Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

MARRASKUU 8 | 11 | 2001

Muinaisen Euran valtiatar

Jokaisella alalla on mansikkapaikkansa. Arkeologialle se on Satakunnan Eura - käräjäkivistään, kalmistoistaan ja muinaislöydöistään kuulu kunta. Tuhat vuotta sitten se oli vauras ja kansainvälinen paikka, suomalainen viikinkikylä. Eurassa kohtasivat idän kauppamiehet, miekkoja takoneet frankit, viikingit ja Satakunnan turkistenvälittäjät. Paikkakunnan mahtinaisen tunnisti näyttävästä puvustaan ja komeista koruistaan.

Kuvassa poseeraa Euran kuululla Käräjämäellä Erja-Kaarina Helkiö. Hänellä on yllään Euran emännän juhla-asu. Tällaista on kantanut tuhat vuotta sitten elänyt kookas mahtinainen, ehkäpä paikallinen viikinkikuningatar.

Hautalöydön perusteella rekonstruoidun muinaispuvun materiaali on kauttaaltaan villaa. Sitä on saatu omista lampaista, joita on jo tuolloin 


Viikinkiajan euralaista mahtiemäntää juhla-asussaan ei ole erottanut länsieurooppalaisesta kanssasisarestaan. Vauraus ja rikkaus näkyy puvussa. Siinä on yksityiskohtia satumaisesta Keski-Aasiasta, Välimeren itäosista ja Brittein saarilta. Muinaispukua kantaa sen valmistaja Erja-Kaarina Helkiö. Kuvauspaikka on Käräjämäki. Kuva Risto Lounema
ehditty pitää Suomessa usean tuhannen vuoden ajan. 

Alusmekko on uskomattoman kauniinsininen. Indigoväri on ollut tuontitavaraa kaukaa idästä. Indigonlehtien on annettu kuivaa ennen kuin ne on kylvetetty virtsassa. Sen jälkeen lehdistä on muovattu kovia myttyjä, jotka on kuivatettu. Näin lehdet on saatu säilyvään muotoon ja pieneen tilaan. Voi arvata, että eksoottinen tuontiväri on ollut arvokasta.

Vaippahame on neliönmuotoinen eikä siinä ole aukkoa. Se pysyy paikoillaan pronssisilla olkasoljilla. Ne ovat kupumaisia ja pyöreitä, ja niissä on tappikoristeet ja paksu rautaneula. 

"Murrettu vihreä on saatu aikaan värjäämällä villa koivunlehdillä ja kanervalla keltaiseksi ja sen jälkeen vihreäksi indigoon kastamalla", Erja-Kaarina kertoo. Kolmivärinen lautanauha on erittäin ohuesta langasta. Nauhaa tekee Eurassa nykyisin Anja Kunnas.

Esiliina on suorakaiteen muotoinen, ja sen harmaanvihreä väri on peräisin nokkosesta. Esiliina on kiinni lautanauhalla. Sen intensiivinen väri on euranpunainen, joka syntyy matarajuurella ja männynkäpykastelulla.

Korut todistavat maailmankylästä

Kaulanauha kertoo laajasta kansainvälisestä kanssakäymisestä. Siinä on hopearahoja: yksi englantilainen, yksi saksalainen, useita arabialaisia ja muutama samarkandilainen. Maalatut ja emaloidut lasihelmet ovat Välimeren itäosista. Käädyissä on kulkuset. Nekin ovat pronssia, mutta ketjunkannattajat, puhkonaiset levyt, ovat sitä vastoin rautaa. Esiliinan koristeina ja rannerenkaina ovat applikoidut pronssispiraalit. 

Mallin löytöpaikka
Tästä Luistarin kalmistosn haudasta numero 56 on peräisin Euran muinaispuvun malli. Kokonaisena puku ei suinkaan ole säilynyt, vaan siitä on saatu viitteeksi pieniä palasia sieltä täältä. Puku on rekonstruoitu löytöjen perusteella. Kuva Risto Lounema
Ne ovat olleet tyypillisiä Suomessa ja Virossa. 

Puukko on komeassa tupessa. Sitä kannetaan poikittain edessä lantiolla. Tupessa kiinnittyy huomio ohueen pronssilevyyn, johon on pakotettu spiraalinauhakuvio. Itse tuppi on nahkaa. Puukko on niin sanottu pikkupuukko, emännän ruokailuväline. Sen on seppä takonut raudasta, jota on tehty Pyhäjärven järvimalmista.

Euran puku on yksi maamme seitsemästä muinaispuvusta. Se on vanhimmalta ajalta, viikinkiajalta tuhat vuotta sitten."Uusin on vastikään vahvistettu Mikkelin seudun puku, jossa on samoja piirteitä kuin tässä puvussa. Huomattavin ero on koruissa", tekijä sanoo.

Erja-Kaarina on valmistanut 15 Euran muinaispukua. Työn alla on tälläkin hetkellä useita. Yhden tekemiseen kuluu kuukauden päivät. Hinta on sen mukainen, noin 25 000 markkaa, mutta se sisältää kaikki korut. Ne valmistaa Kalevala Koru. Kaikkiaan Euran pukua on tehty satakunta kappaletta, eniten länsisuomalaisille.

Ennennäkemättömän loiston arvoitus?

"Rautakauden lopulla ennen ristiretkiä elettiin Eurassa suoranaisen loiston aikaa", sanoo kunnan kulttuurisihteeri Sirpa Wahlqvist.

Arkeologian aarreaitaksi Euran tekee se, että siellä siirryttiin puoli vuosituhatta ennen muuta maata pitkään vallinneesta polttohautauksesta ruumishautaukseen. Tämä tapahtui toistaiseksi tuntemattomasta syystä joskus 500- ja 600-lukujen vaihteessa. 

Miksi näin kävi juuri Eurassa? Arvoituksen ratkaisuksi on esitetty olettamusta, että kansainvaellusaikana noilla vuosisadoilla olisi tullut Pyhäjärven tienoille uutta väkeä aikaisemmasta poikkeavine tapoineen. Ruumishautauksesta koitui muinaisuuden tutkijoille se siunaus, että haudoissa on säilynyt tietyissä olosuhteissa metalliesineiden lisäksi tekstiilinpaloja ja luita.

Eri aikojen vauraus näkyy näin hautojen löydöissä. Euran ainutlaatuisuutta korostaa vielä se, että kalmistoja on pienellä alalla useita ja että niihin on haudattu vuosituhansien ajan ehkä jo kivikaudella, mutta viimeistään pronssikaudelta aina historiallisen ajan alkuun saakka.

Maan, ehkäpä Pohjoismaidenkin suurin ja kuuluisin kalmisto sijaitsee Luistarissa Eura-Uusikaupunki-tien varrella heti taajaman eteläpuolella. Paikka paljastui klassisella tavalla: kunnan viemäriä vuonna 1969 tehnyt kaivuri kouraisi maan uumenista hopeakoristeisen miekan.

Luistarin yli 1300 hautaa on sen jälkeen kaivettu ja inventoitu. Löydöissä näkyy asutuksen kehitys ja olojen vaihtelu. Erityisen selvästi ilmenee viikinkiajan vauraus, rikkaus. Yllättävää on, että 1000-luvulla naisten hautojen varustelu on ollut miesten hautoja rikkaampaa.

"Euran puvun esikuva on haudasta numero 56. Siihen on haudattu noin vuonna 1050 harvinaisen iäkkäänä, arviolta 45-vuotiaana, kuollut nainen. Hän on ollut poikkeuksellisen pitkä, noin 176-senttinen. Haudan varustelu kertoo mahtinaisesta", sanoo Erja-Kaarina Helkiö.

Miekkalöydöt ristiretkiajalta

Kalmistojen ohella Euran kuuluja muinaismuistoja ja ylpeydenaiheita ovat miekat. "Kaivettaessa pappilan perustuksia vuonna 1843 löydettiin hopeakoristeinen miekka. Se on peräisin esihistoriallisen ajan lopulta, vuoden 1200 tienoilta eli ristiretkiajalta", kertoo Sirpa Wahlqvist.

Kun pappilaa korjattiin 1939, löytyi kaksiteräinen, kahvasta kullalla ja hopealla päällystetty loistomiekka. Se on merovingiajalta ja peräisin Keski-Euroopasta. Samasta haudasta löytyi runsaasti permalaisen vyön heloja. Vyö on Keski-Venäjältä.Arvoesineiden perusteella on arveltu, että vainaja on ollut paikallinen päällikkö ehkäpä peräti talonpoikaiskuningas.

"Löydöt todistavat, että Eurasta on ollut jatkuvia yhteyksiäniin länteen kuin itäänkin jo merovingiajalla, 600- ja 700-lukujen vaihteessa. Viikinkiajalla ne yhä vilkastuivat", Sirpa sanoo

*Teksti ja kuvat: Risto Lounema
*Sähköposti


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |