kirjaimittain.gif (7478 bytes)


Talouselämä-lehti unohti osuustoiminnan

Talouselämä-lehti julkaisee joka vuosi tunnetun ja yleisesti paljon käytetyn listauksensa Suomen 500 - 600 suurimmasta yrityksestä. Viime vuosina listoille ilahduttavasti on lisätty myös tietoja yritysten oleellisesta omistustaustasta. Tällöin mukaan ovat tulleet tiedot ulkomaalaisten, sukujen ja pääomasijoittajien omistuksesta.

Sitä vastoin yritysten toimintaan oleellisesti vaikuttavaa osuustoimintataustaa Talouselämä ei vieläkään ole selvittänyt eikä ottanut huomioon. Kuitenkin lähes kymmenesosa suuryrityksistä edustaa suomalaista osuustoimintaa. Laman läpi mentiin nyt komeasti ja nousun alkua eletään.

Osuustoimintayritysten toimintaa ei käytännössä pysty ainakaan kokonaan ymmärtämään tuntematta omistustaustaa ja omaleimaista osuustoimintamallia.
Ainakin tärkeimmät tavoitteet asetetaan, strategiat hyväksytään ja tulokset seurataan nimenomaan osuuskuntien johdossa, vaikka osa toimiikin holding-mallilla. Osuustoimintapäättäjät myös valitsevat vähintäänkin toimitusjohtajat omiin yrityksiinsä. Omistajapolitiikka siis linjataan osuuskuntien hallinnossa.

Lisäksi useiden eri alojen osuustoiminnalla on käytössään omat yleensä hyvin vakiintuneet, tuloksellisiksi osoittautuneet toimintatavat, joita tosin kilpailijatkin ovat osin lähteneet plagioimaan kuten esimerkiksi asiakkaiden bonusjärjestelmiä tai tuottajien palkitsemista. Aikoinaan esimerkiksi myös tuoteturvallisuus oli sellainen osuustoiminnan ajama iso uudistus; myöhemmin myös lainsäädäntö saatiin kuluttajan turvaksi.

Verrattuna lehden seuraamien pääomansijoittajien omistamiin yrityksiin ot-yrityksiä on melkein kaksi kertaa enemmän. Kun puolestaan perheyrityksiä viidensadan listalla on satakunta, niin osuustoimintaa edustaa puolet siitä, viitisenkymmentä.

Osuuspankit tiputettiin listalta

Tänä vuonna TE-lehti teki muutoksen ja laski koko OP-Pohjola -ryhmän osuuspankit yhteen ja esitti ne vain yhtenä yrityksenä.

Toki osuuspankkien keskinäisten vastuiden vuoksi löytyy hyviä perusteita myös niiden yhdistämiseen, mutta juridisesti ne ovat omia yrityksiään. Tämä tiputti listoilta pois siellä vielä viime vuonna mukana olleet suurimmat pankit, Turun Seudun, Oulun, Tampereen Seudun ja Keski-Suomen Osuuspankit. 600 suurimman joukkoon sijoittuu myös fuusiolla syntynyt Länsi-Suomen Op.

Johdonmukaisuuden nimissä listaukseen olisi pitänyt ottaa mukaan myös Paikallisosuuspankit. Niilläkin on nykyisin oltava keskinäisiä vastuita. POP-pankkien liikevaihdot yhteen laskien ne olisivat sijoittuneet sijalle 265. Ryhmän suurin osuuspankki on Suupohja, jonka liikevaihto oli 31 miljoonaa.

OP-Pohjola -ryhmä nousi listalla nyt seitsemänneksi ja pääjohtaja Reijo Karhinen pääsi kuvan keralla lehteen. Karhisen kelpaa hymyillä, kun ryhmä selätti laman kaikkein komeimmin.

Keskinäisiä vastuita löytyy myös hyvin pärjäävällä Lähivakuutus-ryhmällä. Koko ryhmä yhteen laskien se sijoittuisi sijalle 137.

Olisi hyvät perusteet kertoa molempien osuuspankkiryhmien ja Lähivakuutuksen sekä ryhmä- että yrityskohtaiset tiedot. Toki ryhmätiedot ovat markkinoilla merkittävämmät.

Joka kymmenes suuryritys

Laskimme 500:n listalta 44 ot-yritystä. Lisäksi 600:n listalta löytyi 5 lisää. Ainakin 7 listoilta puuttuu, vaikka ne olisivat paikkansa ansainneet.

Ot-yrityksiksi olemme perinteisesti laskeneet kaikki osuuskuntien enemmistöomistuksessa olevat yritykset sekä keskinäiset henki- ja vahinkovakuuttajat. Merkintä ”ot” tai ”osk.” tai ”keskinäinen” ainakin näiden omistustaustassa olisi perusteltua.

Työeläkevakuutusyhtiöitä emme ole ottaneet OT-lehden seurantaan mukaan. Jäseneksi liittyminen ei niissä täytä kansainvälisen osuustoiminnan perusmääritelmiin kuuluvaa vapaaehtoisuutta. TEL-järjestelmä perustuu lakisääteiseen pakkojäsenyyteen.

Jos kuitenkin omistusmuoto otetaan kriteeriksi, niin 500-listalta löytyy lisäksi 5 keskinäistä TEL-yhtiötä. Joka kymmenes suuryritys edustaa osuustoimintaa.


Kovimmat nousut ja rankimmat laskut

Kovimpia ot-nousijoita olivat keskinäiset Suomi, Kaleva ja Espoossa pääkonttoriaan pitävä Lähivakuutus. Myös monen osuuskaupan liiketoiminta on kasvanut kohisten, kärjessä Keula, Varuboden, Osla ja Maakunta. Ne kaikki ponnistivat n. 50 sijaa ylöspäin. Suurimpien listalla loistavat SOK ja 20 osuuskauppaa.

Suurimman tiputuksen koki Teollisuuden Romu, joka putosi 275 pykälää (579.). Muut laskut olivat maltillisempia: Länsi-Maito tippui 20, huoltamoyrittäjien SEO 10 ja Metsäliitto 7 sijaa. Pohjolan Maito putosi kolmella.

Sekä HKScanin että Atrian liikevaihdot hieman pienentyivät. HKScan nousi pari piirua (25.) ja Atria laski piirun verran (51.).

Markkinoiden tiukkuus tulee elintarvikeyritysten kohdalla nyt yleisemminkin näkyviin. Samalla esille tulee sekä Suomen että EU:n elinkeinopoliittinen ongelma. Tuottajien omat yritykset ovat menettäneet vanhat ennen EU-jäsenyyttä olleet valta-asemansa suhteessa kaupan alan suurimpiin yrityksiin ja elintarvikkeiden tehokkaisiin ostoketjuihin. Historian suuri puntari on täten heilahtanut 1990-luvun alusta alkaen toiseen ääriasentoonsa.

Ot-yrityksissä viidensadan listalla sijoituksessaan nousijoita oli 32 ja laskijoita vain 5. Entisen sijan piti kaksi. Uusia nopeita kasvajia löytyi neljä: Suomi, Kaleva, Pohjanmaan Puhelinosuuskunta PPO ja Pohjantähti.

Kilpailua pääoman tuotolla

Ot-yritysten keskimääräiseksi nettotulosprosentiksi muodostui TE-listan mukaan viime vuonna 3,2 % liikevaihdosta. Ilman Metsäliiton suurtappioita se olisi noussut 3,5 %:iin.
Suurilla pörssiyhtiöillä tuotto oli 6,6 %, valtionyrityksillä 8,3 % ja perheyrityksillä 8,4 %. Tulokset yleisesti ja selvästi tippuivat lamavuonna 2009.
Mutta jos Talouselämä ottaisi myös omistajien saamat bonukset huomioon – kuten asiallisesti pitäisi – niin ot-yritysten sijoitukset ja ehkä arvosanatkin parantuisivat.


Mauno-Markus Karjalainen
.

| Sivun alkuun |