Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

HELMIKUU 21 | 2 | 2002

Näin unta lauantaimarkkarasta

Kiitos kysymästä. Matka meni hyvästi.

Viidennen kuukauden jälkeen alkoivat mielessä kiertää kotoperäiset asiat.

Seisoin eteläkiinalaisella torilla. Ympärilläni oli kymmenittäin myyntipöytiä, raikkaita kasviksia, tuoksuvia yrttejä, pönäköitä juureksia. Keskellä kaikkea tuota kaipasin perunaa. Keitettyä perunaa, muusattua perunaa.

Ajattelin perunaa niin kiinteästi, että vahingossa pääsin irti, ja siitä se alkoi: nakkikastiketta ja muusia! Lihapullia, hernekeittoa, kesäkeittoa, kaalikeittoa, kalakeittoa, lihakeittoa! Makkaraa! Lauantaimakkaraa ja sipulimakkaraa, lenkkiä. Leipää, juustoa, piimää! Omenapiirakkaa!

Kirjoitin päiväkirjalleni kokonaisen luvun lanttulaatikosta. Toisen luvun omistin ostoslistalle, jonka toteuttaisin ruokakaupassa heti kotiin palattuani.

Hulluimmilleni taisin mennä, kun lipsahdin lapsuuteen. Pidin kumppanilleni tuntikausien esitelmän talvi-illoista: Hämyisessä aitassa iso puutynnyri. Sieltä koverretaan ja krapsutetaan jäätynyttä puolukkasurvosta. Se sulaa hetkessä, pannaan kuppiin, lisätään sokeria ja ruisjauhoja. Siinä on herkkujen herkku, joka nautitaan hitaasti, onnen tunnetta pitkittäen.

Kyllä Kiinassa ruokaa on, kansahan vanhan sanonnan mukaan suorastaan elää syödäkseen. Ja kiinalainen keittotaito on maailmankuulu. Vaatimattomassa paikassa saa yhdellä eurolla monipuolisen ja maukkaan aterian. Mutta ei mikään tyydytä sitä nälkää, minkä laukaisijana on tutun maun kaipaus. Se nälkä ei synny tyhjässä vatsassa, se syntyy korvien välissä.

Luulisi, että ihminen tottuu, ja ehkä ihminen tottuukin, mutta minä taannuin ja tulin lapseksi jälleen. Ja koska minussa ei asu pientä lehmää, ikävöin tavallista maitoa ja siitä hapatettua viiliä.

Tälle muonan ja mielen yhteydelle on kuulemma annettu nimikin: turvaruoka. Tyhmä termi, mutta kai sitä ihminen kaiken keskellä jotakin vähemmän monimutkaista kaipaa ja sen sitten kiteyttää vatsaansa.

Matkailu avartaa, myös huomaamaan, että ihminen kuuluu kotiinsa. Siellä sen paikka on ja sinne se aina ennen pitkää tahtoo mennä.

*Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
*Sähköposti: anna-liisa.huhtala-fiskars@pellervo.fi


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |