Uusosuuskuntien selvitystilat ja konkurssit ovat harvinaisia tapauksia. Niistä voi oppia sen, että tarkka taloudenpito ehkäisee vaikeuksia luotettavimmin.

Yritysmaailmassa menestyminen edellyttää osaamista ja työntekoa. Ja vaikka osuuskunta koostuisi ahkerista taitureista, silti sekin voi kohdata yllättäviä vaikeuksia. Todennäköisemmin rahat kuitenkin loppuvat ennemmin heikosti kuin hyvin järjestyneeltä osuuskunnalta.

Osuuskunta hiipuu, kun aktiivit lähtevät

Yritysasiamies Risto Ockenström arvelee, että tyypillisesti työosuuskunta rapautuu, kun pystyvimmät lähtevät muihin töihin. Ockenström toimii Helsingin yliopiston Mikkelissä sijaitsevassa Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksessa, joka harjoittaa osuustoiminnan neuvontaa ja koulutusta.

- Jäljelle jäävistä moni nostaa palkkioita osuuskunnalta, mutta verot, vakuutukset ja sosiaaliturvamaksut jäävät maksamatta. Kun ei ole omaisuutta eikä tuloja, toiminta vain lakkaa. Osuuskunta jää roikkumaan kaupparekisteriin.

Ockenström sanoo, että hiipuneelta osuuskunnalta harvoin jää muita saamamiehiä kuin verottaja. Kun ulosottoviranomainen havaitsee yrityksen maksukyvyttömäksi ja mahdolliset vastuuhenkilöt varattomiksi, vahinko jää yhteiskunnalle.

Ockenström oli vuonna 1994 Pieksämäen kaupungin elinkeinoyhtiön edustajana perustamassa Pieksämäen Taito-Team -osuuskuntaa. Osuuskunnassa oli jäseniä enimmillään yli 70. Ockenströmin sanoin tältä monialaiselta työosuuskunnalta "loppuivat tekijät ja rahat vuonna 1998".

Pääsyynä Taito-Teamin kariutumiseen oli kaiketi vastuuhenkilöiden tiuha vaihtuminen. Puuhaihmiset joko perustivat omia yhtiöitä tai pääsivät toisen palvelukseen.

Ockenström on opastanut osuustoiminnasta kiinnostuneita kansalaisopistoissa.

- Ehkä lopettamiset ja konkurssit ovat olleet oppirahojen maksamista. Kenties uudemmat onnistuvat välttämään niitä virheitä, joita aiemmin perustetut ovat kokemattomuuttaan tehneet, hän arvelee.

Osuuskunta lopettaa, kun on työnsä tehnyt

Osuustoimintaneuvoja Niina Immonen Tampereen seudun osuustoimintakeskuksesta näkee osuuskunnan yleisimmäksi lopetussyyksi sen, että osuustoiminta on tullut jäsenilleen tarpeettomaksi. Useimmin toiminta hiipuu itsestään, ilman eri päätöstä.

- Osuuskuntahan on olemassa jäsentensä talouden tukemiseksi. Jos kaikki jäsenet ovat työllistyneet muualle, on luonnollista lopettaa toiminta, Immonen jäsentää.

Hän huomauttaa, että minkään yritysmuodon konkursseissa ja toiminnan lopetuksissa ei sinänsä ole mitään arvosteltavaa.

- Aktiivihenkilön lähtö voi olla yksi syy toiminnan hiipumiseen. Osuuskunnat kuitenkin koostuvat erilaisista ihmisistä erilaisine elämäntilanteineen, joten jäsenten vaihtuvuus on luonnollista, Immonen katsoo.

Pirkanmaan tilasto kertoo, että 97:stä uusosuuskunnasta kolme on poistettu rekisteristä ja kaksi on selvitystilassa.

- Muutamat pahimman laman aikoihin aloittaneista osuuskunnista eivät toimi. Ihmiset kaiketi vain ovat löytäneet muita vaihtoehtoja. Sekin on täysin hyväksyttävää. Pöytälaatikkoyrityksiä on kaikissa yritysmuodoissa.

Immonen toteaa, että osuuskuntien jäsenten rötökset ovat olleet erittäin harvinaisia.

- Osuuskuntien konkurssit ovat yleensä työtapaturmia. Jos työnantajavelvoitteita ei hoideta kieli keskellä suuta, ja työntekijöiden määrä kasvaa nopeasti, maksut voivat äkkiä yllättää.

Immonen jatkaa, että tietämättömyyskään ei aina selitä epäonnistumisia. Joskus vain tapahtuu liian paljon liian nopeasti.

- Osuustoiminnan pitää perustua luottamukselle, jotta se toimisi. Silti etenkin hallituksen ja toimitusjohtajan pitäisi muistaa vastuunsa taloudesta. Pitää keskustella siitä, mikä on luottamusta ja mikä viisasta tarkistamista.

Immonen neuvoo hallitusta selkeyttämään vastuut taloudesta ja hallinnosta.

- On täysin normaalia, että hallitus palaveeraa kirjanpitäjän kanssa ja tarkistaa, että maksut on hoidettu. On hyvä ottaa riittävän usein kausitulosteita ja välitilinpäätöksiä. Liika luottamus asioissa, jotka eivät ole luottamuskysymyksiä, voi kostautua.

Herkkujakaan ei myydä vasemmalla kädellä

Osuuskunta Pirkanmaan Metsäherkku aloitti marjojen, sienten ja yrttien markkinointiosuuskuntana 1997. Kuluvana vuonna osuuskunta asettui selvitystilaan ja vapaaehtoiseen konkurssiin. Toiminta päättyi virallisesti lokakuussa. Metsäherkussa oli noin 30 jäsentä.

- Osuuskunnassa haaveet olivat totuutta suurempia. Muutamalla kilolla kuivattuja sieniä ei juuri tulorahoitusta hankita, hallituksen puheenjohtaja Kati Weltzien kiteyttää. Hän liittyi osuuskuntaan vuosi sen perustamisen jälkeen.

Viidestä hallituksen jäsenestä kaikki toimivat selvitysmiehinä.

- Olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aiemmin. Perintäyhtiölle menneiden velkojen kulut nousevat huimiksi. Nyt selviämme suurin piirtein kuivin jaloin, mutta hukkaan mennyt työ harmittaa, Weltzien tilittää.

- Raavimme sen verran rahaa kokoon, että saamme tilinpäätöksen tekemisen maksettua. Verottaja ei meiltä saa mitään, kun tappioita on tullut viime vuosilta rutkasti.

Lempäälän kunnan atk-tukihenkilönä toimiva Weltzien kertoo lomillaan myyneensä osuuskunnan tuotteita pikkutapahtumissa.

- Varsinkin kerätyt nokkoset ostettiin heti. Tuotteemme oli loistava, mutta työ ei suju vasemmalla kädellä, työpäivän päätteeksi.

Weltzien sanoo oppineensa sen, että toiminnan organisointi ja markkinointi vaatisivat täysipäiväisesti ahkeroivan henkilön.

- Osuuskunta alkoi turhan kevein eväin, varsinkin laskentatoimi oli heikoissa kantimissa, hän arvioi.

Alussa kuulemma energia kului paljolti keskinäiseen riitelyyn.

- Jos asiat riitelisivät, nehän olisi heti selvitetty. Jos yrittäminen ei muuten ole vaikeaa, kannattaa perustaa osuuskunta, hän kritisoi.

Viisaskin voi mennä vipuun

Osuuskunta Taitoverkko teetti ylimääräistä tilintarkastusta viime vuoden kesällä, mutta liian myöhään. Tietojen kerääminenkin takkusi.

- Varsinkaan rakentamisen riskejä ei osuuskunnassa hallittu. Lopulta maksuvalmiusongelmat johtivat siihen, että verottaja teki konkurssihakemuksen viime vuoden marraskuussa, kun rästissä oli satojatuhansia markkoja, oikeustieteen kandidaatti Jukka Pötry selvittää.

Taitoverkossa oli Pötryn mukaan jäseniä keskimäärin 30. Pötry toimi Taitoverkon hallituksen puheenjohtajana, mutta sanoo toimintansa jääneen loppuaikoina muodolliseksi, kun oli aloittanut yritysneuvojana Lahden Seudun Yrityskeskus Oy:ssä.

- Yksi osuuskunnan konkurssin syy oli nopea kasvu, joka merkitsi myös nopeaa velkaantumista, Pötry pohtii.

Kotipalvelu ja rakentaminen työllistivät hyvin, mutta tuottoisimmiksi töiksi Pötry katsoo yhden tai muutaman hengen erikoisalat, kuten osuustoiminnan koulutuksen.

- Tietääkseni kukaan ei jäänyt osuuskunnasta työttömäksi, vaan moni perusti oman yrityksensä. Se, että osa perusti yrityksen jo ennen konkurssia, selittää myös konkurssiin joutumista. Harjoitteluvaiheen tappiot jäivät osuuskuntaan. Toiminnot jäivät, mutta laskuttajan nimi vaihtui.

Vaikka asiakkaat eivät juuri muutoksista kärsineet, Pötry myöntää, että lopputulosta ei voi kehua. Moni osuuskunnan aktiiveista oli toiminut yrittäjänä jo ennen osuuskuntaa, ja myös teoreettista osaamista piti olla. Toimistokin oli ammattimaisesti järjestetty.

- Konkurssipesä teetti erityistilintarkastuksen, eikä moitittavaa löytynyt. Osuuskunnan kaatuminen on analysoimatta, Pötry toteaa.

Hänen mukaansa Lahden alueelta on kaupparekisterissä 47 uusosuuskuntaa. Niistä yksi on selvitystilassa, hiipuneita on kymmenkunta.

Iso osuusmaksu sitouttaisi paremmin

Yritysasiamies Risto Ockenström arvioi, että riittävä taloudellinen satsaus nostaisi jäsenten aktiivisuutta.

- Jos porukka ei ole riittävän sitoutunutta, tulee ongelmia. Jos jäseneksi pääsee muutaman kymmenen euron maksulla, ei ole intressiä vahtia rahan käyttöä. Vähintään 500 euron osuusmaksu jo pistäisi seuraamaan asioita, hän esittää.

Pääomien reilua korotusta kannattaa myös Kati Weltzien. Hän ottaisi mallia Espanjan osuustoimintavetoisista yrityksistä.

- Monessa Espanjan osuuskunnassa ihmisten pitää ostaa itselleen työpaikka noin 20 000 eurolla. Meillä oli 84 euron eli 500 markan osuusmaksu. Nyt jäsenet purnaavat sen menettämistä, mutta ei näin laihan panoksen menetys ketään tapa. Ei se kyllä ketään sitoutakaan, hän vertaa.

Weltzien arvostaa rahoituslaitosten tiukkaa suhtautumista osuuskuntiin, kun ne hakevat rahoitusta.

- Pankit ja Finnvera vaativat lainasta vastaavien nimet. Se on järkevää, eihän osuuskunta houkuta rahoittajaa.

Osuuskunta Metsäherkulle myönnettiin satojatuhansia markkoja EU:n tavoite 5B-hankerahaa. Weltzien toteaa, että rahaa ei osattu käyttää järkevästi. Tukiaisia Metsäherkku olisi hänen mukaansa saanut enemmänkin, mutta osuuskunnalta puuttui niihin vaadittava omarahoitus.

Selvitystilasta voi seurata pikapurku

Pieksämäen Taito-Team, Pirkanmaan Metsäherkku ja Taitoverkko ovat harvinaisuuksia, sillä virallisesti konkurssiin tai edes selvitystilaan päätyy harva uusosuuskunta - kenties yksi sadasta.

Usein osuuskunta jää jäsentensä päätöksellä elelemään hiljaiseloa. Kun osuuskunnasta ei kymmeneen vuoteen ole tullut ilmoitusta kaupparekisteriin, viranomainen poistaa yrityksen rekisteristä laissa säädetyn tiedustelumenettelyn jälkeen.

Vapaaehtoista selvitystilaa varten pitää nimetä ainakin yksi selvitysmies. Kustannuksia tuovat esimerkiksi julkiset haasteet sekä selvitysmiehen ja tilintarkastajan palkkiot.

Jos osuuskunnan kokous ei ole päättänyt osuuskunnan hakemisesta selvitystilaan, tuomioistuin voi määrätä pakkoselvitystilan tai poistaa osuuskunnan kaupparekisteristä esimerkiksi silloin, jos osuuskunnalla ei ole rekisteriin merkittyä toimikelpoista hallitusta.

Kun osuuskunta on hakeutunut selvitystilaan, mutta oikeudessa osuuskunta on todettu varattomaksi ja toimimattomaksi, viranomainen voi tehdä pikapurun. Osuuskunta voi itsekin hakea rekisteristä poistamista, jos varat eivät riitä selvitysmenettelyyn.

Hannu Kaskinen