Kyläkoulujen lopettaminen uhkaa myös kylissä virinnyttä pienosuustoimintaa.

Uutiset pienten kyläkoulujen lakkauttamisista ovat viime aikoina lisääntyneet. Lakkauttamispäätökset eivät välttämättä liity mitenkään koulujen tarpeellisuuteen. Usein päätöksiä perustellaan vain taloudellisilla seikoilla ja toimintojen keskittämisellä. Mutta monesti kyläkoulu toimii myös kylän toiminnan keskipisteenä, joten koulun lakkauttaminen voi olla kuolinisku koko kylälle.

Osuuskunta
syntyi tarpeeseen

Pirttikosken Perhepalvelu Osuuskunta perustettiin joulukuussa 2003 tuottamaan lasten päivähoitopalveluja Kalvolan ja Iittalan syrjäkylille, joista on 20 kilometriä molempiin kuntakeskuksiin. Osuuskunnan perustamisen taustalla oli Menestyvä Metsäkulma -hanke, joka osoitti päivähoitopalveluiden suuren tarpeen.
Kalvolalaisten ja urjalalaisten äitien perustama osuuskunta toteutti asukkaiden haaveen Pirttikosken koulun mäestä, jolla toimi ala-aste, esikoulu, päivähoito, lapsiparkki, kylätoimisto ja erilaisia harrastuskerhoja. Toimivan kokonaisuuden kruunasi itse koulu, joka oli erikoistunut yhteisökasvatukseen. Mäellä toimi myös yhteisöllisyyttä korostava päivähoito-osuuskunta.
Päivähoitopalveluiden tuottamisesta tehtiin sopimus Kalvolan ja Urjalan kanssa, ja kahden vuoden aikana hoidettavia lapsia ehti olla parisenkymmentä. Palvelut olivat kunnille edullisia, ja osuuskunnan työntekijöinä toimivat oman kylän ammattilaiset.

Kunta lakkauttikin
Pirttikosken koulun

Kalvolan kunnanvaltuusto kuitenkin päätti sulkea Pirttikosken koulun keväällä 2006. Samalla lopetti myös Pirttikosken Perhepalvelu Osuuskunta, koska toimitila oli osa kunnan omistamaa koulukiinteistöä.
Koulun lakkauttamispäätöksen jälkeen toiminnalle ei ollut enää edellytyksiä. Lapset kuljetetaan jatkossa kouluun ja päivähoitoon lähikuntiin kuten Iittalaan ja Urjalaan. Autossa istumista kertyy päivittäin kymmeniä kilometrejä. Alueella on yhä reilut 30 alle kouluikäistä lasta.
Unelma kahden kunnan yhteisestä yhdeksän kyläseudun monipalvelukeskuksesta sekä osuuskunnan hanke erilaisten koti- ja vanhustenhoitopalveluiden tuottamisesta on haudattu.
Aktiivinen kyläyhdistys, vanhempainyhdistys sekä osuuskunta ovat nyt tyhjän päällä. Voi vain kuvitella, kuinka turhauttavalta tuntuu, kun oma työ ja ponnistelu valuvat hukkaan, vaikka yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä sujui hyvin. Osuuskunnalle toimitiloja remontoivat talkoissa jopa ne kyläläiset, joilla ei pieniä lapsia ollut.
Pirttikosken kylän tarina on tuskin ainoa laatuaan. Miten maaseutu voidaan pitää houkuttelevana asuinympäristönä, jos ponnistelu oman kylän hyvinvoinnin edistämiseksi ollaan valmiita haihduttamaan savuna ilmaan yhdellä päätöksellä?

Niina Immonen