Nokian kunnallisen vesilaitoksen veden saastuminen viime joulukuussa lisäsi selvästi myös vesiosuuskuntien kiinnostusta vakuuttamiseen ja riskien kartoittamiseen. Vakuutusyhtiöiden mukaan kunnissakin aletaan nyt kunnolla herätä huomaamaan, että asiakkaille toimitettava vesi on tuote, jota tuotevastuulaki koskee.

”Viime aikojen ikävät tapahtumat ja niiden saama julkisuus on lisännyt vakuutusten kysyntää voimakkaasti. Erityisesti pienet vesiosuuskunnat ovat heränneet vahvistamaan vakuutusturvaa ja osa niistä on suuntautunut meille. Kyse on sadoista tapauksista viimeisen puolen vuoden aikana,” kertoo Lähivakuutuksen apulaisjohtaja Ahti Haataja.
Pohjolan kuntasektorin markkinointipäällikkö Janne Soikkanen sanoo, että kunnissakin on selvästi tapahtunut riskien hallinnassa parannusta. Osittain tämä johtuu myös yhteistoiminnasta Kuntaliiton kanssa.
Vedenjakelun riskeihin ollaan siis heräämässä, mieluummin toisen vahingosta.

Vahinkovastuut
heikosti hallinnassa

Normaalia omaisuuttaan myös vesiosuuskunnat osaavat vakuuttaa. Esimerkiksi Lähivakuutuksen vakuuttamisohjeiden mukaan vesi- ja viemäriputkia ei voi vakuuttaa. Pumppuja ja niiden kaivoja sen sijaan voi palon, varkauden, ilkivallan ja rikkoutumisen varalle.
Ahti Haataja korostaa vesiosuuskunnille erityisesti vastuuvakuutuksia:
”Puhtaan veden jakelussa veden toimittajalla on vastuu, että se tuottaa riittävän laadukasta vettä, joka ei aiheuta vahinkoa käyttäjälle.”
Toisaalta vesiosuuskunta voi joutua vastuuseen esimerkiksi äkillisestä ympäristövahingosta, jos jätevesiä valuu maaperään tai vesistöön. Myös hallituksen ja toimitusjohtajan vastuuvakuutuksissa kannattaa lukea tarkasti pienellä painetut tekstit.
Esimerkiksi osuuskunnan jäsenten lukumäärä vaikuttaa korvauksiin. Samoin osuuskunnan kannattaa antaa kaivurinkuljettajalle kunnollinen putkikartta.
Haataja muistuttaa, että Lähivakuutuksen vastuuvakuutukseen sisältyy aina kohta, jonka mukaan vahinkotilanteessa vakuutusyhtiö selvittää vesiosuuskunnan lukuun vahingonkorvausvastuun ja vahingon määrän. Ilman vakuutusta osuuskunnan olisi lähdettävä alusta pitäen omin rahoin juristin juttusille.
Eri vakuutusyhtiöillä on hieman toisistaan poikkeavia vakuutusehtoja. Käytännössä aika tavalla samaa tuotetta vesiosuuskunnille myydään.

Ihmiset vaativat
jo kuin Amerikassa

Sekä Pohjolan Soikkanen että Lähivakuutuksen Haataja toteavat korvausvaatimusten olevan selvästi nousussa.
”Ihmiset ovat jo tottuneet vaatimaan. Erityisesti kunnilta on helppo vaatia, kun se tavallaan muka ei ole keneltäkään pois. Jenkkityyliset korvausvaatimukset tulevat tännekin, samoin juttuja ostavat asianajajat. Vesi- ja ympäristövahinkoihin erikoistuneet juristit hiovat jo kynsiään,” sanoo Soikkanen suoraan.
Nokian tapauksen lisäksi muistetaan mm. Forssan tapaus, josta aiheutui osuustoiminnalliselle lihateollisuudellekin merkittävät vahingot. Vihdin vesitornin kuolleet oravat ja Järvenpään vesitornin lintujen ulosteet ovat myös tuoreessa muistissa. Kaikki nämä tapaukset ovat sattuneet kunnallisille vesilaitoksille, jotka ovat melko suuria. Vastaavantyyppiset riskit ovat kuitenkin olemassa myös pienemmissä vesiosuuskunnissa. Lisäksi kesä on talveen verrattuna riskialttiimpaa aikaa.

Julkisuudessa vain
jäävuoren huippu

”Vakavia läheltä-piti -tilanteita on ollut useita, vaikka niistä ei ole julkisuudessa kerrottukaan. Esimerkiksi häiriintyneen henkilön aikomukset varuskunnassa onnistuttiin estämään viime hetkellä,” Soikkanen kertoo. Samoin vesilaitokselle tunkeutuneen nuorisojoukon siivottomista bileistä selvittiin säikähdyksellä, kun vedenjakelu onnistuttiin keskeyttämään ajoissa ja saasteelle altistuneet putket puhdistamaan.
Pohjola on kehitellyt vesilaitoksille kulunvalvontanormeja. Toisen luokan normi tarjoaa tunkeilijalle kuuden minuutin hidastuksen, mikä yleensä saa kutsumattomat vieraat jo muihin puuhiin.

Riskin suuruutta
vaikea arvioida

Miksi vesilaitosten ja -osuuskuntien vakuuttaminen sitten edelleen on hyvin heikoissa kantimissa?
”Vesisysteemit on suojattu heikosti, koska on katsottu, ettei niissä ole varastamisen arvoista,” sanoo Pohjolan Soikkanen.
Soikkanen sanoo vakuutusyhtiöiden myös olevan pelkureita. Ne eivät uskalla sanoa, miten suuria korvausvaatimuksia vesihuollon pettämisestä voi aiheutua. Esimerkiksi yhdelle ihmiselle aiheutettu pysyvä työkyvyn menetys voi maksaa satoja tuhansia.
Lähivakuutuksen Haataja pohtii kahden perinteisesti alivakuutetun kohteen eli metsän ja vesihuollon eroa.
”Jos henkilöllä on 30 000 euron auto, siinä todennäköisesti on ainakin osakasko. 30 000 euron metsäpalsta ei ole vielä kovin kaksinen ja useimmiten yhä täysin vakuuttamaton, koska sen arvoa ei ymmärretä.”
”Vesiosuuskunnissa taas ei tiedosteta riskin olemassa oloa, eikä varsinkaan sen kokoa. Sieltä ei yksinkertaisesti löydy riskienhallinnan osaamista ja näkemystä. Eivätkä vesiosuuskuntien taseet ole siinä kunnossa, että ne pystyisivät riskiä yksin kantamaan,” Ahti Haataja sanoo.

Pekka Alarotu

Katso myös Osuustoiminta-lehden 6/07 artikkeli ”Hyvä osaaminen ennaltaehkäisee veden laatuongelmia”. Se ilmestyi joulukuun alussa samaan aikaan kun Nokian vesiskandaali rävähti julkisuuteen. Viime kesän perusteella vesiosuuskuntien pahimmat ongelmat liittyivät muutamiin sellaisiin tapauksiin, joissa pintavesiä pääsi talousveden joukkoon.

| Sivun alkuun | Liite 3/08 | Kaikki liitteet |