Saksan ja Suomen
osuustoiminnalla paljon yhteistä

Saksassa osuustoiminnan rooli nähdään hyvin samanlaiseksi kuin Suomessakin. Sitä paitsi osuustoiminta rantautui Suomeen Hannes Gebhardin kautta nimenomaan Saksasta raiffeisenilaisena liikkeenä. Siitä tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta.

Saksan maatalousosuustoimintajärjestön Brysselin toimiston johtaja, tohtori Thomas Memmert kertoi, että Saksassa on kolme varsinaista osuustoimintaorganisaatiota, joilla on yhteinen yhdistys DGRV (Deutscher Genossenschafts- und Raiffeisenverband) yleisiä mm. osuuskuntalaki- ja verotusasioita hoitamaan.

Osuuspankit hyötyvät finanssikriisistä

Osuuspankkien BVR (Bundesverband der Deutschen Volksbanken und Raiffeisenbanken) edustaa Saksassa 1 200 osuuspankkia, jotka ovat erityisen vahvoja maaseutualueilla ja yksityishenkilöiden rahoituksessa. Osuuspankkien määrä on viime vuosina laskenut, mutta niiden jäsenmäärä on pysynyt ennallaan. Osuuspankeilla on Suomen tapaan keskuspankki, DZ-pankki, joka ei toimi paikallisesti. Se toimii luotonantajana osuuspankeille ja näiden isoille asiakkaille. Paikalliset osuuspankit ovat puhtaita osuuskuntia, ja ne omistavat DZ-pankin.
Isot yksityiset pankit, jotka rahoittavat yrityselämää, ovat kärsineet rahoituskriisistä nyt enemmän kuin osuuspankit. Osuuspankit ovat maltillisen riskinoton ansioista saaneet uusia asiakkaita. Saksan hallitus perusti pankeille 500 miljardin euron takuurahastosta lokakuussa. Osuuspankit eivät ole takuita kuitenkaan tarvinneet.
Kahdeksan johtavan eurooppalaisen osuuspankin yhteistyöryhmittymä Unico, joka edustaa 21 % EU:n yksityisrahoitusmarkkinoista, antoi lausunnon yhteistyöstä lokakuussa. Unicon jäsenosuuspankit lupasivat taata keskinäistä luotonantoa 10-15 miljardin euron arvosta samaan aikaan kun pankkien välisillä luottomarkkinoilla vallitsi suuri epäluottamus.
Unico on perustettu 1977 ja sen nykyiset jäsenet ovat Credit Agricole (Ranska), DZ Bank (Saksa), ICCREA Banking Group (Italia), Pohjola (Suomi), Rabobank (Hollanti), RZB (Itävalta), Banco Cooperative Espanol (Espanja) ja Raiffeisen Schweiz (Sveitsi).
Toinen Saksan osuustoimintajärjestö on palvelusektorin ja teollisuuden ZGV (Zentralverband Gewerblicher Verbundgruppen), jonka jäseninä on kauppoja, teollisuutta ja mm. taksiosuuskuntia.

Maatalousosuuskunnilla 50 % elintarvikemarkkinoista

Maatalousosuuskuntien järjestö DRV (Deutscher Raiffeisenverband) perustettiin uudelleen 1948, mutta järjestö oli olemassa myös ennen toista maailmansotaa. 50-luvulla maatalousosuuskuntia oli 23 000, nyt niitä on noin 3 000. Näistä 1 300 on perinteisiä jalostus- ja markkinointiosuuskuntia.
Pääosin Itä-Saksassa on 900 alkutuotanto-osuuskuntaa, jotka ovat yksityisiä isoja maatiloja. Keskikoko näillä tiloilla on peräti 1 500 ha peltoa ja 600 lypsylehmää. Loput DRV:n jäsenistä on 800 pieniä epäsuorasti maatalouteen liittyviä osuuskuntia, esim. sähköosuuskuntia.
DRV on perinteinen edunvalvontaorganisaatio, jolla on poliittisia muttei taloudellisia tavoitteita. DRV:n puheenjohtajana toimii Manfred Nüssel ja hän on myös DGRV:n presidentti eli puheenjohtaja tällä hetkellä.
Maatalousosuustoimintasektorin kokonaisliikevaihto oli 40 mrd. euroa 2007. Vuodelle 2008 arvio liikevaihdosta kasvaa 45 miljardiin euroon. 95 % liikevaihdosta tulee jalostus- ja markkinointiosuuskunnilta.
Keskimäärin 50 % maatalousmarkkinoiden markkinaosuudesta on osuuskunnilla. Memmert mainitsee, että Pohjoismaissa perinteisesti osuuskunnilla on suurimmat markkinaosuudet elintarvikesektorilla. Saksassa kuitenkin jo 50 % on iso markkinaosuus, sillä markkinat ovat suuret, mutta kilpailua on myös paljon.

Maito-osuuskunnat lihaosuuskuntia vahvempia

Maidon keräilystä 70 % on osuuskuntien hallussa, mutta vain 60 % jalostuksesta. Erityisesti Baijerissa on paljon pelkkiä keräilyosuuskuntia. Kaiken kaikkiaan maidonjalostusosuuskuntia on Saksassa 62 ja keräilyosuuskuntia 230.
Lihasektorilla perinteisesti osuuskuntien osuus on ollut pienempi. Lihaosuuskunnilla on 15-18 % teurastuksesta ja leikkuusta. Nykyään ainoa saksalainen teurastusosuuskunta on Westfleisch.
Saksan lihasektorilla oli vakava kriisi ylikapasiteettiin johtaneiden Itä-Saksan isojen investointien vuoksi. Tuotantoarviot olivat vääriä, ja mm. sianlihan tuotanto laski 30 %:iin Saksojen yhdistymistä edeltävältä tasolta. Hollantilainen liha-alan yritys Vion aloitti Saksassa muutama vuosi sitten ostamalla näitä virheinvestointeja tehneitä yrityksiä. Lihasektorilla osuuskuntien määrä vähenee muita sektoreita nopeammin.

BayWa on Saksan Hankkija-Maatalous

Panostuottajaosuuskunnilla on 50 % markkinaosuudesta kuten myös hedelmä- ja vihannesosuuskunnilla. Viinissä osuuskunnat hallitsevat 30 %:n osuutta, mutta alueellisia eroja on paljon.
Saksan suurin osuuskunta on panostuottaja BayWa, jonka liikevaihto on 8 mrd. €. Toiseksi suurin on panostuottaja Agravis 4,5 miljardin euron liikevaihdolla. Seuraavaksi listalla ovat maito-osuuskunnat Nordmilch ja Humana kahden miljardin euron liikevaihdolla kumpikin. Viidenneksi suurin on liha-osuuskunta Westfleisch, jonka liikevaihto on 1,8 mrd. €.
Saksassa ja erityisesti Baijerissa on myös paljon pieniä menestyviä osuuskuntia. Esim. vuoristoalueiden pienet maito-osuuskunnat myyvät paikallisia tuotteita ja maksavat parasta maidon hintaa.

Maitopolitiikka koetaan huipputärkeäksi

Saksan maatalousosuuskunnilla oli EU:n maatalouspolitiikan viime syksynä sovitussa uudistuksessa kaksi tärkeätä asiaa: maitopolitiikka sekä suurten tilojen tukien lisäleikkaukset.
Maitopolitiikka on Saksalle erityisen tärkeä, sillä taloudellinen tilanne tärkeällä maitosektorilla on huono. Viljelijät eivät ole tyytyväisiä maidon hintaan ja kaupan neuvotteluvoima on vahva. Hintojen laskun ja kustannusten nousun vuoksi järjestettiin viime keväänä jopa maitolakkoja, joista viljelijät eivät kuitenkaan hyötyneet. Kriittistä keskustelua käydään EU:n maitokiintiöjärjestelmän poistumisesta.
Memmert haluaa myös maitosektorille kilpailukyvyn kehittämistä. Saksassa meijeriyrityksiä on noin 100, josta 60 osuuskuntia. Rakennekehityksen lisäksi myös markkinointia ja brändiosaamista on kehitettävä.
Memmertin mukaan Saksa voi kuitenkin olla tyytyväinen maatalouspolitiikan uudistukseen. Maaseutuvarojen kautta voidaan vuonna 2013 jakaa maitosektorille 300 milj. euroa. Memmert toivoo, että rahat voitaisiin jakaa kilpailukyvyn kehittämisen kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hehtaarituen lisäksi rahaa tulisi riittää myös investointeihin sekä tiloilla että meijeriosuuskunnissa.

Suurten tilojen tukia leikattiin

Komission ehdottamasta suurten tilojen tukien lisäleikkauksen vaikutuksesta 80 % kohdistuu Itä-Saksan alkutuotanto-osuuskunnille. Olikin ymmärrettävää, että Saksa vastusti sekä varojen siirtoa maatalousbudjetista maaseutuvaroihin että erityisesti suurten tilojen lisäleikkauksia.
Memmert painottaa myös, että EU:ssa pitää säilyttää hallintatyökalut maataloustuotteiden markkinoilla (interventio, yksityinen varastointi). Hintavaihtelut kasvavat ja nopeutuvat. Yhteys maatalousmarkkinoiden ja yleisen maailman taloustilanteen välillä vahvistuu. Öljyn hinta vaikuttaa viljan hintaan.
Spekulaatio maataloustuotemarkkinoilla on myös lisääntynyt. Osuuskunnilla on entistä suurempi rooli toimia tasapainottajina, kun viljelijöiden turvaverkko heikkenee. Myös osuuskunnissa riskien hallinta esim. hintavaihteluiden takia otettava vakavasti, vaikka EU:ssa riskien hallintakeskustelu on keskittynyt toistaiseksi vain viljelijöihin. Mutta osuuskuntien hyvin hoidetulla riskien hallinnalla on Thomas Memmertin mukaan vakauttavia vaikutuksia myös markkinoihin yleensä.
Muista haasteista Memmert mainitsee jäsenten sitoutuneisuuden vaalimisen osuuskuntien kasvaessa, erityisesti nuorten uusien tuottajien osalta. Suurilla osuuskunnilla on myös haasteita pääoman saatavuudessa, sillä osuuspääomalla on tietyt rajat. Viljelijäjäsenet eivät välttämättä halua laittaa lisää rahaa esim. markkinointiyhtiöön.
Memmert uskoo, että osuuskunnilla on vahva rooli maataloudessa myös jatkossa. Kaupan vapauttaminen tuo osuuskunnille mahdollisuuksia, jotka pystytään käyttämään hyväksi, kun viljelijöiden omistama ja hallitsema osuuskuntamuoto on ammattimainen. Kilpailussa pitää pärjätä.
Memmert myöntää, että osuuskunnilla tärkeä rooli tuottajahinnanmuodostuksessa. Yksityiset yritykset ottavat aina huomioon hinnoittelussa osuuskuntien hintatason. Hintaerot hyvin toimivilla markkinoilla eivät kuitenkaan voi olla suuria alueellisesti.

Osuuskuntalaki uudistettiin

Saksassa on hyvin yksityiskohtainen osuuskuntalaki, joka kattaa kaikki osuuskunnat. Sitä uudistettiin muutamia vuosia Suomen jälkeen eli 2006 johtuen Eurooppaosuuskuntalain käyttöön otosta. Nykyisin tarvitaan ihan Suomen tapaan vain kolme jäsentä perustamaan osuuskunta.
Lainsäädäntö mahdollistaa myös ns. pääomasijoittajajäsenet. Jäsenillä voi myös olla erilainen määrä ääniä taloudellisen koon ja merkityksen mukaan, eli ollaan luovuttu tiukasta jäsen ja ääni -periaatteesta. Tämä on mahdollista myös Suomen osuuskuntalain mukaan, joskaan poikkeusta ei ole juurikaan käytetty.

Luova ratkaisu kiistaan pääomista

Kansainvälisten kirjanpitostandardien suunnitellut muutokset oman pääoman määrittelystä uskotaan tuovan ongelmia osuuskunnille, kun jäsenosuudet pitäisi määritellä ”vieraaksi pääomaksi” niiden palautusvelvollisuuden vuoksi. Memmert kertoo, että Saksassa ongelma on tällä hetkellä lähinnä vain akateeminen. Osuuskuntien taseet tehdään Saksan lain mukaan, jolloin tätä ongelmaa ei ole. Mutta kun yritykset kasvavat, voi olla, että joudutaan ottamaan käyttöön kansainväliset standardit, jolloin ongelma syntyy.
Ongelman ratkaisuksi Memmert ehdottaa, että osuuskunnan säännöissä vaadittaisiin jatkossa tietty minimipääoma, jota ei voitaisi jakaa ulos eikä vaarantaa. Tällöin esim. osuusmaksu voitaisiin palauttaa kokonaan vasta sitten, kun pääomaa olisi riittävästi yli minimipääoman. Tämä on mahdollista Saksan nykyisessä lainsäädännössä, mutta sääntöä vain ei ole vielä käytetty.
Kaiken kaikkiaan Memmert näkee, että on mahdollista löytää kelvollinen ratkaisu kansainvälisten kirjanpitostandardien oman ja vieraan pääoman määrittelyyn osuuskuntien ja niiden jäsenten kannalta.

DRV Brysselissä jo yli 40 vuotta

Thomas Memmert on työskennellyt DRV:n Brysselin toimiston päällikkönä vuodesta 1997. Hän kertoo, että DRV oli ensimmäisiä edunvalvojia Brysselissä. Toimisto on perustettu 1967, jolloin EU:ssa oli vain 6 jäsenmaata. Tällä hetkellä on jo 25 maata ja uusia tulijoita riittää.
DRV on EU:n maatalousosuuskuntien järjestö Cogecan perustajajäsen. Memmert näkee Cogecan roolin tärkeänä edunvalvojana ja keskustelufoorumina EU-tasolla. Cogecan haasteina ovat maatalouspolitiikan muutosten lisäksi EU:n budjettivarojen käyttö ja kansainväliset kauppaneuvottelut sekä yhtenäisyyden säilyttäminen laajentuvassa Euroopassa.
Thomas Memmert mainitsee vielä lopuksi, että kansallista edunvalvontaa kuitenkin tarvitaan Brysselissä tarkentamaan viestiä komissiolle ja muille instituutioille.

Hanna Leiponen-Syyrakki
Suomen maatalouden ja osuuskuntien toimisto Bryssel
hanna.leiponen-syyrakki@mtk.fi

| Sivun alkuun |