 |
Kasvollinen on vastuullinen omistaja
Perheyritysten liiton (PL) ohjelma on Suomen elinvoiman eväät 2011-2015. Siitä löytyy yllättävän paljon samaa argumentointia kuin osuustoiminnan tavoitteista. Suomalaisen, kasvollisen ja vastuullisen omistajuuden puolustaminen ja toimintaedellytysten parantaminen kuuluvat ohjelmien samaan sävellajiin. Myös yrittäjyyden ja omistajuuden saaminen vahvemmin osaksi koulutusta ja tutkimusta on yhteinen tavoite.
”Suomalaisen omistajuuden verottaminen on usein moninkertaista ja eri omaisuuden sekä omaisuudesta saatavan tulon muotoja kohdellaan eriarvoisesti”, sanotaan PL:n ohjelmassa. Saman asian korjaaminen on edelleen osuustoiminnan tavoitteissakin.
Osuuspääomien verokohtelun yhdenmukaistaminen listaamattomien yritysten kanssa saatiin Vanhasen-Kiviniemen hallituksen ohjelmaan mukaan, mutta se jäi toteuttamatta. Matti Vanhanen itse siirtyi politiikan mankelin jälkeen Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi. Siinä roolissa hän Pellervo-Instituutissa 8.2. pitämässään alustuksessa ihmetteli osuuskuntien nykyistä verokohtelua:
”Pienetkin osuuspääoman korkotuotot verotetaan kahteen kertaan. Tässä järjestelyssä on kasvun hidaste, negatiivinen kannuste.”
Vanhanen sanoi Suomessa tarvittavan tulevaisuudessa nimenomaan kotimaista ankkuriomistajuutta. Niin perheyritykset kuin osuustoiminta kuuluvat siihen. Ankkuriomistajia voivat olla myös keskinäiset yritykset, eläke- ja vakuutusyhtiöt, säätiöt, valtio ja kunnat.
Henkilöstö pelastaa perheyrityksen?
Osuuskuntamalli sopii hyvin myös perheyritysten jatkamiseen yrittäjän siirtyessä eläkkeelle, jos jatkajaa ei löydy omasta suvusta. Ajatuksen mallintaminen, hyväksyttävien pelisääntöjen ja menettelytapojen luominen ja toteuttaminen käytännössä vaatisi kuitenkin oman kehittämisprojektinsa.
Liiketoiminnan siirroissa säilyy keskimäärin 5 työpaikkaa, kun uudet yritykset työllistävät vain 2. Seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuu yli 40 000 sukupolven- tai omistajanvaihdosta.
Vihreää kasvua maalta
MTK:lla on Vihreää kasvua maalta -ohjelma. Vaikka asiasta ei ole mainintaa, niin tuottajaosuustoiminnan markkinoilla pärjääminen on nykyisin ratkaisevan tärkeää koko Suomen maa- ja metsätaloudelle. Alojensa kärkiyritykset Metsäliitto, Valio, Atria, HKScan ja Munakunta ovat kaikki ot-yrityksiä. Elintarvikealalla kilpailee myös monia pienempiä tuottajaosuuskuntia.
Pienyritysten hallinnollisen taakan purkaminen on tärkeä tavoite myös MTK:lle. Lisäksi se vaatii varmistamaan yritys- ja neuvontapalveluiden saatavuuden koko maassa. Siihen pitäisi lisätä asiansa osaava palveluiden tarjonta ja saatavuus myös ot-mallia koskien.
Pienosuuskunnille on myös maaseutua ajatellen selvästi kasvavaa tarvetta. Maatilayritykset ovat perustaneet toistaiseksi keskenään vain muutamia uusia osuuskuntia tuotantoon, koneiden pyörittämiseen ja tarvikkeiden hankintaan.
Pienosuuskunnat tarjoaisivat kuitenkin selviä uusia ja inhimillisiä etuja maatilayrittäjille. Yhteisnavettakin saattaa toimia erittäin hyvin, kunhan vain valtio ei sitä ole komentamassa, vaan toiminta aidosti on jäsenlähtöistä.
Hakeosuuskuntia sentään on syntynyt, mutta ei vielä kaikille alueille.
Maanomistajien tuulivoimaosuuskunnat ovat Suomessa vasta lähtökuopissaan.
Suurimmat kehitystarpeet löytyvät kuntapuolelta, jossa ei vielä ole kiinnitetty yritysneuvontaan yhtä paljon huomiota kuin valtiolla. Ot-malli voisi tuoda omia uusia ja hyviä ratkaisuja käymistilassa oleviin kuntapalveluihin, mutta sekin vaatisi omia kehitysprojektejaan ja niille rahoitusta.
Viime kesänä kerroimme TEM:n kehitysjohtaja Ulla-Maija Laihon haastattelussa, miten seuraava hallitus ajaa läpi yhteiskunnallisen yrittäjyyden (OT 4/10). Mallia asiassa olisi otettavissa lähinnä Iso-Britannian hoivasektorin osuuskunnista.
Uuden hallituksen ohjelmasta vaalien jälkeen neuvoteltaessa kaikki toivottavasti osataan ottaa punnittaviksi ja rakentaa kokonaisuudesta mahdollisimman tasapainoinen ja viisas.
Edessä on mielenkiintoinen, vilkastuvan keskustelun kevät.
Lue myös: Yrittäjyyden erityisohjelmat puntarissa »
Mauno-Markus Karjalainen
| Sivun alkuun |