Naisten
arvot
Menetetty maine vai menestyvää osuustoimintabisnestä
"Miten suuria ovatkaan yhteenliittymisen tuottamat taloudelliset
tulokset, ne eivät kumminkaan yksinään riitä antamaan osuustoiminnalle
sen elinvoimaa. Ei se seikka on se, että osuustoiminta taloudellisen
tarkoitusperänsä ohella myös tahtoo saada ihmiset paremmiksi ja
onnellisemmiksi, korottaa heitä siveellisesti ja
yhteiskunnallisesti".
(Hedvig Gebhard, Naiset ja osuustoiminta,1910)
Etiikka on viime vuosikymmeninä nostettu länsimaiseen filosofiseen
keskusteluun. Oikeudenmukaisuuden ja vastuun kysymykset ovat osa sitä
pohdintaa, missä pyritään löytämään vastaus vanhaan Sokrateen
kysymykseen siitä, mitä on hyvä elämä. Etiikkakeskustelussa eri
suuntauksia yhdistää kuitenkin järjen kyseenalaistaminen etiikan
perustana. Rakkaus ja suhde toiseen on otettu mukaan filosofiseen
ristivalotukseen.
Elämme kulttuurissa, jonka arvoperusta on kristillisessä moraalissa,
vaikka uskonto on menettänyt asemansa moraalisena auktoriteettina. Tiede
on ottanut uskonnon roolin, mutta universaalia moraalijärjestelmää,
johon ihmiset voisivat sitoutua, se ei pysty tarjoamaan.
Naiset ovat nyt muutoksen vetureita. Erityisesti feministinen
keskustelu on vaikuttanut siihen, että yhteiskunnan patriarkaaliset
rakenteet, metodit, kieli ja jopa tieto ovat horjuttaneet ikimuistoisia
käsityksiä niiden sukupuolineutraaliudesta. Naisten siirtyminen
yksityisestä julkiseen on pakottanut miettimään sitä, miten eri
sukupuolet tulevat ja asettuvat julkiseen ja yksityiseen, samoille
tasoille mutta eri tavoin. Perherakenteen nopea muuttuminen etenkin
suurissa asutuskeskuksissa on vähentänyt sukupuolten erilaisten
eettisten näkökulmien hioutumista.
Naisten sulkeminen miehisen päätöksenteon ulkopuolelle saattaakin
ajan myötä olla kohtalokasta. Naisten kouluttautuminen ja
itsenäistyminen muuttavat naiseuden ilmenemismuotoja ja siksi heidän
arvonsa, ominaislaatunsa ja päämääränsä, tarpeensa ja elämän
mielekkyys tulee ottaa huomioon. Sukupuolten on tärkeää luoda julkista
ja yksityistä tilaa yhdessä, sillä muuten saattaa yhteiskunnasta tulla
entistä pirstoutuneempi.
Erityisesti talouselämän, joka nyt vahvimmin muokkaa tulevaisuutta,
tulee ottaa nämä muutokset vakavasti. Yhdysvalloissa jo yli neljännes
väestöstä, noin 50 miljoonaa ihmistä, on eettisesti valveutuneita
kuluttajina vaatien mm. läpinäkyviä ja avoimia tuotantoketjuja.
Erityisesti keski-ikäisiä, hyvin toimeen tulevia ja koulutettuja,
ylemmän keskiluokan naisia pidetään ennalta arvaamattomina mielipide-
ja kulttuurivaikuttajina.
Arvot ja sukupuoli
Kasvatustieteen professori Carol Gilliganin (In a Different
Voice,
1982) mukaan naiset ja miehet ovat taipuvaisia ajattelemaan ja puhumaan
eri tavoin eettisissä valintatilanteissa. Hän asettaa vastakkain
feminiinisen välittämisen etiikan ja maskuliinisen oikeudenmukaisuuden.
Vaikka biologinen sukupuoli ei ole eettisen ajattelutavan määrittäjä,
ovat naiset taipuvaisia ajattelemaan feminiinisen etiikan mukaisesti ja
vastaavasti miehet maskuliinisen. Eron taustalla on sosiaalisten
sukupuolten (gender) erilaiset minäkuvat.
Feminiininen velvollisuus
Kun naisia pyydetään kuvailemaan keitä he ovat, he määrittävät
itsensä pääsääntöisesti suhteessa toiseen: tyttärenä, vaimona,
äitinä, rakastajattarena, ystävänä, jne. Lojaalisuus, vastuu,
uhrautuminen, muiden huomioon ottaminen sekä pyrkimys rauhantekoon ovat
feminiiniselle etiikalle ominaista ja syntyvät sidoksista toisiin
ihmisiin.
Feminiininen välittäminen ja velvollisuus muita kohtaan on Gilliganin
mukaan vastuuta siitä, että paljastaa ja pyrkii lievittämään
todellisia ja tiedossa olevia ongelmia maailmassa. Naiset syyllistyvät,
jos he eivät tee mitään epäkohtien poistamiseksi.
Maskuliininen oikeudenmukaisuus
Miehinen moraali painottaa reilua peliä, ihmisten yhdenvertaisuutta
lain edessä ja yksilön tiettyjä oikeuksia, joita tulee kunnioittaa.
Oikeudenmukaisuusetiikka on objektiivista ja persoonatonta, mikä on
linjassa miesten yksilö- ja suorituskeskeisen minäkuvan kanssa.
Miehet, jotka ajattelevat maskuliinisesti, syyllistyvät eettisesti
vain silloin, kun tietoisesti rikkovat sopimuksia ja sääntöjä tai
pettävät lupauksensa.
Osuustoiminta on rakkautta?
Gilliganin teoriaa vasten tarkasteltuna osuustoiminnan
sisäänrakennetut arvot ja periaatteet ovat eettisesti feminiinisiä.
Osuustoimintaa tulisi kuvata ja ohjata siten, että omille periaatteilleen
uskollisena ja omia arvojaan toteuttavana siitä syntyisi muutosvoima,
jolla taloutta suunnattaisiin kohti suurempaa tasa-arvoa, yhteisöllistä
vastuuta ja toisista välittämisen kulttuuria.
Naisten mukaantulo ohjaamaan osuustoimintaa on nähty tärkeäksi.
Heissä on potentiaalia, joka voi aikaansaada taloudessa globaalin
muutoksen. Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA on hyväksynyt
tasa-arvon edistämisstrategian ja pitää sukupuolten tasa-arvoa
osuustoimintaliikkeen 2000-luvun haasteena. Myös Pellervo-Seuran
johtokunta on julkilausumassaan kehottanut jäseniään kiinnittämään
erityistä huomiota naisten ja nuorten mukaan ottamiseen
päätöksentekoon.
Menetetty maine?
Yksilökeskeisyyttä ja -voittoja korostavina aikoina osuustoimintaa on
ehkä pidetty nukkavieruna ja vanhanaikaisena toiminta-ajatuksena.
Pelureita osuustoiminta tuskin houkuttelee, mutta ihmisten valtaosan arjen
taloudenpitona se on pärjännyt jo yli 150 vuotta.
Vaikka taloudellinen kannattavuus on jokaisen liikeyrityksen
peruslähtökohta, on osuuskunnan jäsenillä valta nostaa kannattavuuden
rinnalle myös muita päämääriä kuten palkittu ja markkinaosuuttaan
kasvattava Reilu kauppa on viime aikoina osoittanut. Reilu kauppa osaa
kertoa osuustoiminnan tarinaa tämän päivän kielellä.
Osuustoiminnan voimavarat
Yhteisöllisyys
Osuustoiminta on suuria ihmisjoukkoja kokoavaa yhteistoimintaa. Se
tarjoaa jäsenilleen foorumin käydä jatkuvaa keskustelua ja vaikuttaa
siihen, mitä on hyvä elämä ja hyvä talouselämä. Globaalin vapaan
markkinatalouden sanotaan lisäävän ihmisten syrjäytymistä,
eriarvoistumista ja rikkauden kasautumista yhä harvemmille maailmassa.
Kanadalainen filosofi Charles Taylor väittää, että modernin
kulttuurin suuri virhe on ollut se, että siinä yksilöllisyys on
tulkittu väärin. Hän kritisoi etenkin sitä, että nykyinen tulkinta
ajaa ihmisiä tilaan, jossa heidän ainoa vakaumuksensa on oma menestys.
Tämänkaltaisilla yksilötarinoilla ei Taylorin mukaan ole moraalista
suuntaa eikä päämäärää, sillä moraalin määritykseen tarvitaan
dialogisesti synnytettyjä tavoitteita. Kukaan ei voi yksinään
päättää siitä, mikä on tärkeää.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan paitsi itsensä toteuttamiseen myös
itsensä määrittelyyn. Vain tämä, koko elämän kestävä prosessi on
Taylorin mielestä moraalin mahdollistaja. Yhdessä toisten kanssa tulisi
hänen mukaansa koko ajan määrittää ja muodostaa yhteistä kertomusta
siitä suunnasta, johon tulisi pyrkiä.
Maailmaa ohjaavien ylikansallisten suuryritysten päätöksenteko on
kaukana valtaväestöstä ja niihin vaikuttaminen tuntuu lähes
teoreettiselta. Osuuskunnat ovat vapaaehtoisia ja avoimia organisaatioita,
joihin mukaan tulo on mahdollista melko pienin taloudellisin panoksin. Se
on hyvä tapa toimia talouteen vaikuttajana. Osuustoiminnan jo olemassa
oleva maailmanlaajuinen verkosto tarjoaa tavallisille ihmisille foorumin,
jossa yhteisvoimin voidaan vaikuttaa talouden ehtoihin ja sisältöön. Se
on markkinavoima, jonka merkitystä ei pidä vähätellä.
Periaatteet ja arvot
Jotta Taylorin esittämä dialogi toimisi, on yhteisön kaikille
jäsenille taattava yhtäläisiä mahdollisuuksia oman identiteetin
kehittämiseen, ja erilaiset elämisen muodot on tunnustettava arvoltaan
yhtäläisiksi. Tämä tasa-arvo ei perustu erilaisuuteen, vaan siihen,
että erilaisuuden yläpuolella on yhteisiä tai toisiaan täydentäviä
arvokkaita ominaisuuksia.
Yhteisiä periaatteita ja arvoja on osuustoiminta koko pitkän ja
arvokkaan aatehistoriansa ajan vaalinut ja korostanut. Kansainvälinen
Osuustoimintaliitto ICA antoi osuustoiminnan identiteettiä koskevan
kannanoton Osuustoiminnan periaatteet 2000-luvulle viimeksi vuonna 1995,
jolloin se vietti 100-vuotisjuhliaan. Julkaisun johtopäätöksissä
todetaan mm.:
"Osuustoiminnan periaatteet ovat liikkeen elinvoiman muodostava
kumulatiivinen kokonaisuus... Ne ovat ohjenuora, jolla
osuustoimintaihmiset kehittävät organisaatioitaan. Ne ovat käytännön
periaatteita, joita ovat muovanneet sekä sukupolvien kokemukset että
filosofiset aatteet... Niiden avulla osuustoimintaihmisten toiminta on
tehokasta, osuuskunnat ovat omaleimaisia ja osuustoimintaliike
arvokas."
Osuustoiminta uuden aloittajana (.coop)
Alkaneen vuosisadan ennustetaan olevan edeltäjäänsä henkevämpi.
Eettiset foorumit, arvokeskustelut ja kansalaisjärjestöjen kriittinen
aktivoituminen ovat merkkejä uusien toimintatapojen ja mahdollisuuksien
etsinnästä. Yhä kasvava joukko ihmisiä tuntee olevansa talouden
altavastaajina, jolloin mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään on
alettu hakea muualta.
Holistisessa yhteiskuntakeskustelussa osuustoiminnalla on tarjota
hyvät eväät. Yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja demokratiaa korostavana
sen toimintaperiaatteet kestävät uskonnollisten ja eettisten näkemysten
kriittisen tarkastelun. Osuustoiminnassa ihminen on toiminnan
päämäärä, ei sen väline.
Maailmassa on aina ihmisiä, jotka eivät ehkä kärsi toisten ihmisten
osattomuudesta, mihin viittaa Nokian uuden Vertu-brandin lanseeraus.
Uskallan kuitenkin väittää, että valtaosa maailman ihmisistä on
sellaisia, jotka tarvitsevat ja arvostavat yhteisöllisyyttä ihmisarvon
ja vapauden turvaajana.
Professori Peter Drucker ennustaa The Economist -lehden (November 3,
2001) tulevaisuuden yhteiskuntavisioita käsittelevässä artikkelissaan,
miten vuonna 2025 ylikansallisia yrityksiä johdetaan ja että niiden
sidos on strategia. Hänen neuvonsa muutoksissa selviämiseen on
yksinkertainen: pitää olla itse se, joka muuttaa maailmaa.
Siinä on osuustoiminnalle, osuuskunnille ja osuustoiminnan
poikkitieteelliselle opetukselle haastetta!
Anne Äyräväinen
anne.ayravainen@pellervo.fi
|