Maatilojen yhteistyömuotojen kehittäminen nousee tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi. Yksi selkeä ratkaisu on pienosuuskuntamallin ennakkoluuloton käyttöönottaminen. Toistaiseksi se on ollut paitsiossa ihan aiheetta.

PIENTEN MARKKINAVOIMAA KESKINÄISEN YHTEISTYÖN AVULLA. Perinteisesti osuustoiminta on muodostunut pienten toimijoiden yhteiseksi markkinavoimaksi eri aloilla. Nähdään, että muuten markkinat olisivat keskittyneet liikaa suurimpien pääomavetoisten yritysten hallitsemiksi. Nykyisin jo kolme omistajaa riittää muodostamaan osuuskunnan. Mitä enemmän samaan suuntaan osuuskunnan jäsenten omat intressit käyvät, niin sitä paremmin sillä on edellytykset myös toiminnassaan onnistua.

Ajan henki jättää pimentoon

Tällä hetkellä niskan päällä näyttää kovasti olevan yksinyrittäjyyteen ja osakeyhtiömalliin pohjautuva ajattelu ja toiminta. Sitä valtamediakin levittää todellisia vaihtoehtoja mitenkään tunnistamatta. Yhteisyrittäjyys eli osuustoimintamalli jää samalla uhkaavasti pimentoon.

Ongelmia on myös koulutuksessa ja yritysneuvonnassa. Molemmista osittain puuttuu osuustoimintamallin hyvää tuntemusta.

Veikkaanpa, että 10-20 vuoden päästä tämä kehitys näyttää jälleen yhtä hölmöiltä kuin 1990-luvun alun ennustukset osuustoiminnan kuolemasta. Tai julkiset arvailut 2000-luvulla professoreiden varmasta epäonnistumisesta liikkeenjohtajina, kun heitä valittiin suurten osuustoimintayritysten johtajiksi.

S-ryhmän Kari Neilimo ja OP-ryhmän Antti Tanskanen selvittivät kuitenkin isot savottansa esimerkillisesti ja osuustoiminta heidän aikanaan kehittyi selvästi.

Uusien osuuskuntien perustamistahti on viime vuosina pysytellyt vajaassa 200:ssa; 2010 syntyi 173 osuuskuntaa (OT 1/11). Tarve olisi nostaa määrä yli 500:n. Silloin osuustoiminta pääsisi aiempaa paremmin myös esille.

Osuustoimintamalli pitäisi etenkin saada tasaveroisesti mukaan kaikkeen koulutukseen peruskoulujen yläasteista alkaen. Siihen tähtäävä työ on toki viime vuosina saatu jo mukavasti liikkeelle.

Kasvun rajat tulossa pian vastaan

Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimusjohtajan Perttu Pyykkösen mukaan tyypillisessä uudessa navettahankkeessa rakennetaan tänä päivänä jo n. 60 lehmäpaikkaa. Yksiköiden koko on edelleen vahvassa kasvussa.
Tähän asti tilakokoa on kasvatettu yhtenä kokonaisuutena. Peltoa ja kotieläimiä on lisätty samassa suhteessa. Työt on tehty pääosin viljelijäperheen omin voimin. Samalla tehokkaaseen konekantaan on investoitu todella mittavasti.

Tulevaisuudessa näin ei kuitenkaan voida enää kovin pitkälle kestävällä tavalla jatkaa. Lisäpeltoa on vaikea saada. Tai se maksaa pellon todelliseen tuottokykyyn verrattuna aivan liikaa. Lisäksi tilusrakenne pirstoutuu entistä pahemmin. Kasvun hyöty voi tällöin Pyykkösen mukaan ”hävitä maantielle”.
Tilojen uusissa kokoluokissa viljelijäperheen oma aika ei enää yksinkertaisesti riitä kaikkien töiden tekemiseen. Nuorten on myös entistä vaikeampaa löytää tiloille puolisoita, kun tiedetään, miten paljon suurtilan hoito – koneistamisesta huolimatta – vaatii.

Kasvaneiden koneinvestointien paineessa saatetaan ottaa ylimääräistä koneurakointia, vaikka aika ei tahdo riittää oman tilan hoitamiseenkaan. Vaarana on yrittäjien loppuun palaminen velkojen ja vastuiden oravanpyörässä. Jos oma työkyky menee, niin sen mukana uhkaa mennä ehkä tilakin.

Ulkoistaminen ja erikoistuminen

Yksi ratkaisu on tilan tiettyjen töiden ulkoistaminen. Sitä osataan jo kohtuullisesti käyttää. Ammattitaitoisia urakoitsijoitakin löytyy aiempaa paremmin.

Mutta selviä ongelmia voi tulla esim. sadonkorjuun ruuhkahuippuina. Säiden arvaamaton vaikutus voi tunnetusti kärjistää niitä.

PTT teki tuoreen selvityksen Kainuun maaseutuelinkeinojen teemaohjelman pyynnöstä. Sen mukaan investoijatilojen valmius ulkoistaa lannanlevitys näyttää huomattavasti suuremmalta kuin valmius rehuntuotannon ulkoistamiseen. Rehun laatua ja korjuun oikeaa ajoitusta pidettiin itselle niin tärkeänä, että se haluttiin säilyttää omissa käsissä.

Osuustoimintamalli kehittämisen tueksi

Myös tilojen nykyistä pidemmälle menevä erikoistuminen – esim. kasvinviljelytilat + kotieläintilat yhteisen osuuskunnan muodossa – olisivat hyvä ratkaisu. Päätösvalta säilytettäisiin jäsentiloilla, mikä on pienosuustoiminnan etuja.

Osuustoiminta, uudelleen ajateltuna, olisi monelle tilalle sopiva ratkaisumalli tuotannon tehokkaampaan ja samalla selvästi inhimillisempään organisointiin.
Koneosuuskunnista Suomessa löytyy jo useita hyvin toimivia esimerkkejä, samoin maatalouden sivutuotteita valmistavista pienosuuskunnista. Hyvin toimivista ot-esimerkeistä kerromme seuraavalla aukeamalla.

Metsänomistajien lähtökohdista toimivia hakeosuuskuntia toimii jo melko laajalti. Osuustoiminta-lehden 3/09 selvityksessä niitä löytyi eniten Etelä-Pohjanmaalta (10), Pohjois-Karjalasta (9) ja Keski-Pohjamaalta (8). Hakeosuuskunnat kokonaan puuttuivat Kainuusta, Etelä-Karjalasta ja Kanta-Hämeestä. Tilaa ja tarvetta niille löytyisi paljon enemmän. Valtio tukee biopolttoaineiden kehitystä.

Ehkä myös maanomistajien tuulivoimaosuuskuntia tulee syntymään muuallekin kuin Ahvenanmaalle, Tanskaan, Saksaan ja Englantiin. Tanska on tässä osuustoiminnan mallimaa (OT 3/09).

Tehokkain tapa jakaa työtä ja riskiä

Mutta löytyykö esimerkkejä tuotanto-osuuskunnista, esim. yhteisnavetasta tai -sikalasta tai -kanalasta? Sellaisten perustaminen vaatisi ilmeisesti suurta ennakkoluulottomuutta. Vaikuttaako kolhoosien pelkokin yhä maaseudulla?

Maatilojen monet keskinäiset käytännön yhteistyöesimerkit ovat yleensä vähemmän muodollisia kuin osuuskunniksi asti järjestäytyneet. Tilojen keskinäinen yhteistyö on maaseudulla ollut pitkään arvossaan, vaikka perinteinen yhteisöllisyys on viime vuosikymmenten kovassa menossa valitettavasti kärsinyt.

Yhteisöllisyyden rakentaminen sisältyy kuitenkin aina osuustoimintaan tiiviimmin tai väljemmin. Ihmiset sitä itse asiassa paljon kaipaavatkin.
Osuuskunta on selkeä ja varma organisoitumistapa – etenkin kun tilakoot ja samalla yritystoiminnan riskit ovat edelleen vahvassa kasvussa.

Osuuskunta on selvästi parempi ratkaisu kuin yhtymä. Osuuskuntia tukee oma selkeä lakinsa, vahva käytäntö ja kokemus. Osuuskunta pystytään myös perustamaan pienemmällä pääomapanoksella kuin osakeyhtiö.

Osuuskunnan perustaminen on tehokkain ja luontevin tapa jakaa työpanosta ja riskiä jäsenten kesken. Maatilojen työtä pystyttäisiin säästämään ja vuorottamaan todella paljon. Työn ja pääomien tuottavuus samalla merkittävästi parantuisi.

Joustava yritysmuoto

Osuuskunta on myös osakeyhtiötä joustavampi yritysmuoto erilaisiin tilanteisiin. Osuuskuntaan on uusien jäsenten helppo liittyä. Tarvittaessa siitä on myös helppo erota.

Osuuskunta voidaan perustaa myös erisuuruisiin pääomapanoksiin ja jaettuun äänivaltaan, jolloin sen käyttö lähenee osakeyhtiömallia. Tällainen tarve saattaa syntyä, jos osuuskunnan jäseneksi on tulossa esimerkiksi kunta, joka edellyttää suurempaa sananvaltaa yrityksen asioista päätettäessä.
Valtaosassa osuuskuntia kuitenkin toimitaan vanhalla ja tutulla jäsen ja ääni -periaatteella.

Perusero osakeyhtiön ja osuuskunnan välillä kulkee siinä, että osakeyhtiö on määritelmän mukaan pääomayhteisö ja osuuskunta jäsenyhteisö. Osakeyhtiössä toiminta lähtee liikkeelle pääoman ja jälkimmäisessä jäsenten ehdoista. Ero näkyy selvimmin päätösvallan ja tuloksen jaossa.

Markkinavoimaa ei passaa hajottaa

Mutta miten vanhat, suuret tuottajaosuuskunnat periaatteessa suhtautuvat tällaisiin ajatuksiin? Voisivatko ne osaltaan avittaa uusien osuuskuntien syntymistä suurosuuskuntien porraspuilta alaspäin? Entä kuka lähtisi toimintamallia kehittämään?

Jos esim. Valio antaisi aktiivisesti tukeaan omien tuottajiensa uusien pienosuuskuntien perustamiselle, niin silloin myös maidon toimitusosoitteen luonnollisesti pitäisi alun alkaenkin olla selvillä – eli se olisi edelleen Valio. Pienosuuskuntien tavoitteena ei olisi kilpailuttaa eri meijereitä, kenelle se kulloinkin nopeasti pilaantuvan maitonsa myy.

Lihapuolella voi löytyä enemmän herkkyyttä mahdolliseen kilpailuttamiseen, elleivät osuuskunnat säännöissään olisi esim. Atrian tai HKScanin tuottajaosuuskuntia.

Toisenlaisenkin organisoitumisen pitää tietysti vapaassa maassa aina olla mahdollista. Mutta se tuskin toisi suurimpien ot-yritysten arvokasta tukea näille mittaville kehittämistarpeille. Joka tapauksessa ongelmiin pitäisi lähteä eri puolilla vastaamaan jo lähivuosina.

Kehitystyö pitäisi hoitaa niin, että uusien osuuskuntien perustaminen sovitettaisiin suurten perinteisten ot-talojen toimintakonseptien sisälle hajottamatta niiden yli 100 vuotta keräämää markkinavoimaa. Tämä on ydinkysymys. Ilman sitä viljelijät ajautuisivat kansainvälisissä paineissa aivan liian heikoille jäille. Molempia tulevaisuudessa siis tarvitaan, sekä keskitettyä markkinavoimaa että hajautettua pienosuuskuntarakennetta.

Myös EU:ssa tuottajien heikentynyt asema markkinoilla viime vuosina käytännössä tunnustettu ja Suomessakin parhaillaan väitellään mahdollisesta laista uusiksi tuottajaorganisaatioiksi.

Kehitystyö ei saisi heikentää niiden tilojen asemaa, jotka entiseen tapaan haluavat jatkaa kokonaan itsenäisinä tuottajina. Se varmaankin on lähivuosina edelleen maataloustuotannon valtavirtaa. Keskustelu toivottavasti näistä kysymyksistä jatkuu ja paranee.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

OSUUSKUNNAN ETUJA
	Selvästi edullisempi perustaa kuin osakeyhtiö
	Usein vähäisempi oman pääoman tarve
	Rajattu taloudellinen vastuu
	Joustava yritysmalli erilaisiin tarpeisiin
	Sosiaalinen turvaverkko; yhdessä et ole yksin!
	Yhteistoiminnan ja verkostoitumisen tuomat edut
	Yhteisöllisyyden rakentaminen
	Toimii luotettavana ja merkittävänä tukkuostajana urakoissa ja tarvikehankinnoissa
	Selkeä lainsäädäntö, vakiintunut käytäntö ja monet eri alojen esimerkit tukevat onnistumista
	Tukipalveluja on saatavissa
	Matala kynnys yrittäjyyteen ja siihen harjaantuminen käytännönläheisesti
	Mahdollisuus säilyttää, kehittää ja monipuolistaa omaa ammattitaitoa osuuskunnan tuella
	Vaihtoehto harmaalle taloudelle
	Osuuskuntaan on helppo ottaa uusia jäseniä ja tarvittaessa siitä voi luontevasti myös erota
	Sovittuja pelisääntöjä selvästi rikkova jäsen voidaan tarvittaessa osuuskunnasta myös erottaa helpommin kuin osakeyhtiössä omistaja
	Yritysmuodon voi myös vaihtaa esimerkiksi osuuskunnasta osakeyhtiöksi - kuten myös päinvastoin. Myös yhdistyksen tai yhtymän voi vaihtaa osuuskunnaksi.

OSUUSKUNNAN HAASTEITA
	Selvästi huonompi tunnettavuus on suuresti rajoittanut osuustoimintamallin leviämistä
	Jäsenten sitoutuminen voi vaihdella, mihin osuuskunnan sisällä tulee kehittää omat pelisäännöt
	Demokraattinen päätöksenteko voi ottaa suunniteltua enemmän aikaa ja siihen tulee yhdessä myös harjaantua
	Ei sovellu luontevasti henkilöille, jotka haluavat sooloilla kaikessa
	Myös osuuskunnassa liikeidean tulee olla kirkas; osalla pienosuuskuntia on ongelmia tämän suhteen.
	Myös osuuskunnassa tarvitaan yrittäjäasennetta kuten muissakin yritysmuodoissa
	Osuuskunnassakin useimmiten tarvitaan vastuullista johtajuutta vaikka se voi esim. kiertää vuorovuosina
	Osuuspääomien verokohtelu olisi korjattava samalle tasolle kuin listaamattomissa osakeyhtiöissä (asia oli jo hallituksen ohjelmassa mutta se siirtyi ensin virkamiesten vastustuksesta ja jäi sitten finanssikriisin jalkoihin odottamaan kokonaisverouudistusta)
	Osuuskunnalla saattaa olla ”pehmeämpi imago” kuin osakeyhtiöllä, mikä toisissa tilanteissa saattaa olla etukin.

| Sivun alkuun |