Mutta ei aina. Vanhoissa menettelytavoista ei kannata pitää sitkeästi kiinni pelkästään perinteen tai jääräpäisen sisun takia. Ainakin niitä pitää aika ajoin kyseenalaistaa.

Luonteva hetki tarkistuksille ja mahdollisille uudistuksille on silloin kun tilalla tehdään sukupolvenvaihdos tai kun työpaikalle tulee uusi työtekijä. Jo sekin, että selittää vaikka lomittajalle tai sijaiselle omat työkuvionsa, saattaa auttaa muutoksen alkuun. Kun joutuu ääneen perustelemaan miksi jokin asia tehdään kovin monimutkaisesti, on vaikea itsekään hyväksyä perusteeksi sitä, että näin se vain on aina tehty.

Ulkopuolinen katsoo asioita ilman turhia tunnekuohuja ja erottaa helpommin oleellisen epäoleellisesta. Ulkopuolisen kehittäjän rooliin palkataankin yrityksissä suurella

rahalla konsultteja. Kai tästäkin ammattikunnasta täytyy olla jotakin hyötyä, eihän konsultteja muuten käytettäisi. Pienemmässä mittakaavassa, esimerkiksi tilatasolla tai pienessä yrityksessä ei yleensä kuitenkaan ole mahdollisuuksia maksaa suuria konsulttien palkkioita. Onneksi maatalouden neuvontaa on meillä hyvin tarjolla kohtuulliseenkin hintaan.

Mutta hyvätkään neuvot eivät auta jos niitä ei itse sisäistä. Ja se onnistuu vain jos pystyy itsekin katsomaan asioita ulkopuolisen silmin. Kaiken työntouhun keskellä se kuitenkin vaikeaa. Irrottautuminen normaalirutiineista, vaikka vain hetkeksi, on usein hyvä keino uuden kehittämiselle. Vaikka päivän kurssille tai viikonloppumatkalle osallistuminen vaatisikin ylimääräistä järjestelyä ja siitä koituisi jonkin verran kustannuksiakin, on irtiotto tavallisesta hintansa arvoista.

Kun näkee tai kuulee miten muut asiat tekevät, saa itsekin uusia ajatuksia ja kehittämisideoita.