Väestön ikääntyessä hoitoja hoivapalvelujen tarve kasvaa. Kuntien on mietittävä, kuinka palvelut järjestetään tulevaisuudessa ja miten rahat saadaan riittämään kaikkeen. Tämä nostanee myös yksityisten palveluntuottajien - myös osuuskuntien - merkitystä lähivuosina. Julkisen ja yksityisen palvelutarjonnan murrosta korostavat voimakas muuttoliike ja kasvaneet yksilöllisyyden vaatimukset.

- Jos yksityiset markkinat kehittyvät ja tarjontaa syntyy, kunnissa joudutaan pohtimaan, mitkä palvelut kannattaa tuottaa itse ja mitkä ostaa kilpailuttamalla yksityisiltä, sanoo Kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksikön päällikkönä vuoden alussa aloittanut Leena Piekkola.

Suomen laissa todetaan selkeästi hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuun olevan kunnilla, mikä ei ole tavallista monessa muussa maassa.

- Palvelutarjonta on rakennettu lähes pelkästään kuntien itsensä varaan, vaikka muitakin keinoja olisi olemassa. Kuntaliiton mielestä on tärkeämpää, että löytyy vaihtoehtoja palvelujen järjestämiseksi kansalaisille, kuin pitää väkisin kiinni julkisen sektorin etulyöntiasemasta palvelujen tuottajana.

RAKENNEMUUTOS RAVISTELEE KUNTIA

Varsinkin syrjäseuduilla väestörakenteen muutos on ajanut kuntia vaikeisiin valintatilanteisiin. - Kunnissa ei ole välttämättä kovin helppoa saada työvoimaa huolehtimaan palveluvelvoitteista, kun nuoret ja lapsiperheet muuttavat töiden perässä kasvukeskuksiin. Tällöin jäljelle jää yhä enemmän vanhusväestöä ja eläkeikää lähestyviä asukkaita.

Sosiaali- ja terveyspalvelut on voimakkaimmin kasvava alue kuntapalveluista. Stakesin arvion mukaan vuonna 2000 terveydenhuoltopalvelujen kustannukset olivat yhteensä 7 miljardia euroa, josta julkisen sektorin osuus oli jopa 5,7 miljardia euroa. Sosiaalipalveluiden 4,5 miljardista eurosta kunnallisesti tuotettiin 3,5 miljardin euron osuus.

Kuntaliiton laskelmien mukaan kuntasektorilla joka kolmas jää tällä vuosikymmenellä eläkkeelle. Kunnat joutuvatkin pohtimaan eri vaihtoehtoja palveluntuotantoon täyttääkseen hoidon ja hoivan kysynnän tulevaisuudessa.

Yksityissektorilla palveluita pystyisivät tuottamaan esimerkiksi osuuskunnat, osakeyhtiöt ja erilaiset yhdistykset. Mikäli yrityksillä on kysyntää, ne voivat luoda myös uusia työpaikkoja.

PALVELUSETELEISTÄ OSTOVOIMAA

Piekkolan mukaan palveluvelvoite säilyy kunnilla myös silloin, kun palvelu tilataan yksityisiltä. Käytännössä palveluntuotanto voidaan järjestää esimerkiksi palvelusetelijärjestelmällä.

- Kuntaliitto määrittelee palvelusetelin ostovoimaksi, jonka kunta myöntää kuntalaiselle tämän tarvitseman palvelun hankintaan. Seteli korostaa asiakkaan valinnanvapautta ja se monipuolistaa palvelurakennetta, Piekkola uskoo.

Hänen mukaansa palveluseteli voi parhaimmillaan houkutella kuntiin nykyistä enemmän palveluntarjoajia ja siten kehittää paikkakuntakohtaisia markkinoita. Järjestelmä palvelee erityisesti pienimuotoisia yksikköjä, joihin kuuluvat mm. osuuskunnat.

- Pienyritys koetaan monesti ihmisläheisempänä kuin isot laitokset, jotka mielletään helposti kylmiksi ja etäisiksi.

Kotipalvelujen hankkimiseen annetun setelin arvo määräytyy asiakkaan tulojen perusteella. Setelin arvo vaihtelee viidestä 20 euroon tunnilta. Vuoden alussa käyttöön otettu palvelusetelijärjestelmä rajoittuu nykyisin kotipalveluihin, jotka kuuluvat sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin.

Asiakas voi lain mukaan ostaa palveluja kunnan hyväksymiltä yksityisiltä palveluntuottajilta. Kuntaliiton mielestä palvelusetelin käyttöä olisi voitu laajentaa kotipalvelun lisäksi moniin muihinkin palveluihin. Leena Piekkolan mukaan läänit voisivat sopia yhdessä kuntien, yritysten ja paikallisten TE-keskusten kanssa yksityisen palveluntuotannon laadunhallintaperiaatteiden määrittelystä ja eettisistä linjauksista.

Nykyisin lupamenettely kuuluu yksin läänien vastuualueelle. Tämän vuoksi laadunvalvonta voi vaihdella paikkakunnasta riippuen.

- Yritykset välttyisivät turhilta investoinneilta ja palveluiden asiakkaat pettymyksiltä, jos hyvistä käytännöistä ja eettisistä periaatteista voitaisiin sopia yhtenäinen käytäntö, Piekkola sanoo.

OSUUSTOIMINNAN ETUJA YHTEISVASTUU

Osuustoiminnan roolia hyvinvointipalvelujen tuottajana ei Piekkolan mukaan ole vielä ehditty kattavasti kartoittamaan. Kuntaliitolla tai Stakesilla ei esimerkiksi ole olemassa selviä tilastoja siitä, miten osuuskunnat ovat alalle sijoittuneet.

Suhtautuminen osuustoimintaan on silti myönteistä eri puolilla maata, vaikka suurin buumi odottaa vielä tulemistaan.

- Muun muassa Kainuussa osuuskuntia pidetään uudenlaisena ja tuoreena ratkaisuvaihtoehtona tyhjenevien alueiden palvelutarpeeseen. Osuustoiminta-aatteen yhteisvastuu ja toisesta välittäminen miellyttävät ihmisiä, pohtii Piekkola.

Hän ei myöskään pidä ihmisten vapautta valita palvelunsa uhkana pohjoismaiselle mallille, jossa palvelut pyritään takaamaan jokaiselle varallisuudesta, asuinpaikasta ja sukupuolesta riippumatta.

Piekkola uskoo kotitalousverovähennyksen vaikuttavan myönteisesti palveluntuotannon kehittymiseen ja pienimuotoisen yrittäjyyden syntymiseen eri puolilla maata.