Verkostoitumisesta näyttää tulleen yleisessä keskustelussa pk-yritysten viisastenkivi. Tutkija Mika Mannermaa kuitenkin varoittelee liiasta innosta ja kehottaa hankkiutumaan vain verkostoihin, joista on aidosti hyötyä yritykselle. Myös omat kokemukseni 15 vuoden ajalta eri verkostoista kehottavat tarkkaan harkintaan asiassa. Pahimmillaan verkostot ovat ajanryöstäjiä antamatta mitään vastineeksi.
Onnistumisen perusedellytys on, että verkostoon kuuluminen tuottaa kaikille aidosti konkreettista hyötyä. Hyödyn tulee jakautua oikeudenmukaisesti - jokaiselle ansionsa mukaan.
Yleisimmin tavoitellaan lisää asiakkaita ja myyntiä sekä suurempia kauppoja. Muita yhteistyön tavoitteita voivat olla voimien järkevä yhdistäminen markkinoinnissa, kehitystyössä tai koulutuksessa sekä yhteishankinnat.
Verkoston rakentamisessa pätevät ryhmäytymisen lainalaisuudet. Alun tunnustelusta ja roolien hakemisesta kehkeytyy ajan myötä kullekin sopiva osa yhteispelissä. Toisiinsa epäillen suhtautuvasta ”joukkiosta” tulee yhteen hitsautunut ”mestarijoukkue” yhdessä työskentelyn ja onnistumisen kokemusten kautta. Tiivis vuorovaikutus rakentaa myös yhteisöllisyyttä, joka estää verkostoa hajoamasta ristiriitoihin.
Kumppanuutta paljon tutkinut Pirjo Ståhle korostaa luottamuksen merkitystä yhteistyössä. Luottamus syntyy hänen mukaansa siitä, että saa tietoa kumppanin osaamisesta ja kyvyistä (ammattitaito), arvoista (mikä oikeasti hänelle on merkitsevää) sekä aikomuksista (tietää mitä häneltä odottaa ja johdonmukaisuus toiminnassa).
Verkosto tarvitsee veturin. Usein se on pieni asiaan uskova joukko yrittäjiä. Veturi löytyy yleensä luonnostaan, kun jotkut ottavat aloitteen laittaen itsensä likoon yhteisen asian puolesta. Nämä tulisielut valavat intoa muihin ja aikaansaavat näin sitoutumista yhteisiin asioihin. Verkoston johtaminen on johtamista ilman direktio-oikeutta keinoina oma esimerkki, tehokas kommunikointi ja ”mukaansa viettely”, Markku Sotarautaa siteeraten.
Ilman selkeää strategiaa verkosto ajelehtii, energia hajautuu liikaa ja puuhastelun vaara on ilmeinen. Mitä yksinkertaisempi tämä tiekartta on, sitä paremmin toiminta keskittyy olennaiseen. Toiminnan hallinnassa tarvitaan mm. käytännönläheisiä laatu- ja tietojärjestelmiä sekä kirjallisia sopimuksia. Verkoston jäsenet saattavat toimia usein eri paikkakunnilla ja tapaavat harvoin kasvokkain, jolloin yhteistyötä on ohjattava virtuaalisesti. Ilman sähköistä työalustaa ei tämä onnistu, vaan tuloksena on kaaos.
Verkoston rakentaminen on pitkäjänteistä työtä ja vie vuosia kunnes voidaan puhua toimivasta liiketoimintaverkosta. Parhaimmillaan verkosto on hyvin dynaaminen kasvu-, oppimis- ja kehitysympäristö. Varsinkin pienille yrityksille se on keskeinen kilpailutekijä, jota aina kannattaa harkita yksin toimimisen sijaan.

Upi Heinonen
yritys- ja organisaatiovalmentaja
toimitusjohtaja, Kuopio

| Sivun alkuun |