Harvasta inhimillisestä ominaispiirteestä on niin eriäviä mielipiteitä kuin huumorista.

Meitä on hauskoja ilopillereitä ja totisia torvensoittajia. Onhan hieno asia, että jotkut jaksavat hauskuuttaa meitä silloinkin, kun mainen murhe on ottamaisillaan yliotteen.
Mistä huumorissa oikein on kyse?
Huumori täytyisi ensinnäkin erottaa komiikasta. Komiikka on ivailua, pilkkaa ja pilantekoa, jossa tarkoituksena on saattaa jokin asia tai ihminen naurunalaiseksi.
Huumorissa sanan varsinaisessa merkityksessä ei siten esiinny kateutta, tai muita kielteisiä, alistamaan pyrkiviä ilmiöitä. Huumori on hyväntahtoista, usein "naurua läpi kyynelten". Filosofisen eksistentialismin tunnetuin edustaja, ranskalainen Jean-Paul Sartre katsoi, että pääasiallisena syynä elämämme pettymyksiin on "kuolettava vakavuuden henki".

Mitä naurun takana?

Kateuden mielenliikkeet esitetään toisinaan huvittavissa muodoissa. Kateuden vastapainoksi asetetaan pilailumielessä jokin epäedullinen piirre tai ominaisuus, joka pyritään tekemään naurettavaksi. Näissä on usein mukana stereotypioita. Rakastunut kuvautuu höynäytettävänä typeryksenä, rikas itarana jne.
Joka tapauksessa kateus ja vastaavat psyykkiset voimat voivat toisinaan kätkeytyä pilailun tai vitsailun taakse. Hienotunteisuutta siis tarvitaan. Kaikki eivät esimerkiksi nauti kaksimielisistä vitseistä. Monet kokevat tyhjän nauramisen ärsyttävänä.
Sähköposti on tuottanut oman komiikan alalajikkeen, jota myös roskapostiksi kutsutaan. Vaikka ne edustavatkin kekseliäisyyttä, niissä on paljon arveluttavaa. Usein nimettömänä ja taustalla pysyvä lähettäjätaho ikään kuin vetäytyy vastuusta laittaessaan viestinsä kiertämään maailmaa.
Kaikille vitseille ja sutkauksille ei tarvitse nauraa, ei edes kohteliaisuudesta. On olemassa pilailun alalajeja, joita on tarve pikemminkin vastustaa kuin rohkaista levittämään.

Hauskuudesta voimaa

Huumorin merkitys tunnustetaan hoitoalallakin. Huumorilla on mm. wieniläisen psykiatrin Viktor Franklin mielestä tärkeä vapauttava vaikutus. Ihmisen kyky itsestään irrottautumiseen ja ongelmien yläpuolelle nousemiseen on ihmiselle tunnusomainen ja lajityypillinen piirre.
Franklin mielestä huumorikyky tekee ihmisestä ihmisen. Esimerkiksi oman psyykkisen oireen tahallinen liioittelu saattaa olla tehokas vastalääke pelkoihin ja haitallisiin taipumuksiin.
"Kuolettava vakavuuden henki" toisinaan estää näkemästä asioiden huvittavia puolia. Aivan erityisesti itselleen nauramisen kyky voi joutua koetukselle, jolloin se on palautettava. Frankl teki siitä hoitokeinon mm. pelkojen hallintaan. Paradoksaalinen oireen liioittelu saattaa olla oikein käytettynä hyvin tehokas mm. pelkoihin, jännitystiloihin ja haitallisiin taipumuksiin.
Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud arvioi jo vuonna 1927, että kaikki ihmiset eivät pysty omaksumaan humoristista asennoitumistapaa. Huumorissa on Freudin mukaan kyseessä kallisarvoinen, harvinainen lahja, eivätkä monet pysty nauttimaan humoristisesta mielihyvästä, vaikka sitä heille tarjottaisiin. Ehkä tämä on toisinaan syytä tunnustaa ja lakata kertomasta vitsejä.
Psykoanalyyttinen näkemys katsoo, että tiedostamattomat ja torjutut halut paljastuvat mm. sanallisissa kielen lipsahduksissa ja vitseissä. Esimerkiksi kaksimielisissä vitseissä voidaan nähdä tyydyttämättömiä toiveita mielikuvituksen käyttövoimana. Muitakin selityksiä tietysti löytyy.
Uusi Freud-kirjallisuus on tuonut uutta valoa psykoanalyysin varhaisiin käsityksiin. Mm. tuore teos Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia (Osk. Vastapaino, Tampere) sisältää Freudin varhaistuotantoa, jossa murheen ohella pohditaan mm. huumorin ja tarinoiden olemusta.

Naurulla on tarkoitus

Psyykkiseksi "hyvinvoinnin mittariksi" huumorintajusta ei luonnollisesti oikein ole, koska tarkkoja rajoja on mahdoton määritellä. Keskeistä lieneekin juuri humoristisen asennoitumisen kyky ja taito.
Freud korosti, että tärkeää on tarkoitusperä, jonka huumori toteuttaa. Huumori haluaa tehdä pelottavan maailman hallittavaksi. Hallitakseen tilanteen ja omat tunteensa asialle voi antaa järkevän selityksen, etäännyttää se toisella nimellä tai tehdä siitä pilaa.
Terve huumorintaju kavahtaa ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta. Normaali arvotajunta tekee myös tiettäväksi, mikä on esim. työyhteisöön sopimatonta komiikkaa.
Varmasti huumori on tärkeä käyttövoima, mutta olkaamme kuitenkin suvaitsevaisia. Kaikkien ei tarvitse nauraa vitseillesi. Eikä kaiken tarvitse olla hauskaa. On hyvä olla myös tarkkana, ettei tule loukanneeksi toista koomisilla huomautuksilla. On hyvä noudattaa varovaisuutta erityisesti vitsien viljelyn suhteen väsyneen tai masentuneen ihmisen kanssa. Hän kokisi sen yksinomaan ärsyttävänä.
Ja jos olet totista sorttia, suo toisille tilaisuus keventää mieltään.
Elämän paineista saattaa kasautua myös "kuolettava vakavuuden henki". Sitä on toisinaan hyvä hieman keventää. Jaettu ilo on tuplailo - useimmiten.