Yhteistoiminnan idea oli Englannissakin paljon Rochdalen osuuskauppaa vanhempi. Jo 1700-luvun puolivälistä lähtien perustettiin maahan itseapuyrityksiä vastauksena räikeisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin epäkohtiin. Köyhyys oli lisääntynyt ja varallisuuserot kasvaneet. Monilla oli vaikeuksia hankkia elintarvikkeita. Hinnat olivat korkeita ja raskas velkakauppa yleistä.

Osuuskaupan tyyppisiä liikkeitä oli perustettu eri paikkakunnille kymmeniä ellei satoja, mutta ne olivat jokseenkin kaikki hävinneet. Itse Rochdalessakin oli ollut jo 1830-luvulla kokonaista kolme vastaavanlaista liikettä, joiden toiminta oli useimmille uuden kaupan perustajille tuttua. 

Onnistumisen takana lieneekin ollut se, että sen perustamisessa mukana olleet uranuurtajat olivat saaneet kokemuksia edellisten yritysten epäonnistumisista. Näin he osasivat visusti välttää aikaisemmin tehtyjä virheitä. 

Aatteellista pontta hankkeelle oli virittämässä myös hyväsydäminen lääkäri William King, joka oli perustanut oma-apuyhdistyksiä ja julkaisi maailman ensimmäistä osuustoiminnallista lehteä, The Cooperatoria. King oli utopisti Robert Owenin (OT 4/05) aatetovereita, mutta oppi-isäänsä onneksi paljon käytännöllisempi mies. 

Samalla mitalla takaisin

Ihmisluonteeseen liittyvää lisäväriä kaupan perustaminen sai, kun uranuurtajat myös halusivat antaa huutia kauppiaille, jotka olivat heitä siihen saakka eri tavoin loukanneet. Eräskin kauppias, johon uranuurtajat olivat yrittäneet turvautua anelemalla tältä luottoa, oli ajanut heidät ulos sättien miehiä heittiöiksi:

- Korjatkaa luunne kunnon työhön! 

Takaisin nokittelu oli peräti aitoenglantilainen tapa. Rochdalen uranuurtajien historian kirjoittaja G.J. Holyoake toteaakin, että harvoin Englannissa on pantu toimeen mitään uudistusta vain sen vuoksi, että se on järkevä. Tavallisesti vasta hyökkäykset ja loukkaukset ovat saaneet ihmiset vakuuttuneiksi uudistusten tärkeydestä. 

Pioneereillekin oli syntynyt kova tarve näyttää moisille nylkyrikauppiaille, että pärjäsivät lopulta mainiosti ilman heitäkin. 

Nimi löytyi läheltä

Mikä on Rochdalen uranuurtajan eli pioneer-sanan alkuperä? Selitys lienee perin yksinkertainen ja perua pelkästä sattumasta. 

Osuuskaupan ensimmäinen vaatimaton liikerakennus nimittäin oli entinen Lancashiren pioneerirykmentin varastosuoja. Niinpä kun uuden osuuskaupan puuhaajat avasivat siinä liikkeensä, yhdistyi pioneeri-sana välittömästi hankkeeseen.

Paremmin ei taitavinkaan mainosnikkari olisi voinut keksiä, sillä samalla nimi herätti kuluttajissa luottamusta ja uskoa uuden ja alussa varsin heiveröisen yrityksen menestymiseen. 

Legenda köyhistä kankureista

Rochdalen uranuurtajista on muodostunut suoranainen legenda, jota toistetaan kaikkialla, missä osuustoimintaa on versonut. Legendassa usein puhutaan Rochdalen köyhistä kankureista, mutta kaikki uranuurtajat eivät olleet kankureita. Ammatit vaihtelivat laidasta laitaan. Oli puuseppä, puuvillan varppaaja, räätäli, villanlajittelija, koneenrakentaja, kaupustelija, puukenkäsuutari, varastomies... 

Koska Rochdale oli tekstiiliteollisuuden keskus, olivat useimmat tämän teollisuuden palveluksessa. Sama teollisuudenala myös ohjasi niitä suhdanteita, jotka pakottivat uranuurtajat harkitsemaan osuuskaupan perustamista.
Traditiona on myös esitetty, että osuuskaupan perustajia olisi ollut 28. Luku lienee jäänyt elämään kuulopuheen perusteella, kutsuttiinhan osuuskunnan perustajia yleisesti nimellä "Maineikkaat 28". 

Eräiden arvioiden mukaan luku on saatu siten, että osuuskauppa aloitti toimintansa 28 punnan pääoman turvin ja toisaalta jäsenmaksu oli määritelty yhdeksi punnaksi. Kun kaikki jäsenet tuskin olivat heti maksaneet koko jäsenmaksuaan, niin uranuurtajia lienee ollut huomattavasti enemmän, 44 tai 47. Toisaalta arvellaan, että toimivia jäseniä olisi ollut juuri tuo 28.

Kaikki uranuurtajat eivät onneksi myöskään olleet köyhiä. Eräät varakkaimmista antoivat osuuskunnalle aina viiteen puntaan asti nousevia lainoja. Sellaiset eivät siihen aikaan olleet suinkaan mitään vähäisiä summia. Suurin osa kuitenkin oli köyhää kansaa. Eräästäkin suurperheen isästä sanottiin, että tämä oli "laihtunut luihin asti". 

Nuorten miesten yhdistys

Silmiinpistävää on, kuinka nuoria miehiä uranuurtajien keskushenkilöt olivat, jopa alle 20-vuotiaita. Lisäksi heidän joukossaan oli erityisen kykeneviä ihmisiä, joista jotkut hallitsivat jopa kirjanpitoa. 

Uranuurtajien joukosta on usein nostettu esiin kolme nimeä: Charles Howarth, William Cooper ja Samuel Ashworth. Ensiksi mainittua kutsuttiin lainlaatijaksi, koska hän pääasiallisesti muovasi ja kirjoitti osuuskaupan säännöt. Cooper puolestaan toimi osuuskaupan kassanhoitajana kaupan käynnistymisestä lähtien aina kuolemaansa asti. Ashworth oli aluksi myymäläapulainen, mutta kohosi kaupan johtajaksi. 

Howarth oli kauppaa perustettaessa 26-, Cooper 24- ja Ashworth vain 18-vuotias. 

Ne kuuluisat periaatteet…

Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA hyväksyi 1937 osuustoiminnan perusperiaatteiksi seitsemän sääntöä, joita se nimitti Rochdalen periaatteiksi. Nämä olivat: avoin jäsenyys, demokraattinen hallinto, ylijäämän palautus ostosten mukaan, rajoitettu pääoman korko, poliittinen ja uskonnollinen puolueettomuus, käteismaksu ja valistustyön tekeminen. 

Todellisuudessa Rochdalen uranuurtajat eivät milloinkaan varsinaisesti - ja vielä vähemmän yhdellä kertaa - lyöneet kiinni tällaisia periaatteita. Ne vain vähitellen vuosien kuluessa muotoutuivat käytännön toiminnassa. Myöhemmin tutkijat ovat sitten poimineet nämä periaatteet osuuskaupan säännöistä ja sen pöytä- ja vuosikirjoista sekä kaupasta kirjoitetuista historioista. Esimerkiksi G.J. Holyoake erotti peräti 14 periaatetta. Uranuurtajat eivät myöskään olleet ensimmäisiä periaatteiden käytäntöön soveltajia, vaan pikemminkin ensimmäisiä, jotka pyrkivät erittelemään toimintaperiaatteitaan ja kirjoittivat kokemuksensa muistiin. 

Rochdalen periaatteiden muotoutuminen seitsemäksi kohdaksi on peräisin ruotsalaiselta Anders Örneltä, joka 1920-luvun alussa laati ICA:lle ehdotuksen periaatteiden muodosta ja lukumäärästä. Örne oli mystiikkaan taipuvainen mies, ja hän nimesi seitsemän periaatetta, koska seitsemän on muinaisten korkeakulttuuristen kansojen pyhä luku.

Rochdalen periaatteet ovat olleet hyvin kestäviä. Vasta vuonna 1966 Rochdalen periaatteet ja ICA:n määrittelemät osuustoiminnan perusperiaatteet lähtivät tietyiltä osin hieman eriytymään toisistaan. Maailman muuttuessa myös osuustoimintaperiaatteiden täytyi kehittyä mukana.

… ja se käytäntö

Kansainvälisen Osuustoimintaliiton satavuotiskokous pidettiin syyskuussa 1995 aatteen syntysijoilla Englannin Manchesterissa. Kokous vahvisti osanottajien uskoa osuustoiminnan mahdollisuuksiin ja tarpeeseen ja totesi Rochdalen periaatteiden kestävän nykyaikanakin kriittisen tarkastelun. 

Rochdalen uranuurtajien avaama osuuskauppa sijaitsi kokouspaikalta reippaan kävelymatkan päässä. Kaupan tilat olivat museona, jollaisena ne olivat toimineet vuodesta 1931. Itse Rochdalen osuuskauppa toimi edelleenkin, tosin fuusioituneena suuremmaksi. 

Tuon museoidun osuuskaupan ulko-oven vasemmalla puolella luki teksti: "Tarkoitukset: Jäsenten yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilan parantaminen." Ja oikealla puolella: "Kaikki ostokset maksettava käteisellä." 

Mutta käytäntö on käytäntö ja periaatteet periaatteita. Niinpä ICA:n satavuotisjuhlille osallistunut suomalaisjoukkokin kiinnitti huomionsa siihen, mitä Rochdalen uranuurtajista polveutunut osuuskauppa tien toisella puolella juuri tuolloin myymälässään mainosti. Suuret kyltit myymälän sisällä julistivat: 
"Osta nyt - maksa ensi vuonna!" 

Tavallisen kansan onneksi Rochdalen periaatteet ovat kuitenkin muualla pääosiltaan säilyneet. Lisäksi eri aloille on pystytty kehittämään monia uusiakin hyvin toimivia ja pitkäaikaisiksi osoittautuneita sovelluksia.

Kari Inkinen