Yritystoimintaa voidaan pitää kehittyvän kansantalouden moottorina, ja monipuolinen elinkeinorakenne on alueellisen kehityksen kulmakivi. Toimivat markkinat ovat yhteiskunnan paras turva, totesi Anders Chydenius jo 1700-luvulla. Valitettavasti näihin totuuksiin ei ole Suomessakaan riittävästi uskottu.

Yrittämisen käytännön toteutuksessa on toki ongelmansa. Markkinat ovat Suomessa usein kapeat ja sirpaloituneet, kysyntäperusta ei aina riitä. Myös alueellinen kehitys ontuu. Yhtäällä on pahenevaa työvoimapulaa, toisaalla rakenteellista työttömyyttä.
Globalisoituneen talouden ilmiöt näkyvät työn siirtymisenä halvemman kustannustason perään, tuottavuuspaineina ja pörssiyhtiöiden omistuksen muuttumisena kasvottomiksi. Sijoitusyhtiöiden ja -rahastojen yhteiskuntavastuu on minimaalista. Julkisessa keskustelussa on viime aikoina varsin usein tullut esiin näkemys, jonka mukaan yrityksen tehtävä olisi vain tuottaa voittoa omistajille, entistä enemmän ja kvartaaleittain.
Tuota näkökantaa on pidettävä liian rajoittuneena. Voittoa tarvitaan, mutta merkittäviä sidosryhmiä ei voi pitemmän päälle jättää sivuun. Jo maamme teollistumisen legendaariset patruunat ymmärsivät tämän. On asioita, jotka vain pitää keksiä uudelleen.

Varsinkin tulevina vuosina yritysten on pakko panostaa maineenhallintaan, sillä mielikuvilla myydään. Yritysten on pakko olla myös innovatiivisia, verkostoituneita, ja niiden on osattava markkinakommunikaatio sekä ymmärrettävä sosiaalisen pääoman merkitys. Tavoitteissa on ehdottomasti oltava pitempi aikajänne kuin seuraava neljännesvuosi.
Suuret osuustoiminnalliset konsernimme ovat selvästi vauhdittaneet ja tasapainottaneet kansantaloutemme kehitystä. Se näkyy ja tuntuu myös alueellisesti. Sen lisäksi pienten, usein vasta muutaman vuoden toimineiden osuuskuntien panos alueellisessa kehityksessä palvelurakenteen monipuolistajina ja työpaikkojen tarjoajina on voimistumassa. Osuustoiminnan periaatteet ovat osoittautuneet toimiviksi, kun jäsenet eli omistajat sitoutuvat niihin. Osuustoiminnan luonteeseen kuuluu pitkäjänteisyys toiminnassa ja omistuksessa.

Yrittäminen on riskipitoisempi vaihtoehto palkkatyölle. Niitä, jotka itsensä lisäksi työllistävät suuremman tai pienemmän joukon muita sekä hoitavat lakisääteiset velvoitteensa, ei pitäisi ylen määrin rangaista pykälillä ja sanktioilla. Sellaista pitäisi pystyä päinvastoin purkamaan ja raivaamaan vähemmäksi.
Maamme tarvitsee uusia yrityksiä ja erityisesti kasvuun kykeneviä yrityksiä. Yhteisyrittäjyys eli osuustoiminta on toimiva ja luonteva vaihtoehto, jolle olisi tilausta monin verroin enemmän kuin sitä osataan nykyisinkään vielä käyttää.

Menestyjillä on paljon yhteistä. Niiden tunnuspiirteisiin kuuluu asiakassuuntautuminen, kilpailukyvyn parantaminen koskien tuotteita ja prosesseja, henkilöstön kehittäminen, johtajuus, joka perustuu tosiasioihin ja suuntaa tulevaisuuteen, yhteistyö ja yhteiskuntavastuullinen toiminta. Tyytyväinen asiakas määrittää laadun ja osaava organisaatio toteuttaa tuote- ja palveluprosessit.
Yhteisyrittämisessä syntyy synergiaetuja, kustannustehokkuutta ja uutta kilpailuvoimaa. Sitä tarvitaan, sillä usein sovellettu hintakilpailukeino on pienelle yritykselle heikko vaihtoehto.
Pienessäkin osuuskunnassa on hallittava kokonaisuus, on laskettava kustannuksia ja tuottoja, on toimittava tavoitteellisesti ja osuuskuntaa on johdettava. Mikään ei kehity itsestään paitsi epäjärjestys ja tappiot. Hyvillä suorituksilla osuustoiminnan tunnettuus ja mielikuva osuustoiminnasta paranee. Se puolestaan helpottaa etenkin alkavien ja kehittymään pyrkivien osuuskuntien elämää.

Yrjö Kotisalo

| Sivun alkuun |