Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

TAMMIKUU 17 | 1 | 2002

Rakkaudesta Hämeeseen

Heimoliittoja on jäljellä enää kaksi, Hämeen ja Karjalan. Toiminta saattaa herätä uuteen eloon, kun ihmiset suuren ja mahtavan globalisaation sijaan ikävöivätkin omaa kotiseutuaan. Hämäläiset julkaisivat kirjan esi-isistään ja synnyinseudustaan.

"Hämäläisiä on sanottu hitaiksi, mutta he olivat kuitenkin ensimmäiset, jotka tähän maahan tulivat", professori Viljo Rasila muistuttaa joulukuussa julkaistussa Kulta Häme -kirjassa. Hämeen heimoliiton julkaisema teos uhkuukin Tavastien maan asukkaiden ylpeyttä esi-isistään ja syntyperästään.

Ennen toista maailmansotaa perustetuista aatteellisista heimoliitoista vain Hämeen heimoliitto ja Karjalan liitto ovat selvinneet tälle vuosituhannelle asti. Hämäläisten yhdistys on kaksikosta vanhempi: Kulta Häme -historiikki juhlistaa liiton 75-vuotista toimintaa. Liki 600-sivuinen teos tekee monisanaisesti kunniaa kotiseuturakkauden nimissä ahkeroineille Heimoliiton aktiiveille, ja esittelee 64 Suur-Hämeeseen kuulunutta kuntaa. Historiaosuus myös kuvaa elävästi kansallisromantiikan elähdyttämää nuorta tasavaltaa.

Kotiseuturakkautta ja paikalliskulttuuria vaaliva Hämeen heimoliitto syntyi 1920-luvun kansallisromanttisessa kuhinassa. Liiton tarkoitus oli saada hämäläiset tekemään työtä kotiseutunsa hyväksi rinta rinnan, puolue- ja luokkarajojen yli. Varsinkin kansalaissodan jälkeisinä vuosina tämä oli valtava haaste, johon vastattiin maakuntajuhlin, perustamalla kotiseutuyhdistyksiä ja ylistämällä oman maakunnan heimoa.

Heimohengen innoitus

Kahtia jakautuneiden hämäläisten yhdistäminen vaati Heimoliitolta sen alkuvuosina diplomaattista taituruutta. Esimerkiksi Tampereen maakuntajuhlilla vuonna 1928 sekä porvarillinen Tampereen teatteri että Työväenteatteri esittivät juhlanäytännöt, ja juhlien kunniavieras, tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander siirtyi väliajalla teatterista toiseen osoittaakseen tasapuolisuuttaan eri yhteiskuntaluokille. Näin presidentti sai illan aikana seurata sekä Nummisuutareita että Seitsemää veljestä.

Muutaman vuoden välein järjestetyt heimojuhlat onnistuivat pitkään kokoamaan aina monituhatpäisen yleisön. Heimohengen innoittamia kansalaisia viihdytettiin ja sivistettiin kuorolaululla, historiallisilla kuvaelmilla ja urheilukilpailuilla.

Uuteen nousuun

Toisen maailmansodan jälkeen kotiseutuyhdistykset kukoistivat. Hämeessä julkaistiin maakuntahistorian ensimmäiset osat, ja edistettiin luonnonsuojelua sekä erityisesti pitkään vankilana toimineen Hämeen linnan entisöintiä. Heimojuhlien perinne jatkui väkevänä aina 1960-luvun lopulle asti, jolloin osallistujamäärät alkoivat hiipua: 1990-luvulla heimojuhlat ovat houkutelleet paikalle usein vain pari kolme sataa ihmistä.

Heimoliittojen toiminta ei kuitenkaan ole sammumassa, vaan liiton aktiivit uskovat, että globalisaatio saa ihmiset myös hakemaan omia juuriaan. Kotiseutuyhdistysten toiminta vetääkin taas mukaan myös nuoria, jos ei heimoliiton päätöksentekoon, niin ainakin ohjelman järjestäjiksi. Ukkoutumisasteen voi itse kukin tarkistaa vaikkapa ensi heinäkuun puolivälissä, jolloin Niskavuori-näytelmien syntysijoilla Hauholla järjestetään murteella puhumisen SM-kisat sekä Hämeen heimojuhla.

*Teksti: Susanna Viljanen
*Sähköposti


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |