Osuuskuntalaki puhuttaa

Melko tarkkaan kuusi vuotta sitten ryhdyin 16 vuoden tauon jälkeen hoitamaan Pellervon lakimiehen tehtäviä. Jo ennen tälle toiselle kierrokselle Pellervoon tuloani oli ryhdytty valmistelemaan uutta osuuskuntalakia. Tämän vuoden syyskuun lopussa olen jättämässä Pellervon lakiasiainjohtajan tehtävät lopullisesti. Näin voinkin J. L. Runebergin runoa Maaherra mukaillen sanoa:
”Hanke uudesta osuuskuntalaista ennen Pellervoon tuloani syntynyt myös jälkeheni jää.”
Lakihankkeen taustalla on pyrkimys yhdenmukaistaa osuuskuntalakia ja osakeyhtiölakia, kuitenkin siten, että osuuskuntalain ominaispiirteet säilyvät.

Nykyinen osakeyhtiölaki tuli voimaan syyskuun alussa 2006. Tuota lakia pidetään hyvin kirjoitettuna. Se on melko selkeä ja sellainen, että muidenkin kuin meidän juristien on sitä mahdollista ainakin pääpiirteissään ymmärtää.
Tämä on ollut keskeisin syy siihen, miksi on ryhdytty valmistelemaan uutta osuuskuntalakia ja vielä juuri siinä tarkoituksessa, että osakeyhtiölain parhaat puolet otettaisiin osuuskuntalakiin.
Näiden kahden lain rakennetta ja käytettäviä ilmaisuja yhtenäistämällä on tarkoitus myös mahdollistaa osuuskuntalain helpompi ymmärtäminen ja tulkinta jo osakeyhtiölain tuntemuksella.
Osakeyhtiö on yhteisömuotona osuuskuntaa tunnetumpi. Valtaosa sekä yhteisölainsäädäntöä koskevasta oikeuskirjallisuudesta että oikeuskäytännöstä koskee osakeyhtiöitä.

Erot osuuskunnan ja osakeyhtiön välillä säilyvät jatkossakin.
Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä tarkoittaa mahdollisimman korkean tuoton saamista yhtiöön sijoitetulle pääomalle, eikä mitään muuta.
Osuuskunnan toiminnan tarkoituksena puolestaan on tarjota jäsenilleen mahdollisimman hyviä ja edullisia palveluita. Ylijäämän jako osuuspääoman koron muodossa tai palvelusten käytön suhteessa muodostaa vain vähäisen osan osuuskunnan jäsenilleen antamasta taloudellisesta hyödystä.
Osuuskunnan toiminnan tarkoitus on lakiluonnoksessa säilytetty sisällöltään entisenlaisena. Tämä sisältää myös vaatimuksen jäsenten osallistumisesta osuuskunnan toimintaan, mitä vaatimusta osakeyhtiölaki ei osakkeenomistajilleen aseta.

Lakiluonnoksessa esitetään säilytettäväksi se perustavaa laatua oleva ero osakeyhtiön ja osuuskunnan välillä, että osakeyhtiö on pääomayhteisö ja osuuskunta on jäsentensä jäsenyhteisö.
Siispä ainakin edellä tarkoitetut keskeiset, tarpeelliset ja välttämättömät erot osuuskunnan ja osakeyhtiön välillä on lakiluonnoksessa säilytetty.
Lakiluonnoksessa on myös sellaisia osakeyhtiölaista otettuja termejä, jotka saattavat laimentaa mielikuvaeroa osuuskunnan ja osakeyhtiön välillä ja siten heikentää osuustoiminnan identiteettiä.
Olen saanut sellaisen kuvan, että näitä termejä vieroksuvat hyvinkin erikokoisia osuuskuntia edustavat henkilöt. Vieroksuttuja termejä ovat mm. osuuskunnan osake, osuuskunnan osakepääoma, osuuden merkintähinta ja pörssiosuuskunta.
Myös lakiluonnokseen otettu mahdollisuus siitä, että pelkästään yksikin henkilö voisi perustaa osuuskunnan, on herättänyt melkeinpä vastustavia intohimoja.

Pellervo-Seura on helmikuun alussa oikeusministeriölle toimittamassaan lausunnossa esittänyt suhtautuvansa lakiluonnoksessa esitettyyn myötäsukaisesti.
Miettikäämme kuitenkin vielä jokainen, onko lakiluonnoksessa osuuskuntien erityispiirteet riittävässä määrin säilytetty, vai voivatko siihen osakeyhtiölaista otetut termit laimentaa mielikuvaeroa yritysmuotojen välillä siinä määrin, että siitä olisi osuustoiminnalle tulevaisuudessa haittaa.

Kari Lehto
kari.lehto@pellervo.fi

| Sivun alkuun |