Ne ovat olleet tyypillisiä Suomessa ja
Virossa.
Puukko on komeassa tupessa. Sitä kannetaan poikittain edessä
lantiolla. Tupessa kiinnittyy huomio ohueen pronssilevyyn, johon on
pakotettu spiraalinauhakuvio. Itse tuppi on nahkaa. Puukko on niin sanottu
pikkupuukko, emännän ruokailuväline. Sen on seppä takonut raudasta,
jota on tehty Pyhäjärven järvimalmista.
Euran puku on yksi maamme
seitsemästä muinaispuvusta. Se on vanhimmalta ajalta, viikinkiajalta
tuhat vuotta sitten."Uusin on vastikään vahvistettu Mikkelin seudun
puku, jossa on samoja piirteitä kuin tässä puvussa. Huomattavin ero on
koruissa", tekijä sanoo.
Erja-Kaarina on valmistanut 15 Euran
muinaispukua. Työn alla on tälläkin hetkellä useita. Yhden tekemiseen
kuluu kuukauden päivät. Hinta on sen mukainen, noin 25 000 markkaa,
mutta se sisältää kaikki korut. Ne valmistaa Kalevala Koru. Kaikkiaan
Euran pukua on tehty satakunta kappaletta, eniten
länsisuomalaisille.
Ennennäkemättömän loiston
arvoitus?
"Rautakauden lopulla ennen ristiretkiä elettiin Eurassa
suoranaisen loiston aikaa", sanoo kunnan kulttuurisihteeri Sirpa
Wahlqvist.
Arkeologian aarreaitaksi Euran tekee se, että siellä
siirryttiin puoli vuosituhatta ennen muuta maata pitkään vallinneesta
polttohautauksesta ruumishautaukseen. Tämä tapahtui toistaiseksi
tuntemattomasta syystä joskus 500- ja 600-lukujen vaihteessa.
Miksi näin
kävi juuri Eurassa? Arvoituksen ratkaisuksi on esitetty olettamusta,
että kansainvaellusaikana noilla vuosisadoilla olisi tullut Pyhäjärven
tienoille uutta väkeä aikaisemmasta poikkeavine tapoineen.
Ruumishautauksesta koitui muinaisuuden tutkijoille se siunaus, että
haudoissa on säilynyt tietyissä olosuhteissa metalliesineiden lisäksi
tekstiilinpaloja ja luita.
Eri aikojen vauraus näkyy näin hautojen
löydöissä. Euran ainutlaatuisuutta korostaa vielä se, että kalmistoja
on pienellä alalla useita ja että niihin on haudattu vuosituhansien ajan
ehkä jo kivikaudella, mutta viimeistään pronssikaudelta aina
historiallisen ajan alkuun saakka.
Maan, ehkäpä Pohjoismaidenkin suurin
ja kuuluisin kalmisto sijaitsee Luistarissa Eura-Uusikaupunki-tien
varrella heti taajaman eteläpuolella. Paikka paljastui klassisella
tavalla: kunnan viemäriä vuonna 1969 tehnyt kaivuri kouraisi maan
uumenista hopeakoristeisen miekan.
Luistarin yli 1300 hautaa on sen
jälkeen kaivettu ja inventoitu. Löydöissä näkyy asutuksen kehitys ja
olojen vaihtelu. Erityisen selvästi ilmenee viikinkiajan vauraus,
rikkaus. Yllättävää on, että 1000-luvulla naisten hautojen varustelu
on ollut miesten hautoja rikkaampaa.
"Euran puvun esikuva on haudasta
numero 56. Siihen on haudattu noin vuonna 1050 harvinaisen iäkkäänä,
arviolta 45-vuotiaana, kuollut nainen. Hän on ollut poikkeuksellisen
pitkä, noin 176-senttinen. Haudan varustelu kertoo mahtinaisesta",
sanoo Erja-Kaarina Helkiö.
Miekkalöydöt ristiretkiajalta
Kalmistojen
ohella Euran kuuluja muinaismuistoja ja ylpeydenaiheita ovat miekat.
"Kaivettaessa pappilan perustuksia vuonna 1843 löydettiin
hopeakoristeinen miekka. Se on peräisin esihistoriallisen ajan lopulta,
vuoden 1200 tienoilta eli ristiretkiajalta", kertoo Sirpa Wahlqvist.
Kun pappilaa korjattiin 1939, löytyi kaksiteräinen, kahvasta
kullalla ja hopealla päällystetty loistomiekka. Se on merovingiajalta ja
peräisin Keski-Euroopasta. Samasta haudasta löytyi runsaasti permalaisen
vyön heloja. Vyö on Keski-Venäjältä.Arvoesineiden perusteella on
arveltu, että vainaja on ollut paikallinen päällikkö ehkäpä peräti
talonpoikaiskuningas.
"Löydöt todistavat, että Eurasta on ollut jatkuvia yhteyksiäniin
länteen kuin itäänkin jo merovingiajalla, 600- ja 700-lukujen
vaihteessa. Viikinkiajalla ne yhä vilkastuivat", Sirpa sanoo |