Luottamustehtäviin
pitäisi rohkaista eikä pelotella

Viime aikojen kova mediakohu luottamustehtävien palkkioiden ja jääviyksien ympärillä on ollut hyvin valitettavaa ja jopa harhaanjohtavaa. Suomalainen osuustoiminta on siinä aiheetta vedetty kyseenalaiseen asemaan. Samalla ihmiset ovat tulossa entistä varovaisemmiksi ja passiivisemmiksi.
Pitempään jatkuessaan moniin luottamustehtäviin voi olla jopa vaikeaa löytää uusia päteviä henkilöitä. Se olisi todellinen karhunpalvelus suomalaiselle osuustoimintademokratialle.

Arvokkaasta luottamustyöstä osuuskuntien jäsenistön hyväksi pitäisi mielestäni pystyä myös kunnolla maksamaan. Eivät esimerkiksi Helsingin Sanomat tai Yleisradion useimmat toimitukset ole sellaista koskaan oikein ymmärtäneet.

Tavallisia ihmisiä pitäisi pystyä rohkaisemaan lähtemään mukaan niin kuntien kuin osuuskuntien luottamustehtäviin. Ja antaa heille monenlaista tiedollista ja henkistä tukea tehtävistä selviytymiseen.

Nythän ihmisiä mediassa suorastaan pelotellaan vastuista oikein urakalla. On vakavasti kysyttävä, minkälaista maailmaa kaupallinen media on meille nyt rakentamassa. Ja missä näkyy valtamedian oma vastuu asiassa?

Jääviyssäännöt ovat pitäneet

Olen yrittänyt tarkkaan seurata kohua, mutta en ole havainnut, että väitettyjä jääviyssäännöksiä olisi jossakin osuuskunnassa rikottu. Jos näin todella on, niin se olisi tässä nykyisessä ilmapiirissä se todellinen saavutus, josta nimenomaan kannattaisi kertoa. Kunnia siitä kuuluisi tuhansille osuuskuntien luottamusmiehille ja -naisille eri toimialoilla ympäri Suomen.

Kovan huomion ja paineen alla hommat on kuitenkin eri puolilla saatu asiallisesti hoidettua.

Myös maakuntahenki voi viedä harhaan

Maakunnalliset tiedotusvälineet ovat yleensä pääkaupungissa toimivia toimituksia selvästi paremmin jyvällä suomalaisesta osuustoiminnasta.

Mutta toisaalta korostunut maakuntahenki saattaa vinouttaa niidenkin arviointikykyä kuten esimerkiksi Järvi-Suomen Portin tapauksessa aikoinaan nähtiin. Maakuntahenki ei tietenkään riittänyt yrityksen valtakunnalliseen menestykseen. Kilpailu alalla käydään nykyään osin valtakunnallisilla ja yhä enemmän myös kansainvälisillä markkinoilla.

Osuustoiminnan omaa koulutusta ja tiedonvälitystä ei ole tässä ilmapiirissä todellakaan varaa jättää yhtään ajelehtimaan. Niihinkin tarvittaisiin vahvistuksia, joihin yhteistoiminnan kehittäminen järjestötasolla eräänä ratkaisuna olisi perusteltua. Herätystä eri puolilla osuustoimintakenttää tässä tarvittaisiin.

Mauno-Markus Karjalainen

| Sivun alkuun |