Viestejä Suomesta maailmalle

suustoiminnan edistämis- ja edunvalvontatyö kansainvälistyy globalisaatiopaineessa. Tarvitaan koordinoitua toimintaa kansainvälisillä areenoilla. Kuten ymmärrettävää, se ei saa maksaa liikaa. Kansallisella tasolla aiheesta kysytään, että kansainvälisessä toiminnassa rahaa palaa, mutta kuinka on tulosten laita, mitä maailmalla saadaan aikaan.

Globaali toimija on Genevessä Sveitsissä päämajaansa pitävä Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA. Se on ei-valtiollinen yhteisö, joka yhdistää osuustoimintaa maailmalaajuisesti. Sillä on 221 jäsentä 88 maassa kaikilla talouden toimialoilta. Nämä organisaatiot edustavat 800 miljoonaa jäsentä. ICA on suurin ei-valtiollinen organisaatio koko maailmassa. 

ICA:n suomalaiset jäsenet Pellervo-Seura ry ja Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto ry tukevat sen työtä, sillä vauhdilla yhdentyvässä maailmassa ICA on jo valmis työkalu. Kun kehitetään osuustoiminnan arvopohjaa, liiketoimintamalleja, solmitaan kontakteja, haetaan julkisuutta, herätellään kansallisia hallituksia ja hoidetaan edunvalvontaa, tällainen yli satavuotias maailmanlaajuinen yhteisö avaa suuria mahdollisuuksia. 

ICA:n kokouksissa tulee käsitellä asioita, joilla on merkitystä myös suomalaiselle osuustoiminnalle. Asialistalla paljon olleet tsunami-onnettomuus ja AIDS-kysymys ovat isoja asioita, mutta menevät hieman sivuun järjestöjen perustehtävästä. 

Osuustoiminta on harvoja pitkäaikaisesti koeteltuja maailmanlaajuisia yrittämisen malleja, jotka toimivat osakeyhtiö- ja pörssitalouden rinnalla. Tähän pyrkimykseen sopii hyvin suomalaisten kannattamat aloitteet kansainvälisen osuustoimintatutkijoiden verkoston pystyttämisestä YK:n ja ICA:n tukemana. 
ICA:n kautta voidaan myös tukea osuustoiminnan edistämistyötä siellä, missä liike ei ole vielä kehittynyt riittävästi. Vaikka ollaankin maailman osuustoiminnallisimmassa maassa, alunperin osuustoiminta oli tuontitavaraa myös Suomeen.

oimintaa ICA:ssa kehitetään siten, että alueelliset yksiköt Afrikassa, Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa saavat aiempaa enemmän valtaa ja resursseja toimia. Suuntaus on hyvä, sillä suomalaiset ovat lähteneet siitä, että pannaan ainakin Euroopan asiat kuntoon. Täällä tehdään työtä sen eteen, että erityisesti kuluttaja-, tuottaja-, pankki- ja työosuustoiminnan eurooppalaiset toimialajärjestöt ja kansallisia osuustoimintajärjestöjä edustava ICA Eurooppa koordinoivat työtänsä. Erityinen lobbauskohde on EU:n komissio, jolle tuodaan esiin osuustoiminnan merkitystä työllistäjänä ja kilpailukykytekijänä.

Huonoakin yhdistyneestä järjestötyöstä löytyy, sillä hallintokäytännöt ovat pohjoismaisille edustajille usein tuskastuttavia. Tämän on työssään kokenut suomalaisen osuustoimintaliikkeen merkittävä kansainvälinen ulottuvuus, johtaja Anne Santamäki, joka erityisesti muiden pohjoismaisten edustajien kanssa on vaatinut muutosta.

Nykyään eurojärjestöjen yhteisillä foorumeilla käsitellään hyvinkin maanläheisiä asioita. Tämä onkin aivan välttämätöntä. Jos asiat ovat päässeet jo niin pitkälle, että epäonnistunut sääntely rantautuu direktiivinä Suomeen, ollaan varmuudella pulassa. Tällaiseen sääntelyyn on päästävä käsiksi jo sen alkulähteillä. 

Santamäen tukena toimii Osuustoiminnan neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina suomalaiset ICA:n jäsenet. Se keskustelee säännöllisesti kansainvälisen järjestökentän tapahtumista. Asioihin muodostetaan mielipiteet ja maailmalla esiinnytään koordinoidusti. 

ICA:n joka toinen vuosi järjestettävä maailmankonferenssi oli syyskuussa Kolumbian Cartagenassa. Konferenssi oli ensi kerran Etelä-Amerikassa. Paikalla oli peräti 2 600 osallistujaa, vaikka maa on aika tavalla rauhatonta aluetta. Konferenssit ovat välttämättömiä jo hengen nostatuksen ja kansainvälisen näkyvyyden vuoksi, mutta konferensseissa pitää olla myös liiketoimintanäkökulmaa eli sitä, miten osuustoimintayritykset saadaan menestymään markkinoilla ja täyttämään niihin kohdistuvat monet odotukset. ICA:n henkilövalinnoista päätellen tähän suuntaan edetään. Siihen suuntaan edetään myös reaalitasolla, erityisesti Kolumbiasta katsottuna eksoottisessa pienessä maassa Euroopan pohjoisreunalla. 

iime viikkojen uutiset, joissa kerrottiin OP-ryhmän ja S-ryhmän ostoksista, olivat kantautuneet Suomesta kansainvälisen osuustoimintaliikkeen vaikuttajille aina Etelä-Amerikkaan saakka. Suomalaisia kuulusteltiin, että miten osuustoiminta voi menestyä tällä tavoin? Mitä Suomessa tapahtuu? Kaikeksi onneksi paikalla oli SOK:n pääjohtaja Kari Neilimo. Hän puhui businessfoorumissa siitä, mitkä tekijät ovat johtaneet S-ryhmän kasvuun ja mikä osa osuustoiminnan arvoilla on tässä. 

Tuskinpa ulkomaisilla kysyjillä oli kuitenkaan edes kokokuvaa, sillä kärkiuutisoinnin lisäksi merkille pantavaa on monien muidenkin suomalaisten osuustoimintayritysten hyvä menestys.

Liekö uutiset Suomesta innoittaneet, mutta Kolumbian presidentti Alvaro Uribe ryhtyi kesken puheensa perustamaan osuuspankkia myös Kolumbiaan. Puhe venyi aiotusta puolesta tunnista puoleentoista tuntiin! Osuuspankkia ei kuitenkaan saatu pystyyn - vielä.

Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi

| Sivun alkuun |