Osakeyhtiötieteestä kohti yritysten taloustiedettä

Opetus- ja kulttuuriministeriön linjausten mukaan yliopistojen on jatkossa kustannettava 36 % toiminnastaan ulkoisella rahoituksella. Rahoitusmallin muutos koskee esim. liiketaloustiedettä, jossa ulkoisen rahan vaatimus on yleistä linjaa korkeampi. Varmistaakseen rahoituksen tutkijoiden pitää huomioida aiempaa paremmin luomansa tiedon tieteellisen uutuusarvon lisäksi myös sen hyödyt käytänteiden uudistamisen kannalta.

On uusiuduttava ja irtauduttava alaa kahlitsevista perinteisistä oletuksista. Osuustoiminnalle se on mahdollisuus parantaa asemaansa kansainvälisillä tietämysmarkkinoilla ja yhteiskunnassa yleensä. Samalla liiketaloustiede voi muuttua aidosti yritysten taloustieteeksi eikä keskittyä vain yhteen yritysmuotoon.

Liiketaloustiede = osakeyhtiötiede

Yrityksen taloustiedettä on perinteisesti rakennettu tiettyjä yleisen taloustieteen lähtökohtia noudattaen. Teollistumisen ajan kapitalististen ihanteiden mukaisesti alan käsitteet ja teoriat on luotu osakeyhtiömaailmaan.

Strategioiden arvottamisen ja suoriutumisen mittaamisen työkalut perustuvat oletukselle, jonka mukaan sijoittajaomistajalle tulevan arvon maksimointi on kaiken yritystoiminnan tarkoitus. Myös yritysten talousvastuu on määritelty tältä pohjalta.

Ot-yritykset ja käyttäjäomistajuuteen perustuva erilainen omistaja-arvon käsite on sen sijaan jätetty liiketaloustieteen tarkastelun ulkopuolelle, vaikka osuustoiminnan markkinaosuus on eri kilpailukentillä suuri.

Teoria edellä

Yleisen taloustieteen perintönä liiketaloustieteen älyllisiä kehikoita on tyypillisesti rakennettu yksinkertaisten oletusten varaan. Kun käsitteet ovat kohdanneet poikkeavia merkityssisältöjä eivätkä teoriat ole toimineet, on ongelma nähty tutkimuskohteessa eikä mallien taustalla olevien oletusten epätäydellisyyksinä. Akateemisissa valtapeleissä soraäänet on vaiennettu.

Laiskuuttakin on esiintynyt, esimerkkinä erään laajalti käytetyn strategiaopuksen perustelut sille, miksi muutosta ei tarvita: on helpompaa leikkiä, että kaikki yritykset ovat voittoa maksimoivia ja toisaalta voittoperusteisten työkalujen uudistaminen olisi iso urakka - uuden luominen on vaikeaa.

Epäreilu asetelma

Tieteen tulee luoda älyllisiä kehikoita, joita hyödyntämällä yritysten päättäjät voivat edistää firmojensa menestymistä. Samojen kehikoiden varassa yritysten institutionaalinen ympäristö määrittää, millaisia yrityksiä tuetaan ja mitkä annetaan näivettyä.

Perinteiset kehikot ovat tärkeitä, mutta usein liian yksipuolisia. Jos kaikkia yrityksiä johdetaan, neuvotaan, valvotaan ja arvioidaan osakeyhtiöitä koskevien oppien mukaan, asetelma on epäreilu. Kun tehottomaksi leimattua ot-mallia ei ymmärretä, kilpailu vääristyy osuuskunnille epäedulliseen suuntaan.

Akuutit sosiaaliset ja ympäristöhaasteet lisäävät tarvetta nostaa globaalisti omistettujen pörssiyhtiöiden rinnalle osuuskuntien kaltaisia malleja, joissa yhdistyvät oikeudenmukainen lisäarvon jakautuminen, demokratia, yhteisöllisyys sekä pitkäjänteisyys. Niissä organisaatio elää ympäristönsä kanssa symbioosissa, eikä näe ympäristöä vain hyödynnettävänä resurssikimppuna.

Suunta muuttuu

Tiedosta on tulossa yrityksille koko ajan keskeisempi kilpailuedun lähde. Tämä muuttaa liiketaloustieteen asetelmia. Elinkeinoelämän ja yliopistojen lisääntyvälle vuorovaikutukselle on tilausta.

Tähän kytkeytyy myös yliopistojen rahoitusmallien muutos. Osuustoiminta voi jatkossa olla mukana kehittämässä niitä älyllisiä kehikoita, joiden varassa tulevaisuutta rakennetaan.

Ot-mallin roolia vahvistaa myös sen sopivuus tietointensiivisiin yhteistoiminnan konteksteihin, joissa sosiaalinen pääoma on finanssipääomaa tärkeämpi voimavara.

Osuustoiminta = menestyviä käytänteitä

Osuustoiminnan älyllisiä kehikoita luotaessa tulokulman on oltava erilainen kuin osakeyhtiötieteessä. Ot-malli on rakennettu ihmisten tarpeista, ei pelkistävistä oletuksista lähtien. Tutkijoiden kannattaakin tutustua ot-yritysten käytäntöihin, jotka ovat muodostuneet päivittäisessä toiminnassa ja osoittautuneet toimiviksi erilaisilla markkinoilla. Osuustoimintaa on siis ymmärrettävä sisältä käsin.

Viitekehysten tulee olla monitieteisiä arvostaen tutkittavan ilmiön rikkautta. Samalla tutkijoiden tulee vaalia analyyttisten taitojensa monipuolisuutta. Vain nämä valinnat voivat johtaa tieteellisesti korkeatasoiseen ja käytännöllisesti relevanttiin ot-tutkimukseen: osuustoiminnan käypien käsitteiden, luotettavien mittarien ja täsmällisten teorioiden muodostamiseen. Ot-yritysten itsensä on myös varattava tutkijoille aikaa sekä tarjottava pääsy tarvittaviin aineistoihin.

Osuuskuntien oltava aktiivisia

Ot-yritysten taloustiedettä voidaan luoda vain, jos näkemys, osaaminen ja rahoitus kohtaavat. Tutkijoilla on näkemystä ja osaamista, mutta rahoituksesta on huutava pula.

Rahoituksen saatavuus ohjaa tutkimuksen kohdentumista. Nykyisin, suurten hankkeiden aikakautena tutkimus suunnataan sinne mistä rahoitusta on saatavilla runsaasti ja pitkäjänteisesti.

Professorikohtaisesti kyse on muutamien satojen tuhansien vuosirahoituksesta monivuotisissa hankkeissa. Murusten perässä juoksemiseen ei tahdo enää löytyä oikeutusta yliopistojen sisältä, vaikka yksittäisen tutkijan kutsumus jonkin aiheen tutkimiseen olisikin vahva.

Säätiöissä hankkeita arvioivien asiantuntijoiden toimesta muutos tuskin etenee, sillä ot-tutkimus kohtaa vastarintaa apurahamarkkinoilla – oli se sitten tahallista tai tahatonta. Hanke voi jäädä Suomessa vaille rahoitusta, vaikka se olisi kansainvälisesti alan huippua.

Yritysmallia ja sen tutkimusta tuntemattomat arvioijat eivät näe ot-hankkeita tärkeinä. He korostavat perinteisiä liiketaloustieteen käsitteitä ja mittareita, tutkijan pysyttelemistä etäällä tutkimuskohteesta ja kontribuution tekemistä ”yleiseen liiketaloustieteeseen”.

Ot-yritysten pitää herättää säätiöiden johto havaitsemaan vinouma ja toimimaan sen kaventamiseksi. Pikainen muutos liiketaloustieteen kentällä vaatii osuuskuntien vahvaa tukea ja satsausta ot-oppien kehittämiseen.

Ot-tutkimuksen ykkösmaaksi

Suomi on osuustoiminnan johtava maa. Vaihtoehtoina on ottaa johtava asema myös tieteessä tai herätä menetettyihin mahdollisuuksiin myöhemmin, kun ot-malleja tuodaan Suomeen muualta, meille ehkä vieraassa muodossa.

Osuustoiminnan älyllisten kehikoiden yhteiskunnallisen hyödyntämisen lisäksi meidän tulee olla edelläkävijöitä ot-yrityksen taloustieteen luomisessa ja koko tieteenalan uudistajina.

Iiro Jussila

Iiro Jussila on professori Lappeenrannan teknillinen yliopiston Kauppatieteellisessä tiedekunnassa ja Co-op Network Studies -yliopistoverkoston johtoryhmän puheenjohtaja.

| Sivun alkuun |