ammlehti.gif (1906 bytes)

siniot1.gif (15198 bytes)

kirjaimittain.gif (7478 bytes)

 

Osuustoiminnassa pitää puhua  

suustoiminta edellyttää avointa osuustoiminnallista keskustelua. Osuuskunta ei ole vain lukuja ja taloutta, se on myös sosiaalinen rakenne, jossa jäsenillä ja työntekijöillä tulee olla yhteinen ymmärrys ja hyväksyntä yrityksen tarkoitusperistä ja arvomaailmasta. Keskustelua on syytä käydä niin yritys- kuin yritysryhmätasolla ja myös niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.
Ilman keskustelua osuustoimintayrityksen toiminta voi vaarantua, sillä osuustoiminnan erityisyys muodostaa kilpailuedun. Maailmalla on esimerkkejä, että osuustoiminnan periaatteista on luovuttu, kun yrityksen perusidea on jäänyt taka-alalle ja on kopioitu yhtiömuodossa toimivia kilpailijoita. Kansainvälinen osuustoimintatutkimus seuraa ilmiötä.

Osuustoiminta korostaa yhteisöllisyyttä, ihmisten välisiä sidoksia. Osuustoimintayrityksen päätöksentekoa voi luonnehtia tasapainon hakemiseksi. Päätöksenteossa joudutaan ottamaan huomioon moninaisia jäsenistön arvostamia taloudellisia ja sosiaalisia seikkoja. Tämä ei onnistu ilman keskustelua.
Kannan ottaminen vaatii punnintaa, eikä se ole aina helppoa. Osuuskunnan johtajalta edellytetään sekä pehmeitä arvoja että kovia keinoja. Ihmisläheisiä arvoja sydämessä tarvitaan kun huomioidaan jäsenistön tarpeita. Ja usein numerolähtöisiä kovia keinoja tarvitaan puolestaan kilpailupaineisessa liiketoiminnassa.
Osuustoiminnallisen keskustelun ylläpitämisessä osuuskunnan puheenjohtajien rooli korostuu. Osuuskunnan jäsenistön odotukset ovat toimeentulon ja sosiaalisten tarpeiden puolella. Toimiva johto joutuu puolestaan roolinsa mukaisesti ja jäsenistön vaatimusten vastapainoksi vaalimaan yritystaloudellisia seikkoja. Puheenjohtaja on nivelkohdassa.
Jos yleiseen osuustoimintakeskusteluun ei ole areenaa, ei ole keskusteluakaan. Siksi osuustoiminta tarvitsee monipuolisen ja kustannustehokkaan järjestörakenteen. Myös tämä Osuustoiminta-lehti hoitaa rooliaan osuustoimintakeskustelun jatkuvassa ylläpitämisessä.

eskeinen osuustoimintakeskustelun ylläpitäjä on Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA. Globalisaatiossa ICA on valmis väline osuustoiminnan maailmanlaajuiseen yhteistyöhön. Jos sitä ei olisi, se täytyisi perustaa osuustoiminnan näkyvyyttä, levittämistä, edunvalvontaa ja kehittämistä varten. ICA on verkosto ja myös suomalaisen osuustoimintaliikkeen yksi selkänoja. Tässäkin numerossa on usealla sivulla ICA-asiaa.
Ajankohtaista ICA:n piirissä käytävässä keskustelussa ovat osuustoiminnan maailmanlaajuisesti yhteinen arvopohja, osuustoiminnan tutkimus ja opetus, osuuskuntia koskeva kansallinen ja kansainvälinen säätely, hyvät esimerkit, kestävä kehitys, yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuu, naisten ja nuorten osallistuminen sekä osuuskuntien jäsenilleen ja hallinnolleen tarjoama koulutus.
Singaporessa lokakuussa pidetyssä ICA:n yleiskokouksessa tuotiin esiin, että oikea humaani kehitys voidaan saada aikaan vain, kun taloudellinen suorituskyky asetetaan tulevaisuuden ja tulevien sukupolvien palvelukseen. Tämä sattuu varsin hyvin yhteen osuustoiminnan luonteen kanssa.

uomalaisten toiminnalla on ICA:ssa vahva tausta, jota ei kannata hukata vaan hyödyntää. 1900-luvun taitteessa suomalaiset olivat yksinomaan saamapuolella, sillä osuustoimintaidea tuotiin Suomeen. Rakentuneita siltoja pitkin suomalaiset tulivat varhain mukaan 1895 perustetun ICA:n toimintaan. Pellervo-Seura on ollut ICA:n jäsen vuodesta 1902 eli liittyminen tapahtui vain kolme vuotta Seuran perustamisen jälkeen. S-ryhmän osuuskauppoja edustavan Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto edeltäjä YOL liittyi 1908 sekä nykyisen Osuuskunta Tradeka-yhtymän edeltäjät KK ja OTK 1919. Suomalaisella osuustoiminnalla on ollut aktiivinen rooli. Pitkäaikaisena ICA:n puheenjohtajana toimineen Väinö Tannerin aikana Rochdalen osuuskaupasta vuodelta 1844 periytyvien osuustoimintaperiaatteiden selvitys- ja kehitystyö oli voimallista.
Jollakin tapaa huojentavaa on huomata, että ICA:n piirissä esitellyt opit eri

Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi
kehitys- ja kehittyviä maita varten ovat kuin Pellervon ohjelma 1900-luvun alusta alkaen. Positiivinen kehitys on rakennettavissa taloudellisesta ja sosiaalisesta muutoksesta. Osuuskunnat ovat tehokas väline tällaiseen sosioekonomiseen kehitykseen. Oikoteitä ei ole. Osuustoiminta tarjoaa työtä, toimeentuloa ja yhteistoimintaa. Onneksi Suomessa aloitettiin kehitysohjelma ajoissa.
Hyvistä lähtökohdista on myönteistä jatkaa osuustoimintakeskustelua ja -kehitystyötä.



| Sivun alkuun |