Hajautettu vesihuolto toimii hyvin, mutta kohtaa uusia haasteita
Vakavaraiset
vesiosuuskunnat Tanskan ylpeys

Tanskassa on asukkaita lähes saman verran kuin Suomessa, mutta siellä toimii peräti 2.700 vesiosuuskuntaa. Suomeen niitä on syntynyt tähän mennessä noin tuhat. Osa tanskalaisista vesiosuuskunnista on kuitenkin kunnallisia osuuskuntia ja osa yksityisiä Suomen tapaan.
Myös tanskalaiset pohtivat vesihuoltonsa tulevaisuutta. He pelkäävät erityisesti kansainvälisten suurinvestoijien tunkeutumista maan arvokkaille vesimarkkinoille. Tässäkin mielessä Suomi ja Tanska muistuttavat toisiaan.

Tanskan vesihuolto on jaettu yksityisten ja kunnallisten vesilaitosten kesken siten, että kunnat huolehtivat 60 prosentista vedentarpeesta ja yksityiset osuuskunnat 40 prosentista. Kunta on uuden arvovaltalain nojalla velvoitettu huolehtimaan siitä, että jokaiselle maan asukkaalle on tarjolla riittävästi puhdasta vettä. Kunnallisen veden hinta yksityisiin verrattuna on lähes kaksinkertainen.
Maassa on kaikkiaan 2.700 vesiosuuskuntaa, joissa on keskimäärin 300–400 jäsentä osuuskuntaa kohden. Osuuskunnat ovat järjestäytyneet yhteiseen organisaatioon Tanskan vesiosuuskunnat, Forening af Danske Vandvaerker. 500–600 yksityistä vesilaitosta jää tämän ulkopuolelle.
Tanskan vesiosuuskuntien johto on toimitusjohtaja Bent Soelbergin käsissä. Hänen konttorinsa sijaitsee Kööpenhaminan lähiössä Solrödissa, joka on nopeasti muuttunut vanhasta maalaiskylästä vireäksi yhteisöksi. Soelbergiä avustaa tehtävissään neljän työntekijän toimistohenkilökunta. Pääkonttorin lisäksi toimii aluekonttori Jyllannin Silkeborgissa.

Vapaaehtoistyö turvaa edullista hintatasoa

Vesiosuuskunnat ovat jäsentensä omistamia itsenäisiä yrityksiä, joista kullakin on useimmiten viiden henkilön muodostama hallitus, joka on vastuussa osuuskunnan toiminnasta. Yritysten johtohenkilöt tekevät paljon ilmaista työtä, joskin suuremmissa osuuskunnissa turvaudutaan usein jo palkattuun henkilökuntaan. Mutta mikäli vapaaehtoiset korvattaisiin ulkoa ostetulla avulla, nousisivat myös osuuskuntien menot kymmeniin miljooniin kruunuihin.
Osuuskunnat eivät nauti valtion eivätkä kuntienkaan taloudellista tukea. Vanhan rahoitusjärjestelmän mukaan osuuskunnan hallitus määrää jäsenmaksun suuruuden, jossa huomioidaan laitoksen kunnossapito ja tuleva investointitarve. Rahoitus tapahtuu puolestaan omista varoista, eikä lainoituksella. Monet osuuskunnista katsotaankin vakavaraisiksi.

Tasa-arvoinen ja hajautettu ot-malli

Tanskassa viemärilaitokset harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kuuluvat kunnille. Sekä yksityiset että kunnalliset vesilaitokset toimivat samojen ympäristöministeriön määräysten alaisina. Niille asetetaan yhtäläiset vaatimukset koskien veden saannin varmuutta ja analyysien ottoa kaikista porauspisteistä.
Onko tämänkaltainen hajautettu vesihuolto jo aikansa elänyt, sillä onhan muissa tanskalaisissa osuuskunnissa siirrytty jo todella suuriin yksiköihin?
– Vesiosuuskunnat ovat todennäköisesti viimeinen tanskalainen osuustoimintajärjestelmä, jossa tuotteen hyödyntäjä myös omistaa sen, vastaa Bent Soelberg.
Myös maan hallitus pitää tärkeänä vanhan osuustoimintamallin säilyttämistä, koska siinä kuluttajat, omistajat ja vuosikokoukset muodostavat yhteisen toimivan kokonaisuuden. Niin kauan kuin kysymys on pienistä yksiköistä, ei ole myöskään vaaraa, että vieras pääoma kaappaisi ne omistukseensa. Tosin jatkuvasti esitetään näkemyksiä osuuskuntamäärän vähentämisestä.

Kunnat yhtiöittävät

Vesiosuuskunnat katsovat luottavaisina tulevaisuuteen. Mikäli vesiosuuskunta selviää taloudellisesti, jatkuu sen toiminta jo tutuissa puitteissa. Yrityksillä on aina mahdollisuus solmia yhteistyösopimus naapurin kanssa veden hankinnasta tai jakelusta. Tässä määrää useimmiten osuuskuntien maantieteellinen sijainti. Suuremmat osuuskunnat voivat laajentaa toimintaansa kytkemällä yhteen eri palveluja kuten viemärihuollon, sähkönjakelun jne. Tämä ei kuitenkaan ole yleistä.
Uuden määräyksen mukaan koko kunnallinen vesihuolto tullaan muuttamaan osakeyhtiöiksi, jotka seuraavat samoja ohjeita kuin yksityiset vesiosuuskunnatkin. Seuraava vuosikymmen tulee sitten näyttämään, uskaltaako Tanskan hallitus ottaa ratkaisevan askeleen kohti yhteisen vesiomaisuuden liberalisointia.
Monet kunnat suunnittelevat kunnallisten osuuskuntien muuttamista osakeyhtiöiksi, jolloin vedettäisiin selvät rajat kunnan ja osuuskuntien talouksien välille. Kukin kunnallinen vesiosuuskunta, joka tuottaa vuodessa yli 200.000 m3 vettä, muutettaisiin joko osake- tai intressiyhtiöksi (I/S).
Uudet osakeyhtiöt olisivat riittävän suuria kiinnostamaan vieraita sijoittajia, kuten ranskalaisia ja saksalaisia investoijia sekä esimerkiksi ruotsalaista Vattenfall-energiayhtiötä. Myös taloudellisesti itsenäisten ja vakavaraisten vesiosuuskuntien miljardiomaisuus luonnollisesti kiinnostaa suurinvestoijia.
Tanskan valtio on kuitenkin huolehtinut siitä, etteivät tällaiset ostokset ole houkuttelevia, vaan suuret yhtiöt pysyvät omissa maissaan. Ostaja nimittäin joutuisi luovuttamaan valtiolle 60–70 % kauppahinnasta, mikä jo sinänsä alentaa vieraiden kiinnostusta.
Itse tanskalainen vesibisnes ei myöskään tavoittele suurten voittojen tekoa, vaan kaikki toiminta ja varallisuus liittyy laitteistoon, sen ylläpitoon ja vesihuollon pyörittämiseen tavallisia kuluttajia palvellen.

Järjestäytyminen ja yhteistyö kannattavat

Onko suomalaisilla jotain opittavaa Tanskan vesiosuuskunnista? Bent Soelberg kertoo, että pohjoismaiset vesipäälliköt tapaavat toisensa kerran vuodessa ja oppivat näin tuntemaan toistensa olosuhteet.
Johtajan mukaan Suomen vesihuollossa on toimittu tehokkaasti ja päästy pitkälle. Ainoana kielteisenä seikkana hän näkee Suomessa, kuten naapurimaissakin, vesiosuuskuntien näkymättömyyden ja hajanaisuuden.
– Kuten tunnettua, Tanskan vesiosuuskunnat ovat järjestäytyneet maailman toistaiseksi ainoaan katto-organisaatioon, jossa yhteydenpito tiedotuksen ja koulutuksen avulla kytkee pienet yksiköt yhteen. Ne pysyvät tästä johtuen mukana myös päätösten teossa.

Vesihuolto keskittymässä

Tanskan vesihuolto muodostuu lukuisista kooltaan ja teholtaan erikokoisista yksiköistä. Pohjaveden osuus on tärkein. Vettä riittää sekä kuluttajille että elinkeinoille. Itse raakaveden hintaa pidetään alhaisena, mutta se kymmenkertaistuu kuluttajan vesilaskuun mennessä.
Vesiosuuskunnat ovat vuosisadan kuluessa suurelta osalta korvanneet kaivot ja poraukset. Ne ovatkin levittäytyneet kaikkialle lukuunottamatta pääkaupunki Kööpenhaminan seutua.
Yksityisen vesiosuuskunnan jäsenmäärä on useimmiten 100–500 henkilöä, mutta taajamissa toimii myös osuuskuntia, joilla on jopa yli 30.000 omistajaa.
Vesiosuuskunnat ovat todennäköisesti uusin tulokas Tanskan osuustoimintamuodoista. Maa tunnetaan erityisesti tehokkaan tuottajaosuustoiminnan ansiosta maailmalla. Tanskan 5,4 miljoonasta asukkaasta yli kaksi miljoonaa saa veden yksityisiltä vesiosuuskunnilta. Vesi- ja viemärisektori työllistää kaikkiaan 7.000 henkilöä.

Kehittämiseen enemmän huomiota

Siitä huolimatta, että asukkaat yleensä haluavat säilyttää oman paikallisen vesihuoltonsa, on kiinnostus yritysten johtoon ja kehittämiseen kuitenkin vähäinen. Tämä nähdään varsinkin päätösvaltaisten vuosikokousten yhteydessä. Niiden harvat osallistujat käyttävät valtaa suuren joukon puolesta.
Ympäristömääräykset, vedenlaadun tarkkailu, talouden hoito, pakollinen raportointi kunnalle sekä jätevesihuolto vaativat yritysten hallinnolta yhä suurempia voimavaroja. Samoin ongelmia tuottaa se, että monessa yrityksessä on jäsenten toiveita seuraten vaadittu vain itse toiminnan kustannukset peittävät maksut, eikä ole valmistauduttu odottaviin uusiin investointeihin.

Fuusiot lisäävät toiminnan tehokkuutta

Myös vesilaitoksia on hoidettava liikeyrityksinä. Keskittymiskehitys, joka toimii muillakin tuotantosektoreilla, tulee koskemaan myös vesiosuuskuntia. Pieniä yrityksiä lopettaa toimintansa tai ne sulautuvat toisiinsa.
Niinpä viimeisen parin vuosikymmenen aikana vesiosuuskuntien määrä on vähentynyt. Kunnalliset vesiosuuskunnat ovat vähentyneet vain 5 %, mutta yksityiset sitä huomattavasti enemmän.
Yksityisten vesiosuuskuntien osuus maan vesihuollosta on kuitenkin vuosia pysytellyt 35–37 prosentin tasolla. Lähitulevaisuus on tuomassa myös vesihuoltoon keskittymistä ja samalla lisääntyvää tehokkuutta toimintaan.
Tanskan poliittinen johto on kiinnittänyt vesihuoltoon kasvavaa huomiota jo yksin siitä syystä, että valtion maksamista ympäristövaroista neljännes koskee juomavettä.
Nyt toteutetussa kunnallisessa uudistuksessa uudet suurkunnat ovat saaneet uusia tehtäviä ja vastuita ns. arvovaltalain – myndighedslov – nojalla. Ne tarkkailevat vesiosuuskuntia, joiden vuorostaan on päivittäin raportoitava kunnalle tulokset tuottamansa veden laadusta.

Hillevi Jännes-Larsen,
Tanska

| Sivun alkuun |