Hyvin johdettu, kehittyvä osuuskunta

Oli suuri asia saada maailman tuottajaosuustoiminnan tutkijat Helsinkiin viime kesäkuussa. Tämä oli Suomen panosta kansainvälisen osuustoimintavuoden tapahtumiin.

YK:n Kansainvälinen osuustoimintavuosi 2012 kannustaa kohentamaan osuustoimintamallin asemaa tutkimuksessa ja opetuksessa. Osuustoimintatutkijoiden joukko ei ole suuren suuri, mutta se tekee korkeatasoista kansainvälistä yhteistyötä. Kun katsotaan asioita ”pitkät päällä” - niin kuin osuustoimintajärjestössä pitää tehdä - on aivan olennaista tukea ja kannustaa tutkijoita eteenpäin. Kun tutkitaan, tiedetään ja voidaan opettaa. Kun tiedetään ja opetetaan, osataan. Kun osataan, voidaan kehittyä.

Konferenssissa kysyttiin, millä tavalla osuustoiminnan arvot ja periaatteet elävät kansainvälistyvissä osuustoimintayrityksissä. Kun osuuskunnat kasvavat, ne levittäytyvät maan rajojen ulkopuolelle. Ne toimivat myös ei-jäsenten kanssa ja keräävät lisää pääomaa muillakin tavoin kuin perinteisellä jäsenrahoituksella. Ne käyttävät työkaluina myös osakeyhtiörakenteita. Tällaisissa yritysrakenteissa osuustoiminnan arvojen ja periaatteiden ideaalit saattavat tuntua kaukaisilta.

Jos osuuskunta operoi osakeyhtiöillä, milloin uhrataan liikaa siitä, mikä osuustoiminnassa on hyvää? Miten pitkälle osuuskunnan jäsenet ovat valmiit menemään? Entä miten yritysjohto kykenee tasapainottelemaan markkinoiden volyymivaatimusten ja jäsenistön läheisyysvaatimusten välillä?

Isoiksi, pääomavaltaisiksi ja kansainvälisiksi kehittymisessä on kasvukipuja kaikilla osuuskunnilla. ICA:n pääsihteeri Charles Gouldille valiteltiin viime vuonna Mikkelissä, että Suomessa osuuskunnat ovat liian suuria. Hän vastasi, että päinvastoin osuuskunnat ovat liian pieniä; kilpailijoiden kokoluokka on usein suurempi.

Pitää siis olla iso, jotta pärjää ja pystyy täyttämään jäsenistön taloudellisia odotuksia. Mutta suuruus johtaa usein monimutkaisiin ja pääomavaltaisiin yritysrakenteisiin, mikä on vaivoin jäsenistön ja heidän valitsemansa luottamushenkilöjohdon hallittavissa, omistettavissa ja ohjattavissa. Myös jäsenten sitoutuminen voi heiketä.

Tällaisten perimmäisten kysymysten esittäminen ja ratkaisujen hakeminen niihin on tärkeää. Osuustoimintamallin kilpailuetuna ovat korostuneet epävarmuuden hallintaan liittyvät tekijät. On huolehdittava siitä, että markkinoilla on sellaisia yrityksiä, joita jäsenet oikeasti omistavat, ohjaavat ja tuntevat omakseen. Jos niitä ei olisi, viljelijöiden roolina olisi toimia lopulta äänivallattomina renkeinä monikansallisille, pääomasijoittajien omistamille yrityksille. Siitä ei hyvää seuraisi.

Jos tämä oli ydinkysymys, millaisten tutkimuksellisten teemojen ja aihepiirien kautta tuottajaosuustoimintaa lähestyttiin? Ykkösenä on osuuskuntien omistajaohjaus ja johtaminen. Kakkosena on osuuskuntien jäsenyys ja omistajuuskysymykset, mm. jäsentyytyväisyys, sitoutuminen ja vaihdantakustannukset. Näitä seuraavat rahoitus- ja pääomakysymykset, osuuskuntien suorituskyky ja markkinat sekä osuustoimintayritysten yhteiskuntavastuu. Voidaan siis mutkitta sanoa, että kansainvälisessäkin tutkimuksessa käsitellään myös suomalaiselle osuustoiminnalle aivan keskeisiä ja kiinnostavia teemoja.

On tärkeää tunnustaa, että osuuskunnilla on myös tutkimuksen pohjalta erityispiirteitä hallinnossa, henkilövalinnoissa, jäsenkysymyksissä, rahoituksessa ja tuloksen mittaamisessa. Tutkimus on auttamassa meitä tunnistamaan ja ymmärtämään osuuskuntien haasteita, vahvuuksia, kehittämiskohteita.

Tutkijat ovat oma ammattikuntansa. Vuoropuheluun tarvitaan myös konsultteja, kouluttajia, järjestöjä ja yritysjohtajia kansantajuistamaan ja tuomaan tutkimustuloksia käytännön työhön.

Muutakin tapahtuu. Suomesta käsin on organisoitu uutta osuustoimintajohtamisen kansainvälistä tiedelehteä nimeltään Journal of Co-operative Organization and Management. Kustantaja on maailman johtava tieteellisten aikakauskirjojen kustantaja Elsevier. On tärkeää, että osuustoimintatutkimus tulee näin julki ja meritoi tutkijoita eteenpäin. Lehti starttaa seuraavilla lumilla. Tiedeartikkeleita kootaan jo nyt myös Suomesta. Tästä kirjoitamme enemmän seuraavissa numeroissamme.

Kaikkia tutkimustuloksia yhdistää yksi yhteinen piirre: vain hyvin johdetuilla, jäsenlähtöisillä, kannattavilla ja kehittyvillä osuustoimintayrityksillä on pitkällä aikavälillä merkitystä tässä kylmässä kilpailutaloudessa. Tässä lehdessä on jälleen analysoitu suomalaista osuustoimintaa sen taloudellisen suorituskyvyn näkökulmasta. Ruusuilla ei aina tanssita osuustoiminnassakaan, mutta tilanne on lopulta varsinkin toimintaympäristön epävakaisuus huomioon ottaen hyvä. Osuustoimintayritykset eri toimialoilla ovat vakavaraisia, kannattavia ja kehittyviä yrityksiä. Siten niillä on mahdollisuus pitkäjänteisesti täyttää niitä taloudellisia ja sosiaalisia odotuksia, joita jäsenistö niille asettaa. Toivotan kiinnostavia lukuhetkiä!


 

 

Sami Karhu
sami.karhu(a)pellervo.fi

 

| Sivun alkuun |