 |
Sanan voimalla osuustoiminnan puolesta 1.
Sinivalkoisen
osuustoiminnan oma ääni
Pellervo-Seura ja Pellervo-lehti olivat toimineet viiden vuoden ajan, kun Hannes Gebhard otti järjestön johtokunnassa esille ajatuksen osuustoimintayritysten johdolle ja hallinnolle suunnatun oman ammattilehden julkaisemisesta. Siitä syntyi talouslehtien kaukokatseinen klassikko, Suomen Osuustoimintalehti.
 |
Vuonna 1908 Gebhard sitten ryhtyi tarmokkaasti ajamaan uudelleen lehden perustamista. Paineita asialle loivat monien osuuskuntien kokemat vaikeudet ja tehdyt virheet samoihin aikoihin. Puhuttiinkin suomalaisen osuustoimintaliikkeen ”ensimmäisestä myrsky- ja häviökaudesta”.
Gebhard kokosi osuustoiminnallisten keskusliikkeiden johtohenkilöitä neuvotteluun, jonka pohjalta laadittiin Suomen Osuustoimintalehden perustamissuunnitelma. Kun keskusliikkeiden johtokunnat ilmoittivat kannattavansa hanketta, hyväksyi Pellervon hallitus lehden perustamisen kokouksessaan 17.12.1908. Osuuskuntia palveleva aineisto eriytettiin Pellervo-lehdestä.
Tilaajia toivottiin aluksi noin 600. Kun tilaushinta asetettiin alhaiseksi, eikä ilmoituksistakaan uskallettu toivoa kovin paljoa tuloja, katsottiin lisäksi tarpeelliseksi pyytää kultakin keskusliikkeeltä vuotuista kannatusmaksua.
Ensimmäinen numero ilmestyi tammikuussa 1909. Lehti suunniteltiin 12-numeroiseksi, ja sellaisena se ilmestyikin aina vuoteen 1942 asti.
Ajaton ohjelmajulistus
Ensimmäiseen numeroon päätoimittaja Hannes Gebhard laati lehdelle ohjelmajulistuksen ”Mitä me tahdomme”. Hän määritteli siinä lehdelle tiivistetysti seuraavat tehtävät:
* Jakaa osuuskuntien johto- ja toimihenkilöille entistä yksityiskohtaisempaa, vakavampaa ja käytännöllisempää osuustoimintasivistystä
* Kokemuksen perusteella neuvoa, miten eri osuuskuntia on hoidettava, jotta ne täyttäisivät tarkoituksensa
* Selittää osuustoimintalakia, selvitellä osuustoimintaliikkeen historiaa ja periaatteita, tarkoitusta, tarpeita, suhdetta muihin liikkeisiin ja muuhun talouselämään
* Antaa tietoja liikkeen kehityksestä meillä ja muualla
* Puolustaa yhteistä liikettä sitä vastaan tehdyiltä hyökkäyksiltä
* Toimia osuustoimintaliikkeen kokoajana ja sen johto- ja toimihenkilöiden yhteishengen vahvistajana
* Helpottaa Suomen vähävaraisten kansankerrosten elinehtoja ja kohottaa yhteiskunnallista asemaa.
Tehtävästä tuli siten kahtalainen: se oli toisaalta osuuskuntien johto- ja toimihenkilöiden ammattilehti, toisaalta liikkeen kehitystä koti- ja ulkomailla seuraava osuustoiminnan yleinen aikakauslehti. Samalla tavoin voidaan lehden roolia määritellä tänäkin päivänä.
Viime vuosikymmenet ovat toki tuoneet lehteen selvästi myös uutta sisältöä. Esimerkiksi osuustoimintayritysten yhteiskuntavastuu, ekologinen ajattelu sekä nuorten ja naisten asia ovat tällaisia tuoreita näkökulmia. Toimintakulttuurin, tekniikan ja kuvituksen kehittyminen näkyvät lukijoille selvimmin.
Myös lehden tuotteistaminen on viime vuosikymmeninä edennyt. Se on osaltaan auttanut lehteä pärjäämään koventuneessa kilpailussa. Vuonna 1995 perustettiin nykyinen Osuustoiminnan Vuosikirja, 1996 Uusi osuustoiminta-liite ja 2001 Osuustoiminnan yhteiskuntavastuun teema. PTT-katsaus tuli lehden tilaajaeduksi vuoden 2001 lopusta alkaen.
Nimekkäät kirjoittajavoimat
Päätoimittaja Hannes Gebhardin ja toimitussihteeri A.E. Tudeerin lisäksi toimituskunnan muiksi, eri keskusliikkeitä edustaviksi jäseniksi valittiin johtaja V. Fagerström OKOsta, maisteri Arvo Haveri Hankkijasta, johtaja W.A. Lavonius SOK:sta ja tohtori F.M. Pitkäniemi Valiosta. Jotta lehden toimitustapa tyydyttäisi kaikkia osuustoimintapiirejä ja se saataisiin mahdollisimman laaja-alaiseksi, pyydettiin lisäksi yhdeksän asiantuntijaa vakinaisiksi avustajiksi ja neuvonantajiksi. Näiden joukossa olivat mm. Hankkijan toimitusjohtaja Benjamin Alfthan ja tämän kollega SOK:sta Jalmari Sahlbom.
Gebhard hoiti lehden päätoimittajuutta aina vuoteen 1917. Hänen tilalleen tuli F.M. Pitkäniemi, jonka kausi päättyi 1926. Tämän jälkeen tehtävää hoiti vuoteen 1928 Niilo Liakka (OT 1/04). Häntä seurasi Eemil Hynninen. Lehden päätoimittajuus liittyi tuolloin Pellervon johtokunnan puheenjohtajuuteen.
Toimitussihteeriruletti pyöri pienessä lehdessä vinhasti ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Professori Tudeer viihtyi vain vuoden. Häntä seurannut Arvo Haveri hoiti tehtävää viisi ja E. Nevanlinna kolmisen vuotta. Tämän jälkeen maisterit Jonni Säntti, Teo Snellman, Aarne Aulanko ja Valde Hyvönen toimittivat lehteä kukin pari vuotta. Vuonna 1923 alkoi Ilmari Raholan kausi, jota sentään kesti aina vuoden 1930 loppuun.
1920-luvun lopussa oli alkuperäinen toimituskunta miltei kokonaan vaihtunut. Myös avustajakunnan verenvaihto oli ollut suurta ja samalla sen lukumääräkin yli kaksinkertaistunut. Tämän päälle tulivat muut kirjoittajat, joiden joukossa oli tunnettuja talous- ja yhteiskuntaelämän edustajia, kuten Risto Ryti ja Väinö Tanner.
Vahvasti suomalainen...
Lehden joka numerossa käsiteltiin osuustoimintaliikkeen yleisiä kysymyksiä ja sen eri päätoimialojen toimintaa, muitakaan aloja unohtamatta. Painopiste oli itseoikeutetusti kotimaisissa aiheissa.
Nuorta ja kasvavaa osuustoimintaliikettä pohdituttivat juridiset kysymykset, joita käsiteltiin laajasti. Monenlaisiin kysymyksiin vastailtiin. Haluttiin vaikkapa tietää, saavatko aviovaimot käyttää äänioikeutta osuuskunnan kokouksessa, voidaanko osuusmeijeristä erottaa jäsen, jonka väitetään tuoneen meijeriin muuta kuin oman karjansa maitoa tai onko osuuskauppa, jolle ei ole asetettu kunnallisveroja, velvollinen ottamaan osaa papiston palkkaukseen.
Neuvoja annettiin lakikysymysten lisäksi osuuskuntien muussa hoidossa sekä havaittujen epäkohtien poistamisessa. Kiinnostuneita oltiin myös muiden lehtien osuustoimintakirjoittelusta, mitä tarkasteltiin palstalla ”Mitä liikkeestämme sanotaan”.
Osuuskauppojen linjariidat ja niiden taustalta laajemmatkin yhteiskunnalliset ongelmat näkyivät 1910-luvulla, kun keskusteltiin osuustoiminnan suhteesta sosialismiin. 1920-luvulla ryhdyttiin julkaisemaan laajaa juttusarjaa Suomen osuustoimintapitäjistä. Tilaa saivat mm. Hankkijan ja SOK:n työnjakokysymykset.
...mutta samalla kansainvälinen
Osuustoiminta on globaalia liikettä, ja tämä näkyi kansainvälisen aineiston runsaudessa heti lehden ensimmäisistä numeroista lähtien. Paljon palstatilaa sai ulkomaiden osuustoiminnan seuranta, kaukaisimpia maanosia myöten.
Lukijat saattoivat tutustua vaikkapa Egyptin osuustoimintaan, rumiin ilmiöihin Neuvosto-Venäjän osuuskunnissa, osuuspaperossitehtaaseen Stuttgartissa tai Amerikan suomalaisten vireisiin osuustoimintaharrastuksiin.
Ajan hermolla lehti oli myös, kun se julkaisi selostuksia ulkomailla pidetyistä osuustoimintakokouksista ja -kongresseista. Lehdessä ilmestyi lisäksi runsaasti eri maiden osuustoimintaliikkeiden edelläkävijöiden ja merkkimiesten henkilökuvia ja elämäkertoja, joista Pellervo julkaisi erillisen kirjankin. Useat ulkomaisten asiantuntijoiden artikkelit olivat varta vasten Osuustoimintalehdelle kirjoitettuja.
Talouslehdistön sinnikäs tienraivaaja
Ensimmäisen numeron ohjelmajulistuksessa esitettiin toivomus, että lehteä tilattaisiin kaikkiin osuuskuntiin ainakin yksi vuosikerta. Varakkaissa osuuskunnissa lehti tulisi hankkia kaikille hallituksen jäsenille ja tärkeimmille toimihenkilöille. Vaikka toive ei toteutunut, saatiin lehden levikiksi jo ensimmäisenä vuonna 1239 eli kaksinkertaisesti se, mitä oli toivottu lehteä perustettaessa.
Tiedotusvälineen asema ja merkitys vakiintuivat alkuvuosista lähtien. Levikki jatkoi kasvuaan tasaisesti vuoteen 1916, jolloin se oli 2667. Seuraavien viiden vuoden poikkeusolojen aikana levikki aleni kolmasosalla, mutta lähti sitten jälleen nousuun. 1920-luvun lopussa se oli 5417. Tämän lehden nykyinen painosmäärä on 6300 kpl.
Levikistä suurin osuus, reilut kolmasosa, meni jo ensimmäisenä vuonna osuuskassoille. 1920-luvulla tuo osuus kipusi jopa yli 60 %:iin.
Osuustoimintalehden perustamisajankohta oli Suomen talouslehdistön syntyaikaa. Lehtiä tuli ja meni, mutta vain jotkut jäivät elämään. Osuustoiminta kuuluu talouslehtien pitkäikäisimpiin ja se varmaankin on kaikkein sinnikkäin. Sadan vuoden taipaleella sen säännöllinen ilmestyminen ei missään vaiheessa ole katkennut, ei edes Suomen kansalaissodan sekä talvi- ja jatkosodan raskaina vuosina.
Suuntautuessaan nimenomaisesti osuuskuntien johto- ja toimihenkilöille lehdestä tuli samalla maan ensimmäinen yritysjohdon ja hallinnon lehti, vuosikymmeniä ennen muita. Jo liikkeen alkuvaiheissa ymmärrettiin sisäisen tiedon levittämisen, kokemusten vaihdon, yhteistoiminnan, koulutuksen ja neuvonnan tärkeys.
Muista talouslehdistä Osuustoimintalehden erotti alkuaan sekin, että sen taustalla vaikutti osuustoiminnan vahva yhteiskunnallinen sanoma ja aatteellinen perusvire. Se toimi myös alkiona omille aloilleen 1915 ja 1929 perustetuille Osuuskauppa- ja Osuuskassalehdille.
Lehden sisältö on poikkeuksellisen hyvin kestänyt ajan terävää hammasta. Yllättävän usein asiat on onnistuttu jopa laaja-alaisesti ennakoimaan.
Kari Inkinen
Kirjoitussarja jatkuu Osuustoiminta-lehden seuraavissa numeroissa. 100-vuotisnumero julkaistaan vakiintuneen tavan mukaan juhlavuoden päätteeksi helmikuussa 2009.
LÄHTEINÄ:
- OT-lehden arkistot
- Seppo Simonen: Pellervolaisen osuustoiminnan historia, s. 221-223
- OT 11-12/1933, s. 443-446, 463-465, 484-492
- Suomen Osuustoimintalehti 60-vuotias. OT 1/69, s. 20-23
- Suomen Osuustoimintalehti 1909-1989. Ajaton toimeksianto. OT 2/89, s. 4-5
- OT 3/98, s. 26-27 (Maritta Pohls)
- OT 4/98, s. 28-29 (Maritta Pohls)
| Sivun alkuun |