Eläkeikä nousee pisaroittain

Suomen sisäpolitiikan suosituin puheenaihe on pari vuotta ollut Kreikka. Hyvänä kakkosena pinnii sentään työurien pidentäminen ja erityisesti eläkeikä.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) käynnisti keskustelun alimman eläkeiän nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen, koska kansalaisten keski-ikä nousee voimakkaasti. Esityksen tyrmääminen yleislakolla uhaten oli Vanhasen mukaan suurin syy hänen ennenaikaiseen eroonsa. Nykyisen hallituksen syntyessä sinetöitiin, ettei eläkeikään kosketa ainakaan vuoteen 2015 mennessä.

Tavoitteeksi on kuitenkin asetettu, että eläkeikäodote nousee vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen. Perusvuodesta 2008 nousua tulisi kolme vuotta. Työmarkkinajärjestöjen pyhä kolmikanta on uurastanut uupumatta keksiäkseen tähän keinoja. Se voi lyödä rintoihinsa napsiessaan työuran keskiarvoon kuukauden lisää sieltä ja toisen täältä.

Pekka Puska pelastajana

Valitettavasti Tilastokeskus pilaa työmarkkinamiesten työn ilon. Se on lyönyt pöytään rätingit, joiden mukaan eläköitymisikätavoite saavutetaan täysin kolmikannan ponnisteluista huolimatta.

Tärkein tekijä on työkyvyttömyyseläkkeiden huikea väheneminen. Se taas johtuu sydän- ja verisuonitautien vähenemisestä. Onko työurien pitenemisestä syytä ensi sijassa kiittää parjattua salaattiapostoli Pekka Puskaa?

Myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus työkyvyttömyyteen on tilastojen mukaan vähenemässä. Onko lääkärien linja selkäsairauksiin muuttunut tiukemmaksi?

Mielenterveyden häiriöt eläköitymisen syynä ovat lisääntyneet, ei kuitenkaan niin paljon kuin väitetään.

Työmarkkinajärjestöt ovat hädissään tulpanneet koko joukon varhaiseläkemahdollisuuksia. Ne ovatkin olleet usein yrityksille saneerauskeino. Näillä tempuilla eläkeikä on noussut niin voimakkaasti, että väliaikatavoitteet on jo ylitetty.

Koulutetut ahneita työlle

Kolmanneksi eläköitymisikää kohentaa koulutustason voimakas nousu. Suuret ikäluokat menivät työmaalle suoraan kansakoulusta tai hädin tuskin ammattikoulusta. Nykyisin kaksi viidestä suorittaa korkea-asteen tutkinnon. Nimenomaan he ovat ahneita jäämään töihin 60 ikävuoden jälkeen.

Ahneutta on omiaan lisäämään superkarttuma 63 vuoden jälkeen. Ylimääräisen kirisysäyksen antaa vuosittain kiristyvä eläkeleikkuri, jonka merkitystä hiljalleen testataan käytännössä.

Suomessa 55-65-vuotiaiden työllisyysaste on kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto toteaa hieman sarkastisesti, että Suomen tai Eurostatin tilastot eivät näy olevan tuttuja eläkeikäkeskustelijoille. Ainakaan niitä ei käytetä.

Repsikassa uran alku

Suurempia ongelmia on työuraputken alapäässä. Kymmenet tuhannet nuoret katoavat peruskoulun jälkeen. Työministeri Lauri Ihalainen (sd.) on ottanut tehtäväkseen tavoittaa heidät ja ohjata työn tai koulutuksen ääreen. Hänelle on syytä toivottaa menestystä.

Nykynuorelle ei ole samanlaista reittiä työuran päähän kuin aikoinaan oli esimerkiksi maitoauton repsikan homma. Palkka tietysti oli olematon, muta pääsi sillä sentään lauantaina tansseihin.

Ennen muuta piti oppia huolellisuutta, että osasi jättää voipaketin oikealle laiturille ja erottaa huonosti merkityt tonkat toisistaan. Toisaalta kuorma-auton lavalta sai morjestella ylhäältä päin kaikkia reitin varrella.

Repsikan työ antoi monelle hyvät perusvalmiudet toimia esimerkiksi linja-autonkuljettajana Helsingissä. Nykynuoret eivät sitä ammattia hallitse. Kuskit joudutaan tuomaan Virosta tai Afrikasta.

Keppiä vai porkkanaa

Suomen valttina kovassa kansainvälisessä kilpailussa on pidetty kansan korkeaa koulutustasoa. Pankinjohtaja Björn Wahlroos hillitsee sitä uudessa kirjassaan vaatimalla ainakin korkeakoulutusta maksulliseksi. Lahjakkaimmat köyhät saisivat
stipendejä.

Wahlroosin ajatuksella on kannatusta. Maksullisuuden uskotaan lyhentävän opiskeluaikoja. Maisterit valmistuisivat nopeammin työelämään. Koulutusta vastaavia työpaikkoja Wahlroos ei sentään takaa.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää käyttäisi porkkanaa. Hän esittää yliopistoihin kolmatta lukukautta, ympärivuotista opiskelua valmistumisen nopeuttamiseksi.

Vetelehtijät verkostoituvat

Suomessa keskustelijat juoksevat aina yhden totuuden perässä. Äsken hoettiin työllisyyden tarvitsevan ”innovaatioita” ja ”kasvuyrityksiä”. Saatiinkin Rovio, joka työllistää 300 ihmistä. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Ilmeisesti valtiosihteeri Raimo Sailas käynnisti aikoinaan huolen pitkistä opiskeluajoista. Ajatus oli yksipuolinen raakile, mutta sen moralistinen sanoma saavutti vastakaikua.

Yliopisto valmistaa harvaan ammattiin, mutta siellä vetelehtiminen on osa nykyisin välttämätöntä verkostoitumista varsinaista työelämää varten.
Wahlroosilaisessa mallissa verkostoituminen tapahtuu jo yksityiskouluissa. Wahlroosin ihanne on 1700-luvun ja sitä edeltänyt yhteiskunta, jonka Ranskan vallankumous valitettavalla demokratiahaihattelullaan keskeytti ja vielä kaksi maailmansotaa sen päälle sekoitti. Jumalan sijasta korkein voima olisi rahamarkkina.

PEKKA ALAROTU

| Sivun alkuun |