Eräs lukija on kiinnostunut osuuskuntien liittymismaksujen käsittelystä arvonlisäverotuksessa. Hän kysyy, miksi vesiosuuskunnat keräävät melko pieniä osuusmaksuja ja suuria liittymismaksuja, vaikka liittymismaksuista on maksettava arvonlisävero ja osuusmaksuista ei. Eikö olisi edullisempaa tehdä aivan toisinpäin?

Kun asiaa tarkastellaan pelkästään arvonlisäveron kannalta, kysyjä on aivan oikeassa. Tällä hetkellä sellaisten osuuskunnan liittymismaksujen osalta, joita ei jäsenelle palauteta, on perittävä 22 prosentin suuruinen arvonlisävero. Sellaisten liittymismaksujen osalta, jotka osuuskunnan sääntöjen mukaan voidaan jäsenelle palauttaa, arvonlisäveroa ei tarvitse periä.
Tällainen verotuskäytäntö perustuu verohallituksen asiasta 19.02.2004 antamaan ohjeeseen (Liittymismaksujen verotus; OHJE Dnro 350/40/2004 19.2.2004). Verohallitus on antanut tämän ohjeen tilanteessa, jossa Korkein hallinto-oikeus (KHO) oli antanut erään kunnallisen sähkölaitoksen kuluttajiltaan perimiä liittymismaksuja koskevan ratkaisun (11.2.2004/257 KHO:2004:14).
Tässä KHO:n äänin 4-3 tekemässään ennakkoratkaisussa eli -päätöksessä KHO katsoi, että kunnallisen sähkölaitoksen kaukolämpöverkkoon liittyvältä asiakkaaltaan perimästä siirtokelpoisesta, mutta palautuskelvottomasta liittymismaksusta oli perittävä arvonlisävero. Perusteluna oli se, että liittymismaksu katsottiin vastikkeeksi sähkölaitoksen verkonhaltijana suorittamista palveluista.
Verohallitus on asiasta ohjeen antaessaan tulkinnut tätä KHO:n ratkaisua aivan liian laajasti. Ratkaisussa on ollut kysymys kunnallisen sähkölaitoksen ja sen asiakkaan välisestä suhteesta. Kysymyksessä ei ole ollut esimerkiksi jäsentensä omistaman vesiosuuskunnan ja sen jäsenen välisestä suhteesta.
Ohjeessaan verohallitus kuitenkin toteaa, että ohjetta sovelletaan myös tele-, vesijohto- ja viemäriverkkoon sekä muihin vastaaviin verkkoihin liittymisestä perittäviin maksuihin, jotka eivät ole palautuskelpoisia. Soveltamista ei ole rajattu esimerkiksi vain kunnallisten laitosten asiakkailtaan perimiin liittymismaksuihin. Näin toki olisi pitänyt tehdä. Verotuskäytännössä on ilmeisesti juuri tämän ohjeen perusteella katsottu kuitenkin myös esimerkiksi vesi- ja jätevesiosuuskuntien ei-palautettavissa olevat liittymismaksut arvonlisäverollisiksi.
Pellervo-Seuran viime vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt lakiasiainjohtaja, varatuomari Olavi Leppänen on kirjoittanut tästä arvonlisäveroasiasta perusteellisen artikkelin Osuustoiminta-lehdessä 2/2004. Samoin kuin Leppänen artikkelissaan, myös allekirjoittanut katsoo, että tässä tarkoitetun KHO:n päätöksen soveltamista kaikkiin ei-palautettaviin liittymismaksuihin ei voida pitää mitenkään itsestään selvänä.
Kun viime aikoina on perustettu melko paljon uusia vesi- ja jätevesiosuuskuntia, on tämä liittymismaksujen arvonlisävero-ongelma tullut entistäkin vakavammaksi. Pellervo-Seura ryhtyykin toimenpiteisiin tämän vääräksi koetun tilanteen poistamiseksi.
Kysyjä arvelee,että nykytilanteessa vesiosuuskunnille olisi edullisempaa, että ne ryhtyisivät perimään aikaisempaa enemmän osuusmaksuja ja vähemmän liittymismaksuja. Näin menettelemällä toki säästettäisiin arvonlisäveroissa, mutta menettely johtaisi muutoin huonoon tilanteeseen.
On muistettava esimerkiksi se, että osuusmaksut pääsääntöisesti palautetaan jäsenille, mutta liittymismaksuja ei palauteta. Tällä seikalla on suuri merkitys osuuskunnalle. Lisäksi liittymismaksu, jota ei palauteta, on juuri se oikea tapa kerätä esimerkiksi vesiosuuskunnan omistajajäseniltä varoja osuuskunnan oman pääoman kartuttamiseksi.

Eräs osuuskunnan toimitusjohtaja kertoi, että heidän osuuskuntansa seuraavassa hallituksen kokouksessa oli asialistalla osuuskunnan edustajan valinta ehdokkaaksi erään yhteisön hallitukseen. Ehdokkaina edustajaksi näyttivät olevan tulossa hallituksen puheenjohtaja ja eräs toinen hallituksen jäsen.
Häntä kiinnostaa erityisesti se, kuinka menetellään, jos tulee äänestys ja kaksi henkilöä saa yhtä paljon ääniä. Onko puheenjohtajalla ratkaisuvalta? Onko hänellä siis oikeastaan kaksi ääntä? Entä liittyykö tilanteeseen jääviyskysymys?
Tämäntyyppiset menettelytapakysymykset määrätään yleensä osuuskunnan säännöissä kattavasti. Tässä kuitenkin lyhyt yhteenveto tällaiseen tilanteeseen, johon käytännössä henkilövalintojen osalta ehkä harvoin joudutaan. Tärkeää on ohje siitä, että suljettu lippuäänestys suoritetaan oikealla tavalla.
Jääviysongelmaa ei ole. Jokainenhan saa toki äänestää ja vaikkapa ehdottaakin itseään. Aivan ilmeisesti silloinkaan, kun nyt valittavasta ehdokkaasta tulisi tuon toisen yhteisön hallituksen jäsen, hän ei tuosta tehtävästä saisi sellaista henkilökohtaista etua, että se aiheuttaisi jääviyden.
Hallituksen päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä, ellei säännöissä joissakin asioissa vaadita määräenemmistöä.
Tasatilanteessa hallituksen päätökseksi tulee se mielipide, johon puheenjohtaja on yhtynyt. Tämä koskee myös henkilövalintoja koskevia päätöksiä.
Hallituksen puheenjohtajan valinta on pääsäännöstä poikkeus. Siinä ratkaisee arpa. Mutta tällöinhän hallituksella ei vielä puheenjohtajaa olekaan.
Kysyjän tilanteessa ja oletettavasti suljetussa lippuäänestyksessä on huolehdittava siitä, että puheenjohtajan äänestyslippu pidetään erillään. Mikäli tasatulos syntyy, tämä puheenjohtajan lipusta ilmenevä mielipidehän valinnan ratkaisee.
Tasatuloksen ratkaisu ei tapahdu siten, että ensin lasketaan äänet ja sitten puheenjohtaja "ratkaisee vaalin". Jos näin meneteltäisiin, puheenjohtajalla olisi kaksi ääntä: äänestyksessä annettu ääni ja valinnan ratkaiseva ääni.