaseksi, vaan alkoi työskennellä yhdessä kirjailija Santeri Alkion kanssa Maalaisliiton, nykyisen keskustan, perustamiseksi syksyllä 1906. Tämän vuoksi Karhi ei enää voinut jatkaa Pellervon leivissä.
Toki myös Gebhard yritti puuhata omaa maalaispuoluetta, mutta hanke ärsytti vanhasuomalaisten muita johtohenkilöitä ja luisui kentällä täysin käsistä sosiaalisesti radikaalimman Maalaisliiton hyväksi. Niin Otto Karhi kuin Santeri Alkio tulivat maalisvaaleissa 1907 valituiksi yhdessä nivalalaisen maanviljelijä Kyösti Kallion kanssa.
Nuorsuomalaisista läpi pääsivät osuustoiminnan tulisielut, Pellervossakin keskeisesti alkuvuosina vaikuttaneet kiteeläisveljekset Uuno ja Akseli Brander (OT 2/05). Edellinen vaikutti myös maataloushallinnon johtavana virkamiehenä. Jälkimmäinen opittiin tuntemaan ”Kiteen keisarina”, josta myöhemmin tuli Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1933 - 1951.
Sosialidemokraateissa pitkän ja vaikuttavan parlamentaarikon uransa aloitti nuori Väinö Tanner. Hänet oli aiemmin erotettu turkulaisen Vähäväkisten osuuskaupan johtajan toimesta, mutta helsinkiläisenä hän oli heti tullut valituksi Osuusliike Elannon hallintoon. Sen sovittelevana ja kaukokatseisena johtajana hänet sitten seuraavina vuosikymmeninä opittiin tuntemaan.
SOK:n sisällä Tannerin mukaantulo merkitsi kuitenkin hajoamisen alkua, ja vuonna 1916 osuuskauppaliike sitten lopullisesti repesi tannerilaisten sosialistien johtamaan ”edistysmieliseen” ja porvarien johtamaan ”puolueettomaan” haaraan.

Gebhard esiintyi ärhäkästi

Ensimmäisessä eduskunnassa Suomalainen puolue esiintyi aktiivisesti osuustoiminnan puolesta mm. sen ja maataloushallinnon suhteen lujittamiseksi. Hannes Gebhard esitti, että hallinnon virkamiehille annettaisiin perusteelliset osuustoimintatiedot, ja että virkanimityksissä ja -ylennyksissä ne otettaisiin huomioon ja sekin, olivatko he toimineet osuustoimintaa tukien - vai sitä vastaan.
Eduskunta pystyi työskentelemään yli vuoden, kunnes tsaarinvallan uudet sortotoimet alkoivat tulla esille. Eduskunta hajotettiin 6.4.1908. Vaalien ja eduskunnan liki välittömän hajottamisen kierrettä jatkuikin sitten monta vuotta.
Hannes Gebhard kyllästyikin pian politiikkaan, mutta Hedvig Gebhard jaksoi siinä aina 1930-luvulle asti.

Osuuskuntamonistamo
rullasi jo turhan lujaa

Osuustoiminnan järjestötyön painopiste oli alkuvuonna 1907 vaalikampanjoinnissa, koska haluttiin turvata osuustoiminnan asemaa myös lainsäädännössä ”omilla” kansanedustajilla. Vaalien jälkeen panostettiin lainsäädäntötyöhön. Suomen ensimmäinen osuustoimintalaki oli tosin saatu onneksi voimaan jo säätyvaltiopäivien aikana vuonna 1901.
Osuustoiminnan kenttä pääsi pitkälti elämään omaa elämäänsä. Hannes Gebhard Pellervon esikuntineen ei ehtinyt entiseen tapaan kontrolloida kehitystä, eikä hänen varoituksiaan taloudellisen perustan riittävyydestä osuuskunnalle oikein muistettu. Osuuskuntien luku monistui yhä isommaksi entisellä mallilla ilman kunnollista strategista näkemystä ja -suunnittelua. Se selvästi kostautui myöhemmin.

Osuuskauppojen hullu vuosi 1907 Vuonna 1907 osuuskauppoja perustettiin 127 ja niiden jäsenmäärä kaksinkertaistui. Osuuskauppojen määrä kasvoi liki 500:lla. Niiden perustamistahti erkani muusta osuustoiminnasta huimaan nousuun vastoin osuuskauppaliikkeen johtajienkin tahtoa. Näin kirjoitti 20 vuotta sitten SOK:n tiedotustehtävissä toiminut Esa Parviainen. Kyseistä vuotta käsittelevän jutun piti ilmestyä Yhteishyvä-lehdessä vuonna 1987, muttei ilmestynyt koskaan. Artikkelia tehtäessä ilmapiiri SOK:ssa alkoi muuttua sellaiseksi, että sekä kirjoittaja että päätoimittaja Jouko Tyyri pelkäsivät sen istuvan huonosti talon uuteen henkeen. ”S-ryhmässä oli silloin takana Juhani Pesosen ajama voimakas saneeraus, johto oli käymistilassa, aika henki voimakasta uusiutumista, eikä osuustoiminta ollut silloin ajan sana.” Tyyri olisi kuitenkin halunnut julkaista jutun, mutta lopulta kirjoittaja itse katsoi parhaimmaksi jättää sen silloin julkaisematta. Nykyään Esa Parviainen toimii erityisopettajana Järvenpäässä ja tarjosi juttua vapaasti OT-lehden käyttöön; nyt kun siinä kuvatuista tapahtumista tulee kuluneeksi 100 vuotta. Esa Parviaisen juttu >> julkaistaan nyt siis ensimmäistä kertaa näillä Osuustoiminta-lehden nettisivuilla yhtenä Netti-Ekstroista.

Vuonna 1905 perustettujen Valion, Hankkijan ja Elannon kaltaisia isoja toimijoita ei enää vuosina 1907-08 tullut.

Poliittiset kiistat
heikensivät liikettä

Suomalaisen osuustoiminnan ensimmäiset kriisivuodet olivat vielä edessä. Ehkä ensimmäinen merkki niistä tuli kuitenkin jo 1907, kun Pellervossa otettiin esille sääntöuudistus, jolla keskusosuuskunnat olisivat tulleet järjestön jäseniksi. Asiaa käsiteltiin kolmen vuoden ajan, ja lopulta Hannes Gebhardin kanta voitti: ei otettu. Hän halusi säilyttää Pellervo-Seuran osuustoimintakentän aitona edustajana, vapaana ja riippumattomana keskusliikkeiden vallasta.
Mutta vuonna 1913 sama hanke kuitenkin meni läpi. ”Keskusliikkeiden Pellervosta” järjestö palasi takaisin juurilleen ”jäsenten Pellervoksi” vasta 1990-luvun alussa.
Vuonna 1908 kriisi alkoi kehittyä osuustoimintaliikkeen sisäisten erimielisyyksien ja osuuskuntien heikentyneen taloustilanteen myötä. Kun osuuskuntien lukumäärä oli kasvanut vauhdilla, niin talousasioissa päteviä johtohenkilöitä ei riittänyt kaikkialle. Heikentyneet taloussuhdanteet kärjistivät ongelmia.
Myös poliittiset riidat alkoivat lisääntyä. Syvin railo kulki työväestön ja porvarillisen Suomen välillä. Myös suomen- ja ruotsinkielisten välillä vallitsi silloin nykyistä paljon suurempi vastakkainasettelu.
Pahimmillaan osuuskuntien taloudenpito jäi taka-alalle riitojen takia. Osuustoiminnan vastustajat, esimerkiksi yksityiskauppiaat, pääsivät tällöin käyttämään eripuraa ja sen seurauksia omaksi hyväkseen.
Epäilys valtasi paikoin osuustoimintaväen omiakin mieliä. Niinpä alettiin puhua osuustoiminnan ensimmäisestä ”myrsky- ja häviökaudesta”. Hannes Gebhardin ja kumppaneiden yhtenä vastatoimena näihin vaikeuksiin oli Suomen Osuustoimintalehden perustaminen 17.12.1908; parin vuoden päästä siis myös tämä lehtemme täyttää 100 vuotta.
Näiden tapahtumien jälkeen uusi sivu kääntyi suomalaisen osuustoimintaliikkeen historiassa. Vaikeudet pystyttiin vähitellen selvittämään, ja liike lähti uudelleen vahvistumaan 1910 - 1930-luvuilla.

Antti Mustonen
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Suomen 35. eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 18.3.2007. Valittavana on myös hyvin monia osuustoiminnassa pitkään kunnostautuneita naisia ja miehiä eri puolueista. Muista käydä äänestämässä! Ennakkoäänestys on kotimaassa 7.-13.3. ja ulkomailla yleensä 7.-10.3.

| Sivun alkuun |