Selkeyttä peruskäsitteisiin

”Kotityö- ja talkkaripalveluiden yrityskoulutuksesta valmistuneet ovat innostuneita osuuskunnallisesta toiminnasta...”, hehkutti Haukiputaalla ilmestyvä Rantapohja -lehti 26.5. Hyvä uutinen, mutta käsitteiden käyttö sai meikäläisen jälleen kerran hieman haromaan tukkaa.

Mistä ihmeen osuuskummallisesta toiminnasta? Miksei sanota selvällä suomella, että nuoret yksinkertaisesti ovat innostuneet osuustoiminnasta. Ei osuustoimintaa moneen kertaan tarvitse keksiä näin pieneen maahan. 

Lehdissä näyttää muutenkin yleistyneen huono tapa puhua ”osuuskuntatoiminnasta”. Siinäkin on tuo ”kunta” ihan turhaan hämäämässä. Osuustoimintaväen kannattaa kiinnittää huomiota omaankin kielenkäyttöön, jottei se mediassa kehittyisi ihan kummalliseksi.

Osuustoiminta 
paras yleiskäsite

Mitä osuustoiminta itse asiassa tarkoittaa? Yhdeltä kantilta siihen liittyy yritysmuoto, osuuskunta. Mutta osuustoimintaan kuuluvat myös sen kansainväliset arvot ja periaatteet. Siihen liittyy myös se historiallinen tieto ja kokemus, jota me Suomessa olemme kartuttaneet jo yli 100 vuotta. Osuustoimintaan kuuluvat myös järjestöt, esimerkiksi Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA maailmalla ja Pellervo-Seura Suomessa. Tämä kaikki auttaa osuuskuntia kehittämään omaa toimintaansa ja palvelemaan omia jäseniään entistä paremmin.

Mutta entä kun monet osuuskunnat ovat yhtiöittäneet toimintojaan? - Ei se mikään ongelma ole. Osakeyhtiön käyttäminen on usein ollut hyvä ratkaisu ajaa asetettuja tavoitteita. Onhan esimerkiksi 100 vuotta täyttävä Valio osakeyhtiö, jonka osuuskunnat omistavat. 

Entäpä, kun jotkut - kuten Atria ja HK Ruokatalo - ovat menneet mukaan pörssiinkin? Siellähän toimitaan sijoittajien ehdoilla. - Siitäkin on jo ehditty saada hyviä kokemuksia riskirahoituksen saamisessa. Ilman näin saatua pääomapanosta Atria ja HK Ruokatalo eivät olisi niin vahvoja toimijoita omilla markkinoillaan kuin ne nyt ovat. Molempien vakaina enemmistöomistajina toimivat tuottajaosuuskunnat, jotka saavat tulonsa samalla tavalla kuin vähemmistöomistajina toimivat sijoittajat. Pörssiyritysten rakenne on tehty sellaiseksi, että kaikki omistajat ovat niissä samassa asemassa, samalla puolen pöytää. 

Myös Hannes Gebhard oli perustamassa osuuskassojen keskuspankkia OKO:a nimenomaan osakeyhtiön muotoon. Sen jälkeen myös OKO on mennyt pörssiin. 

Jos puhutaan ”osuuskuntatoiminnasta”, niin silloin keinotekoisesti rajataan paljon osuustoiminnasta ulkopuolelle. Usein se tapahtunee ajattelematta. Mutta ehkä joskus on mukana sellaista puhdasoppisuuttakin, joka usein on elämälle vierasta. Itse haluan edustaa moniarvoista ja keskustelevaa osuustoimintaa, jota kuvaa ICA:n käyttämä sateenkaari. Kun yksi ratkaisu sopii hyvin yhdelle, niin hyvin harvoin se sopii kaikille samalla kertaa. Demokratia ei toimi, jos kaikkien olisi pakko valita samalla tavalla.

Osuustoiminta-lehti on käyttänyt pitkään yleiskäsitettä osuustoimintayritykset, lyhyesti ot-yritykset. Siihen kuuluvat osuuskuntien lisäksi myös pörssissä toimivat osuustoimintafirmat ja osuuskuntien omistamat lukuisat tytäryritykset. Käsite osuustoimintayritys on tullut tunnetuksi ja se leviää. 

Osuustoiminnan 
neljä pääsarkaa

Jos suomalaista osuustoimintaa haluaa jaotella, niin käytettäköön nelikenttää. Perinteinen osuustoiminta jakautuu loogisesti kolmeen ryhmään, joita ovat tuottaja-, kuluttaja- ja palveluosuustoiminta. Maa- ja metsätalouden suuret ot-yritykset edustavat tuottajaosuustoimintaa ja kauppa kuluttajaosuustoimintaa. Osuuspankkitoimintaa ja keskinäistä vakuutustoimintaa kuvaa parhaiten sana palveluosuustoiminta. Esimerkiksi Lähivakuutus myy asiakkailleen palveluita, eikä tuottajien tuottamia tavaroita. 

Lisäksi neljäntenä tulee uusosuustoiminta, jolla on tarkoitettu vuodesta 1987 lähtien perustettuja uusia osuuskuntia, muttei kuitenkaan vesiosuuskuntia. Kun olemme jo pitkälti toistakymmentä vuotta puhuneet innolla uusosuustoiminnasta, niin kriittisemmät hoksaavat jo kysyä, koska se uusosuustoiminta menee vanhaksi. 

Uusosuustoiminnan arvot ja periaatteet ovat niitä samoja, joita osuustoimintaliike yleensäkin sanoo edustavansa. Kritiikin kärki kohdistuukin tällöin siihen, että osa on ainakin joidenkin mielestä ehtinyt ne välillä kenties unohtaa. 

Tässä lehdessä olemme siirtymässä puhumaan yhä useammin nimenomaan pienosuustoiminnasta. Toki uusosuustoiminta on käypä ilmaisu, jos sitä halutaan käyttää. Mutta pienosuustoimintaan kuuluvat myös vesiosuuskunnat, joita myös nykyisin seuraamme. Yritystoiminnan koko on se erottava tekijä perinteiseen osuustoimintaan. Sadassa vuodessa yleensä ehtii kasvaa isoksikin.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |