Millaisin ehdoin yhteistyön tekeminen viriää ilman keskusjohtoista auktoriteettia nykyajan egoistien maailmassa?

Tähän kysymykseen vastaa Robert Axelrod legendaarisessa kirjassaan "The evolution of co-operation". Jokaisen, joka on vähääkään kiinnostunut yhteistyön tekemisen peliteoreettisista lähtökohdista, tulisi lukea Axelrodin teos. Kirjassa perehdytään kuuluisan vangin ongelman ratkaisuyrityksiin ja esitellään vangin ongelman ratkaisuissa tehokkaimmiksi osoittautuneet strategiat.
Kirjassa annetaan konkreettisia neuvoja hedelmällisen yhteistyön onnistumisen edellytyksistä. Ohjeet perustuvat vangin ongelman ratkaisuyrityksistä tehtyihin johtopäätöksiin. Axelrodin mukaan yhteistyötä tehdessä ei saa olla kateellinen, koskaan ei saa ensimmäisenä kieltäytyä yhteistyötarjouksesta eikä saa yrittää olla liian fiksu ja päättelevä. Ja aina pitää toimia vastavuoroisesti sekä yhteistyöehdotukseen että yhteistyöstä kieltäytymiseen.
Tärkein loppupäätelmä kirjassa on rohkaiseva. Se osoittaa, että yhteistyö voi alkaa pienistäkin klustereista, joissa toimijat ovat mukavia, jonkin verran anteeksiantavia toisilleen ja haluavat toimia vastavuoroisessa yhteistyössä toisiaan kohtaan. Tällainen jokseenkin "mukavilla" säännöillä toimiva yhteisö voi suojella itseään hyökkäykseltä, jonka toteuttajat noudattavat hyväksikäyttäviä strategioita. Jotta yhteistyön ylläpitäminen "mukavien" sääntöjen vallitessa olisi vakaalla pohjalla, tulee tulevaisuuden perspektiivin kuitenkin olla riittävän pitkä.
Tutustumalla kirjan peliteoreettisiin ajatuksiin lukija voi samalla pohtia omia yhteistyön tekemisen tapojaan ja miettiä kuinka hyvin oma toiminta edesauttaa hyvän yhteistyön syntymistä ja ylläpitämistä. Onkin yllättävää, kuinka oikeilta päätelmät lopulta tuntuvat ja kuinka käyttökelpoisia esitetyt ohjeet ovat myös oikeaan elämään.

Niina Immonen