kirjaimittain.gif (7478 bytes)

 


LAMAVUODET TERÄSTIVÄT
osuustoimintayrityksiä

Osuustoiminnan 16. Vuosikirjan ilmestyessä lama on päättymässä kuten vuosi sitten ennustimme. Suomen talous on lähtenyt jo keväällä nousuun, vaikka selvää epävarmuutta vielä monilla eri aloilla koetaankin.
Koetut lamavuodet vain terästivät osuustoimintaa. Lähivuosien kilpailutilanne ei kuitenkaan ole helpottunut, sillä myös ot-yritysten suurimmat kilpailijat ovat nyt hyvässä iskussa.


SUOMI NOUSUUN!
Päijänteellä Jyväskylästä risteilevä Suomi-laiva kulkee vakaasti eteenpäin kuten myös suomalainen osuustoiminta. Tulevaisuuteen tähystämässä laivan kapteeni Tom Widenäs ja tarjoilija Katarina Kohonen. Kuva Ari Korkala
Osuustoimintayritykset ovat liikeyrityksiä, mutta osuuskunnat ovat samalla myös omistajiensa jäsenyhteisöjä. Onnistuminen punnitaan ja tärkeimmät tavoitteet asetetaan nimenomaan jäsenyhteisöjen päätöksenteossa. Sille on aikojen saatossa kehittynyt omat käytännössä tuloksellisiksi osoittautuneet työtapansa.

Tämä osuustoiminnan ns. kaksoisluonne saattaa varsinkin ulkopuolisilta tarkastelijoilta herkästi unohtua. Ilman sitä ei liikettä pysty kunnolla ymmärtämään.

Vakaasti jäsenistön hyväksi

Myös osuustoiminnan sisällä olemme vuosikymmenten mittaan eläneet hyvinkin erilaisia aikoja. Muutoksiin on onnistuttu sopeutumaan, vaikkei se useinkaan ole ollut helppoa.

Nykyisin suomalainen osuustoiminta toimii kautta linjan avoimessa markkinataloudessa. Viimeisenä toimialana kotieläinjalostus on siirtynyt avoimeen kilpailuun, kun Finnpig syntyi Faba-ryhmän kilpailijaksi.

Yritykset operoivat keskenään hyvin erilaisin kilpailustrategioin, mikä on erityisen järkevää. Meiltä löytyy niin suuria kuin pieniä yrityksiä. Osa toimii pitkälti kansainvälisesti ja osalle riittää paikallinen toiminta.

Oheisessa graafissa ot-yritysten markkinaosuuksien sisällä vallitsee nykyisin paljon myös aitoa kilpailua. Esimerkiksi osuusmeijereiden ryhmässä Suomen merkittävimmät kilpailijat ovat markkinajohtaja Valio-ryhmä haastajanaan Arla Ingman -ryhmän suomalaiset osuusmeijerit. Lisäksi toimii muutamia paikallisia meijereitä.

Dynaamista kokonaisuutta tarkastellessa huomaa, ettei kaikkia munia enää ole yritetty tunkea riskialttiisti samaan koriin. Myös yritysrakenteet elävät suurten haasteiden mukaan. Suomalaiseen osuustoimintaan kuuluu myös suuri joukko osakeyhtiöitä, joita osuuskunnat pääomistajina tai kokonaan omistavat.

Toiminnassa kannattaa aina muistaa, että osuustoimintayrityksissä toimitaan pohjimmiltaan jäsenistön hyväksi. Käytetyt yritysrakenteetkaan eivät saisi sitä hämärtää. Jäsenistön tahto on ollut hakea erilaisia ratkaisuja eri puolilla.

Seitsemän miljoonaa jäsentä

Osuustoiminta on Suomen ylivoimaisesti laajaomisteisin yritysryhmä. Sillä on omistajia noin seitsemän miljoonaa. Tällöin laskemme mukaan kaikki osuuskunnat ja keskinäiset henki- ja vahinkovakuutusyritykset.

Osuuskuntien jäsenistö kasvoi edelleen myös viime vuonna, 2,3 %. Mutta muutamat keskinäiset vakuutusyritykset tarkistivat omia isoja jäsenrekistereitään niin, että kokonaisjäsenmäärä pysyi loppujen lopuksi – ensimmäisen kerran yli vuosikymmeneen – ennallaan.

Viime vuonna merkittäviä rekisterien oikaisijoita olivat Suomi, Turva, Tradeka ja Faba. Suurin jäsenmäärän tipahdus tuli ilmi Kalevasta, joka viime vuonna ilmoitti 470 000 asiakasomistajaa ja tänä vuonna vain 240 000. Merkittävää oli myös HOK-Elannon niiden jäsenten erottaminen, jotka tähän mennessä eivät fuusion jäljiltä ole maksaneet osuusmaksua täyteen, heitä oli yli 30 000.

Kun parantuvia bonuksia ja jäsenetuja tarjotaan, niin jäsenrekisterien päivitys onkin todella ensimmäinen tärkeä toimi. Myös keskinäisissä yrityksissä on tapahtunut heräämistä siinä.

Osuustoiminnassa omistajien määrä on joka tapauksessa suurempi kuin Suomessa on asukkaita. Yhdellä aikuisella suomalaisella on tyypillisesti 2 – 3 jäsenyyttä eri alojen osuuskuntiin. Kansainvälisessä seurannassa suomalainen osuustoiminta on maailman ykkönen.

Kansan taloutta pitkäjänteisesti

Vertailua voidaan tehdä suomalaisiin pörssiyrityksiin, jotka jatkuvasti paistattelevat julkisuuden valokeilassa tuhansien toimittajien ja analyytikkojen tukemana. Niillä oli kuitenkin yhteensä vain 777 865 omistajaa heinäkuun lopussa. Jos myös Tukholman pörssissä noteerattujen Nordean ja TeliaSoneran suomalaiset omistajat lasketaan mukaan, niin omistajien määrä on silti vain reilu miljoona kotitaloutta.



Omistusten suuruus on tietysti oma lukunsa. Pörssiyrityksissä omistuspotit ovat usein varsin suuria – raha puhuu – ja osuuskunnissa vastaavasti pieniä – eli jäsenistö puhuu. Tosin useissa tuottajaosuuskunnissa omistukset ovat kohonneet jo useampiin kymppitonneihin. Mutta kuluttaja- ja palveluosuuskunnissa jäsenosuudet ovat edelleen tyypillisesti pieniä.

Oleellista on myös omistuksen pitkäjänteisyys ja vakaus. Myös niissä osuustoiminta on voittamaton. Osuustoimintaväkeä löytyy usein monessa sukupolvessa varsinkin maaseudulla.

Miksi talousmediakin edelleen ihailee niitä harvalukuisia veijareita, jotka jatkuvasti siirtelevät miljoonia sähkön nopeudella maanosasta toiseen? Miksi osuustoiminta ei aidosti pääse omana vaihtoehtonaan valtamediassa esille?

Suomalaisilla ot-yrityksillä on myös paljon yhteistä jäsenistöä eri aloilla. Osuustoiminta on kuin iso ja vahva puu, jonka juuristo kasvaa koko ajan maan sisässä. Kasvu tulee sitten jossain vaiheessa myös näkyviin – ja silloin usein monien ulkopuolisten yllätykseksi. Ilman vahvaa ja elinvoimaista juuristoa yksikään osuuskunta ei pitkälle pärjää.

Pellervo-Seura julkaisi 1999 osuustoimintaliikkeen ja järjestön satavuotishistorian. Se nimettiin Kansan taloudeksi – sanat kirjoitettiin tarkoituksella nimenomaan erikseen. Se kuvaa ilmiötä, joka on paljon laajempaa kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi.

Vastuullisuus aina muistettava

Toiminnan on myös oltava yleisesti hyväksyttävää eli yhteiskuntavastuullista. On eduksi, kun osuustoiminnalla on jotakin positiivista annettavaa myös muulle yhteiskunnalle. Laajapohjaisissa osuuskunnissa tämä yleensä toteutuu luontevasti. Pelkästään yksityisessä keinottelumielessä osuuskuntia ei kannata perustaa.

Vaikkei osuustoiminnan arvoja ja periaatteita nykyisin kovin usein yrityselämässä siteeratakaan, niin tarkemmin katsottuna ne kuitenkin lähes aina löytyvät toiminnan pohjalta. Tosin oman tiedon ja asiantuntemuksen tason nostaminen niistäkin olisi todella iso koulutuksellinen ja viestinnällinen haaste.

Muutamilla toimialoilla myös ot-yritysten kilpailijat ovat jo hakeneet – ihan oikein – kestäviä arvoja oman toimintansa pohjaksi. Esimerkiksi Kesko ja K-ryhmä ovat kova haastaja osuuskaupoille tälläkin rintamalla. Näin se kehitys avoimessa markkinaympäristössä kehittyy.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi.

| Sivun alkuun |