Viime vuodet ovat olleet osuustoimintaväelle hyvin opettavia. Maailmalta on jo neljästi peräjälkeen tullut hälytys. Niiden jälkeen yleensä havaitaan, että osuustoiminnan valtakunnallista järjestötyötä sittenkin tarvitaan.

Pellervo-Seura on kokenut kovia. Ensin talousvaikeuksiin ajautunut järjestö meinattiin talvella 2002 - 03 lopettaa. Järjestön suuret missiot 1990-luvulla olivat tulleet täytetyiksi.

Samalla yritettiin tavoitella laajempipohjaisempaa valtakunnallista järjestöä, Suomen Osuustoimintaliittoa (OT 6-7/02). Mutta osuuskauppojen edustajat eivät lämmenneet ajatukselle.

Osuustoiminnan kenttä kuitenkin reagoi lakkautushankkeeseen ja vaikutti merkittävästi siihen, että yli 100-vuotias Pellervo-Seura jälleen kerran pelastui. Samalla järjestön talous ja toiminta saneerattiin kuntoon viime vuoden aikana. Se näyttää tehdyillä linjauksilla hyvin kestävän myös tänä vuonna ja todennäköisesti seuraavinakin.

Järjestöön tulivat uusina mukaan myös Paikallisosuuspankkiliitto ja uutta pienosuustoimintaa edustava Osuustoiminnan kehittäjät - Coop Finland ry.

Nyt maailman puhurit sitten yrittävät riepottaa koko suomalaista osuustoimintaliikettä. Tänä vuonna on tullut jo kolme hälytystä peräkkäin.

Ensin korkein hallinto-oikeus laittoi äänestyspäätöksellä 4 - 3 kunnallisen sähkölaitoksen liittymismaksut verolle. Sen nojalla verohallitus antoi yksiniittisen ohjeen, jolla haluttiin saada myös vesi-, puhelin-, sähkö- ja tietoverkko-osuuskuntien liittymismaksut arvonlisäverolle.

Tässä pahimmasta rytäkästä selvittäneen sillä, että osuuskunnat tarkentavat omia sääntöjään ja määrittelevät liittymismaksut säännöissä palautuskelpoisiksi jäsenille (OT 3/04).

Seuraavaksi lunta tupaan tuli toukokuussa, kun hallitus julkisti esityksensä uudeksi yritys- ja pääomaverolaiksi (OT 3 ja 4/04). Paljastui, että hallituksen edellisenä syksynä antamat lupaukset osuustoiminnalle eivät jostakin käsittämättömästä syystä pitäneet.

Osuuspääomia ei kohdella uudessa laissa tasapuolisesti käytännössä kilpailevaan yritysmuotoon eli listaamattomiin osakeyhtiöihin verrattuna. Se tulisi vuosien myötä vähitellen johtamaan moniin ongelmiin eri puolilla, ellei eduskunta saa asiaa nyt syksyn aikana korjatuksi.

Kiista on käytännöllinen mutta ennen kaikkea periaatteellinen. Sitä ei kannata yrittää ratkaista tuijottamalla vanhoihin verotilastoihin vaan kääntämällä katse ainakin 5 - 10 vuoden päähän tulevaisuuteen. Paljolti kyse on suomalaisen yritystoiminnan kehittämisedellytyksistä.

Kipeimmin asia koskettaa tuottajaosuustoimintaa ja uusosuustoimintaa. Mutta myös palveluosuustoiminnan piirissä on paljon ihmisiä, joilla on pääomatuloja useista eri osuuskunnista.

Nyt vielä EU on ajamassa uutta IAS 32 -standardia yritysten kirjanpitoon. Se ei ota huomioon osuuskuntien ominaislaatua. Siksi on muodostumassa uhka, että osuuskuntien jäsenten maksama oma pääoma tulkittaisiinkin velaksi. Se ainakin näennäisesti laskisi osuustoimintayritysten vakavaraisuutta.

Pellervo järjesti ongelmasta syyskuun lopussa neuvottelun, johon osallistuivat muutamien suurimpien osuuskuntien edustajat yhdessä viranomaisten kanssa. Pellervo on myös lähettänyt asiasta kannanoton oikeusministeriölle.

Asia on otettu vakavasti selvitettäväksi. Aikataulu on ongelmallinen, sillä uuden standardin pitäisi pörssilistatuissa yhtiöissä tulla käytäntöön jo ensi vuoden alusta.

Ehkä tässä Siperia opettaa ot-väkeäkin. Suomalainen osuustoiminta tarvitsee mahdollisimman aktiivisen ja vahvan puolustajan ja toiminnan kehittäjän. Muuten yhä pahemmin joudumme erilaisten maailman myrskyjen riepoteltaviksi. Sellainen puolustaja ja kehittäjä on ainakin toistaiseksi ollut Pellervo-Seura osakkuusyhteisöineen.

Aikoinaan 1990-luvun alkupuolella ennakoimme yritystoiminnan ns. paradigman, toimintalogiikan perusteellisen muutoksen. Valmensimme osuustoimintaväkeä kohtaamaan sen. Tuo toimintaympäristön muutos sitten myöhemmin toteutui, kun Suomi liittyi EU:hun 1.1.1995. Erityisesti PTT ja Pellervo-Instituutti tekivät emo-Pellervon kanssa työn, jonka arvoa tuskin voi kullassa mitata.

Tuon ajan OT-lehtiä selaillessani silmiin osuu tuttuja nimiä: Heikki Haavisto, Samuli Skurnik, Risto Volanen, Heikki Juutinen, Raija Volk, Tuomas Kuhmonen... He ja monet muut varmistivat, että mittava työ onnistui.

Meidän seuraava monen vuoden ponnistus oli saada maahan uusi osuuskuntalaki. Se toteutui viimein vuoden 2002 alusta. Laki on jo ehtinyt osoittautua toimivaksi niin pienille kuin suurille osuuskunnille ja eri sektoreille.

Siinä välissä vuonna 1999 vietettiin suomalaisen osuustoiminnan 100-vuotisjuhliakin, tosin ilman työväenliikkeen osuustoiminnan näkyvää edustusta.

Toimitusjohtaja Veikko Hämäläisen virkavapaus päättyi syys-lokakuun vaihteessa, ja hän palasi takaisin Pellervon johtoon. Vakavaraista järjestöä on myös mukavampi johtaa kuin vaikeuksissa painiskelevaa Järvi-Suomen Porttia.

Portti on pärjännyt Vuosikirjamme analyyseissä 1995 - 2004 heikoiten. Tässä lehdessä kirjoitettiin kesällä 2001, että Portin - jota yritysanalyytikko Jorma Savolainen on kuvannut Karjalan kauniiksi neidoksi - olisi silloin heti oitis kannattanut suostua Pohjanmaan pojan - Atrian - silloiseen kosintaan. Eli päästää sulho aittaansa. Ennen Mikkelin investointeja.

Mutta kun näin ei kerran tapahtunut, niin nyt sitä on liian myöhäistä katua. Portin isot investoinnit Mikkelin uusiin laitoksiin olisi pystyttävä maksamaan omin voimin alta pois. Kenties vasta sen jälkeen vapaa neito jälleen enemmälti kiinnostaisi kosiomiehiä, uusia ja entisiä.

Mutta kun myös ikä tuppaa tekemään näissä asioissa omat tepposensa, niin saattoipa Portti siis jäädä vanhaksipiiaksi.

Kaikissa tapauksissa on jotakin yhteistä. - Seuraa monesti ongelmia, jos ei tunneta ja mielletä osuustoimintaa omaksi toimintamallikseen - tai jos ei riittävästi ymmärretä ympäröivän maailman muutosta. Yhteistyön arvokin tulee parhaiten näkyviin vasta pitkällä aikavälillä.

Välillä mieleen kyllä iskee ihan kumma ajatus. Pitäisikö meidän sittenkin unohtaa tämä luterilainen työkulttuuri ja yhä hullummiksi käyvien direktiivien ja standardien tarkka noudattaminen? Harvat EU-alueellakaan niin tunnollisesti veroja makselevat kuin me suomalaiset.

Integraatio tässä tarkoittaisi sitä, että kaikki maailmassa sekoittuu, niin hyvä kuin pahakin. Valtiovallan päättäjät puntaroikoon tätäkin näkökantaa nyt syksyn aikana.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi