Jean-Louis Lavillen ja Adalbert Eversin toimittama kirja "The third sector in Europe" (2004) on tuorein yritys ottaa selville, mitä tarkoitamme eurooppalaisessa yhteydessä kolmannella sektorilla. Samoin kirjassa selvitetään, miten yhteisötalous (social economy) ja kolmas järjestelmä (third system) asemoituvat eurooppalaisessa keskustelussa suhteessa kolmanteen sektoriin.

Kirjassa ei syvennytä Suomeen, mutta meillä yhteisötalouden toimijoita on arviolta noin 9.000. Eniten on aatteellisia yhdistyksiä (65 %) ja osuuskuntia (16 %). Taloudellisia yhdistyksiä yhteisötaloudessa toimii 10 % ja säätiöitä 7 %. Keskinäisten yhtiöiden osuus jää kahdeksi prosentiksi toimijoista, mutta niillä on hyvin suuria jäsenmääriä asiakasomistajinaan.
Teos erottelee amerikkalaisen kolmannen sektorin (lähinnä Johns Hopkinsin määritelmä) eurooppalaisesta sisarestaan. Euroopassa kun olemme tottuneet sisällyttämään yhteisötalouden osaksi kolmatta sektoria tai oikeammin osaksi kolmatta järjestelmää.
Kirjassa on useita kirjoittajia, jotka valottavat ilmiön kehittymistä mm. Italian, Ruotsin, Ranskan, Saksan, Englannin ja Hollannin näkökulmista. Lisäksi on kerrottu Euroopan Unionin toteuttamista toimenpiteistä, ohjelmista ja projekteista. Niillä on tuettu toisaalta yhteisötalouden ja toisaalta laajemmin koko kolmannen sektorin kentän kehittymistä. Näitä näkökulmia täydentää Eversin ja Lavillen mielenkiintoinen artikkeli sosiaalisten yritysten (social enterprise) muotoutumisesta eräänlaisiksi hybridiorganisaatioiksi, joista on löydettävissä yhteisiä piirteitä esim. resursseissa, tavoitteissa, ohjausjärjestelmissä ja yritysidentiteetissä.
Jos lukijaa kiinnostaa kolmannen sektorin ja yhteisötalouden ilmentyminen ja käsitteisiin liittyvät tulkinnalliset ongelmat, kannattaa julkaisu ehdottomasti lukea. Mitään lopullista vastausta kirja ei kuitenkaan anna, vaan jättää paljon lukijan oman päättelyn ja mielipiteiden varaan. Hyvää siinä ovat monipuoliset artikkelit, joiden kautta ilmiön kokonaiskuvaa asiaa tuntematonkin pystyy kohtuullisen hyvin hahmottamaan.

Niina Immonen