Jo valmiiksi kasvuyritys 

Kenties yleisin toteamus, jonka yrittäjyysaktiivien suusta nykyään kuulee, on se, että Suomi tarvitsee lisää kasvuyrityksiä. Ajatus on sinänsä oikea, sillä nämä yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä, omistajat erityisen sitoutuneita ja niiden toiminta vetää puoleensa myös muuta yrittäjyyttä. Tämän alle peittyy kuitenkin se tosiseikka, että suurin osa yrityksistä ei ole kasvuyrityksiä eikä niiden tavoitteena ole edes olla sellaisia.
Moni yrittäjä pyrkii ensisijaisesti työllistämään itsensä ja takaamaan perheelleen tai läheisilleen riittävä toimeentulo ja elämisen edellytykset. Siinäkin on jo haastetta kerrakseen. Yleensä pienyrityksissä on kasvua ensisijaisempana huolena toiminnan jatkuva kehittäminen ja ylläpitäminen siten, että voidaan toimia kannattavasti ja kilpailukykyisesti. Kasvuyrityksiä tarvitaan toki lisää, mutta kaikkien yritysten ei tarvitse sellaisia olla. Puheiden mukaan siltä tosin vaikuttaa.

Käytännössä monet osuuskunnatkin ovat kasvuyrityksiä, vaikka kasvuyritykselle tai -yrittäjyydelle ei olekaan yhtä täsmällistä määritelmää. Ainakin perinteisemmät ot-yritykset, kuten kaupat ja pankit ovat viime vuosina kasvaneet niin, että ne mahtuvat mainiosti tämän määritelmän sisään.
Myös uudet, eri toimialojen pienet osuuskunnat voivat olla kasvuyrityksiä. Toistaiseksi ne eivät ehkä toimialavalinnoista tai pienemmistä pääomapanoksista johtuen ole pärjänneet liikevaihdon lisäämiskilpailuissa.
Kasvuyrittäjyyden mittareita ovat myös työllistävyys ja kyky lisätä verkostoitumista muiden toimijoiden kanssa. Kun osa osuuskunnista perustetaan esimerkiksi työllistämään heti alussa parikymmentä henkilöä tai verkottamaan kymmeniä yrityksiä, niin voi jopa sanoa niiden olevan kasvaneita yrityksiä jo valmiiksi.

Pienten yritysten tilanne näyttää nykyisessä suhdanteessa jo kohtuullisen hyvältä. Se on ollut koko tämän vuoden paranemaan päin. Toisaalta niiden lähtötilannekaan ei ollut niin huono, koska ne ovat suuria yrityksiä vähemmän riippuvaisia viennistä.
Erityisesti pienet osuuskunnat toimivat hyvin kotimarkkinavetoisesti eikä niiden joukosta juuri löydy vientiyrityksiä. Poikkeuksiakin silti on, eikä mikään estä niitä toimimasta vientimarkkinoilla.
Hyvää tilannetta selittää myös Tilastokeskuksen tekemä havainto, jonka mukaan pienten yritysten liikevaihto kääntyi suhdannekuopassa suuria yrityksiä hitaammin laskuun eikä pudotus ollut yhtä suuri. Tässä on toki toimialojen välisiä eroja.
Esimerkiksi rakennusalalla pienyritykset onnistuivat jopa lisäämään liikevaihtoaan samaan aikaan kun koko alan liikevaihto väheni.

Kesän kääntyessä kohti syksyä, karkaavat ajatukset jo ensi vuoteen. Ensi kevään eduskuntavaaleissa valittavat henkilöt ovat eturintamassa vaikuttamassa myös pienten yritysten, mukaan lukien osuuskuntien, toimintaympäristöön.
Riippumatta vaalien tuloksesta, tulevan hallituksen kokoonpanosta tai hallitusohjelmasta, olisi toivottavaa, että osuuskunta huomioitaisiin paremmin uusien, pienten ja toivottavasti myös kasvavien yritysten muotona.
Ot-malli tuo uusia vaihtoehtoja työn organisoinnin tapoihin ja yrittämiseen. Toivottavasti vain osuuskunta olisi muiden yritysmuotojen kanssa samalla viivalla niin hyvin kuin suinkin. Käytäntö sitten ratkaiskoon, mikä yritysmuoto kulloinkin valitaan.


Juhani Lehto
juhani.lehto@pellervo.fi
.


| Sivun alkuun |