Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

MARRASKUU 8 | 11 | 2001

Aidan takana vihertää

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella – kulunut sanonta mutta istuu hyvin maaseudun muuttoliikkeeseen. Sekä maalle että maalta. Kaupungissa eläneen on helppo ihannoida asumista luonnon keskellä kaukana kiireestä. Maaseudulta katsotaan usein kaihoten asutuskeskuksiin, joissa palvelut ovat lähellä, talot lämpiävät lämmittämättä ja yhteiskunta auraa tiet.

Valitettavasti asioilla on kääntöpuolensa. Suuressa kaupungissa asuminen opettaa nopeasti, ettei mikään ole lähellä. Asiointiin kuluu vähintään yhtä paljon aikaa kuin syrjäkulmillakin. Tämä on helppo tarkistaa lähtemällä esimerkiksi Helsingissä huonekaluostoksille julkisilla kulkuneuvoilla. Luontoarvot taas kärsivät äkkiä inflaation, kun maaseudun rauha muuttuu yksinäisyydeksi ja vähäväkinen asuinympäristö pelottavaksi. Kokeilepa nauttia luonnon monimuotoisuudesta marraskuun valossa tai kun pakkanen jäätää helmikuussa vesijohtoja.

Työelämäkin näyttää aidan toiselle toiselle puolelle vain parhaita puoliaan. Kaupunkilaisen silmin maatilalla saadaan puuhastella eläinten ja luonnon parissa päivät päästään – tehdään itsenäistä työtä omaan tahtiin. Emännät ja isännät tietävät, että harvasta muusta työpaikasta löytyy yhtä aikataulutettua ja pakkotahtista hommaa. Työ on usein yksinäistä, mutta itsenäisyys on nykyisin lähinnä teoreettinen kysymys.

Maalta katsottuna on lähes yhtä vaikea ymmärtää, ettei kaupungissa asuminen ja työssäkäynti ole ruusuilla tanssimista. Palveluyhteiskunnassa työssä ei useinkaan tarvitse kokea yksinäisyyttä, mutta omat rasituksensa jatkuvassa ihmisten kanssa tahkuamisessakin on. Suurkaupungissa kärjistyy myös syrjäytymisen ongelma: missään ei ole niin yksinäistä kuin ihmisten keskellä.

Maaseutu- ja kaupunkielämän erilaisuus saattaa kärjistyä maallemuuton yhteydessä. Ihannekuvat ropisevat pian itsestään, mutta uudessa yhteisössä joutuu myös raivaamaan oman tilansa. Jos tekee työtä, joka ei ole tuttua uusille naapureille eikä muutenkaan erityisen näkyvää, voidaan vetää johtopäätös, ettei tulokas tee yhtään mitään. Suhtautuminen on varmasti samanlaista silloin, kun maaseudulta muutetaan kaupunkiin.

Maaseudun väkeä on turha moittia ennakkoluuloisuudesta. Viime vuosikymmenien aikana he ovat joutuneet puolustamaan olemassaoloaan, vaikka eivät olisi muuttaneet mihinkään. Sitä paitsi: muuttipa mihin tahansa, sieltä on paikkansa ansaittava.

*Teksti: Teemu Pakarinen
*Sähköposti: teemu.pakarinen@pellervo.fi


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |