ammlehti.gif (1906 bytes)

siniot1.gif (15198 bytes)

kirjaimittain.gif (7478 bytes)

Taisto Koponen eläkkeelle
Lähivakuutus-ryhmässä valta siirtyy yhdistyksille

Järjestöneuvos Taisto Koponen on jäämässä tyytyväisin mielin juhannukselta eläkkeelle Lähivakuutus-ryhmän Keskusliiton toiminnanjohtajan paikalta. Ehkä kaikkein mieluisin läksiäislahjoista on se, että ryhmässä päätösvalta on siirtymässä yhä selvemmin lähivakuutusyhdistyksille.


Pielisjärveläisen kahdeksanlapsisen pienviljelijäperheen esikoispoika Taisto Koponen on koko yli 30-vuotisen pääkaupunkiseudun uransa ajan tiennyt palaavansa joskus kotimaakuntaan. Eläkepäiville Joensuuhun hän lähtee neuvoksen tittelillä ja monilla muilla tunnustuksilla palkittuna. 
Kuva Jouko Keski-Säntti

Perehdyttäminen Keskinäisten Vakuutusyhdistysten Liiton toiminnanjohtajan työhön vuonna 1976 kesti muutaman minuutin: toimitusjohtaja Veikko Koivunporras osoitti Taisto Koposelle työhuoneen, löi käteen Vakuutusyhdistys-kalenterin, jossa oli yhteystietoja ja kehotti, että ala soitella, mutta älä jämähdä Bulevardin toimistoon.

Nyt 30 vuoden uran jälkeen järjestöneuvos Taisto Koponen on mielissään. Hän lähtee eläkkeelle ja Lähivakuutus-ryhmän rakenne muuttuu vuoden 2006 alussa niin, että Lähivakuutus-ryhmän Keskusliiton ja sitä myötä vakuutusyhdistysten valta kasvaa.
- Kaikista ryhmässä tehdyistä rakenteellisista muutoksista perustamisen jälkeen tämä on merkittävin, Koponen kuvaa toukokuussa vahvistettuja sääntömuutoksia.

Sääntömuutos lisää Keskusliiton osuutta Lähivakuutus-ryhmän strategisessa suunnittelussa, ryhmän toimintaperiaatteiden määrittelyssä ja edunvalvonnassa sekä lähivakuutusyhdistysten palvelutehtävien hoidossa.

Samalla Lähivakuutus-yhtiön hallintoneuvosto poistuu ja ryhmän yhteiset asiat keskitetään Keskusliiton hallintoneuvostolle. Rakennemuutos myös siirtää henkilökuntaa yhtiöstä Keskusliiton puolelle. Kentälläkin tapahtuu: nykyisestä 12 alueellisesta liitosta jää seitsemän.

Muutokset kuvastavat toiveita, joita Lähivakuutus-kenttä kirjasi sille lähetettyyn kyselyyn.

- Nyt tästä tulee todellinen ryhmä, Koponen luonnehtii ja kuvaa Lähivakuutuksen muutenkin nousseen salonkikelpoiseksi vakuuttajaksi ilman, että siitä tarvitsi tehdä finanssitaloa. Verkostomalli toimii. - Iso tämän ei tarvitse olla. Meille riittäisi hyvin kymmenen prosentin markkinaosuus.
Myös nykyiset yhteistyökumppanit Osuuspankki ja Eläke-Fennia ovat Koposen mielestä ihanteelliset ryhmälle. - Minä olisin valmis jopa nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön.

”Emme saa 
muumioitua”


Turbulenssia on riittänyt Koposen työssä, se ilmenee esimerkiksi Lähivakuutus-ryhmän historiasta tehdystä Vakuuttavaa yhteistyötä -kirjasta, jonka Koponen pani alulle. Kirja nostaa esiin ryhmän kamppailun menestyksestä ja yhteiskunnallisen roolin.

- Emme saa muumioitua, hän hoputti itsekin 1970-luvulla yhdistyksiä kehittymään nykyaikaisiksi vakuutuslaitoksiksi.

Koponen sanoo saaneensa virtaa itseensä siitä, että työtä oli paljon. Valmistuttuaan Hyvinkäältä agrologiksi 1968 hän meni töihin ensin Hankkijalle ja sitten Melaan. Vuoden päästä hän tunnusti Melan johtajalle Martti Rahnastolle, ettei viihdy paperihommissa. Hänet oli silloin valittu Vakava-Kekrin eteläisen alueen tarkastajaksi.

Jo aikaisemmin hän oli hakenut Pohjois-Karjalan tuottajaliiton järjestökonsulentin paikkaa. Se olisi istunut viljelijäsieluiselle kansanmiehelle, joka kaipasi rupatteluhetkiä ihmisten kanssa. Niin teki kotipuolessa Sutinenkin, ja hän oli sentään kunnan eläinlääkäri.

Ei yhdellä 
sabluunalla


Koponen kiistää, että hänellä toiminnanjohtajana olisi ollut valtaa. Vaikutusvaltaa kyllä. Neuvotteluissa, hallinnon kokouksissa, ministerien kanslioissa pantiin merkille, että tuossa sitkeätahtoisessa juntissa on oikeudenmukaisuutta, lojaalisuutta maakuntien kansalle ja kotoperäisille elämän perusarvoille.

- Olen vähän kyynikko luonteeltani enkä helposti stressaannu. Olen myös hyvä tekemään päätöksiä, hän puntaroi.

Vakuutusyhdistysten kanssa Koponen ei ole juuri joutunut napit vastakkain, vaikka on yhdistymisiä ajanut. Hänen aloittaessaan 1976 yhdistyksiä oli 244 ja nyt niitä on 88.

- Sulautumisille ei ole sabluunaa. Jokainen niistä edellyttää luovuutta ja ihmistuntemusta. Yhdistyksille voi jättää ajatuksia, mutta niiden hallinnossa on hyvän itsetunnon ihmisiä.

Oppi elämän rationaalisesta hallinnasta ei saa Koposen kannatusta, mutta koko uransa ajan hän on tiennyt palaavansa Pohjois-Karjalaan. Rivitalo Espoossa on myyty, luhtitalokoti Joensuussa odottaa. Hän aikoo nauttia kulttuurista, hoitaa mökkiä Pielisellä, kotitilaa ja sen metsiä. Ehkä hän kiertää sotainvalidi-isän taistelupaikoilla Kollaalla ja Rukajärvellä. Ehkä perehtyy Karjalan kieleen ja kulttuuriin.

Keskusliitolle ei enää valita toiminnanjohtajaa väliaikaisesti tehtävää hoitavan varatuomari Petri Heikkisen jälkeen, vaan toimitusjohtaja. Se työ on erilaista kuin Koposen pesti oli, mutta niin on aikakin.
Koponen ei edes mieti, mikä saisi hänet jatkamaan työssä uuden eläkelain kannustamaan 68 vuoteen asti. - Ei mikään. Nyt on uusien asioiden aika.

Markku Nummi

| Sivun alkuun |