Pellervo

Maatalouden alamäki lisää muuta työttömyyttä

Suomen Keskusta
Puheenjohtaja
Esko Aho

1. Muuttoliike on todella voimistunut viime vuosina. Kielteinen kehitys näyttää tutkimusten valossa vain voimistuvan, ellei politiikassa tapahdu muutoksia.´Raju muuttoliike on kielteinen asia niin väestöä menettävien kuin vastaanottavien seutujen kannalta. Muuttoliikkeen inhimilliset ja taloudelliset kustannukset ovat suuret. Maaseudun tyhjentyminen vaarantaa jo lyhyellä aikavälillä koko kansantaloutemme kannalta keskeisen uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisen.´Muuttoliikkeen pääasiallinen syy on työ- ja toimeentulomahdollisuuksien epätasainen kehitys. Maaseutualueiden väestökadon perussyy on maatalouden heikentyneissä tulevaisuudennäkymissä. Maaseudulle syntyneet uudet yritykset ovat korvanneet vain pieneltä osin perusmaatalouden työpaikkojen vähentymistä.´Tuoreen tutkimuksen mukaan maatalous työllistää tuotantoketjun muissa osissa enemmän kuin mikään muu elinkeino. Kääntäen tämä merkitsee, että menetetty työpaikka maataloudessa lisää työttömyyttä vastaavasti enemmän kuin työpaikan menetys muissa elinkeinoissa. Muuttoliikettä pitää ja voidaan estää toteuttamalla politiikkaa, joka turvaa tasapainoisen kehityksen.

2. Lipposen-Niinistön hallituskaudella ovat toimintaansa jatkavien maatilojen tulot alentuneet joka vuosi vuodesta 1995 lähtien. Maatalouspolitiikassa ei ole kyetty luomaan pitkän tähtäyksen perustaa.´Agenda-ratkaisu on auki. EU-jäsenyyttä seurannut siirtymäkausi on kulumassa loppuun eikä edes neuvotteluja sen jälkeisen ajan tuotannon perusteista ole aloitettu. Tämä koskee erityisesti sika- ja siipikarjataloutta sekä erikoiskasvituotantoa (artiklalla 141 toteutettavia toimia). Kansallisen maatalouden tukipaketin romuttamisen ohella hallituksen suurin epäonnistuminen maatalouspolitiikassa liittyy vakavien vaikeuksien tuen (art 141) soveltamista koskevaan sopimukseen. Artiklaa liittymisneuvotteluissa tehtäessä tähdättiin pohjoisen tuen (art 142) kanssa yhdenmukaisen tukirakenteen toteuttamiseen myös Etelä-Suomessa. Hallituksen tekemä sopimus investointitukiin tuotantotukien asemasta painottuvasta järjestelmästä Etelä-Suomen osalta on epäonnistunut. Etelä-Suomea alhaisemmat investointituet pohjoisessa, ja toisaalta tuotantotukien jatkon kohtalo etelässä varjostavat viljelijöiden tulevaisuudennäkymiä.´Maatalouden tulevaisuuden kannalta tärkeintä on kääntää aleneva kannattavuuskehitys nousuun. Tämä edellyttää onnistumista Agenda 2000 -neuvotteluissa ja sitä seuraavissa artiklaa 141 koskevissa neuvotteluissa. Tavoitteeksi on asetettava rakenteeltaan yhteneväinen maatalouspolitiikka koko maahan. Maatalouden kehittämisen kansallisista tavoitteista on tehtävä pitkän aikavälin poliittiset päätökset, jotta sukupolvenvaihdosta miettivät nuoret voivat arvioida tulevaisuuden mahdollisuuksiaan nykyistä kestävämmältä pohjalta.

3. Maatalouden merkitys työllisyyteen ja muuhun elinkeinotoimintaan on suuri. Kuntien kannalta oikeudenmukainen valtionosuusjärjestelmä on välttämätöntä. Maaseutukuntien perimmäinen ongelma, joka liittyy edellä kuvattuun epäsuotuisaan elinkeinorakenteen kehittymiseen, on väestön ikärakenteen vinoutuminen ja sen aiheuttamat ongelmat kunnallistalouteen. Ratkaisu onkin myönteinen elinkeinorakenteen kehitys, ja siitä seuraava väestön ikärakenteen tasapaino. Toisin sanoen palataan valtion näkökulmasta tasapainoisen elinkeinopolitiikan vaatimukseen.

4. Ruoka ei ole Suomessa kallista. Maataloustuotteiden hinnat ovat monin osin EU:n halvimmasta päästä. Kaupan kustannukset ovat osin luonnollisista syistä, kuten harvasta asutuksesta johtuen Ê monia EU-maita korkeammat. Lisäksi ruuan arvonlisävero on EU:n keskiarvoa korkeampi, koska Lipposen hallitus ei ole toteuttanut alkuperäistä edellisen hallituksen tekemää suunnitelmaa alentaa ruuan arvonlisävero 17 prosentista 12:een. Korkeampaa alv:tä oli tarkoitus soveltaa vain lyhyt aika siirtymäkauden kustannusten rahoittamiseksi.

5. Nykyaikainen teknologia mahdollistaa suurempien yksiköiden hoitamisen viljelijäperheen voimiin. Yksikkökoon kasvattaminen ei kuitenkaan saa olla itsetarkoitus. Kansantalouden kannalta ei ole järkevää subventoida pääomakuluja, ja sen myötä työn korvaamista pääomalla tilanteessa, jossa työvoimalla ei ole vaihtoehtoista käyttöä. Ei pidä unohtaa, että laajennusinvestoinnit, ts. pääomapanoksen lisäys aiheuttaa kustannuksia, jotka on katettava. Yksikkökoon voimakas suureneminen johtaa kotieläintuotannossa helposti eläinsuojelun kannalta kielteisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Tautivaara kasvaa ja paine lääkkeiden, muun muassa antibioottien, käyttöön lisääntyy.

6. EU:n maataloustuki ei riitä turvaamaan tuotannon jatkamisen mahdollistavaa kannattavuutta Suomessa. Agendan menetykset tulee korvata Suomelle EU:n varoista. Ellei näin tapahdu, Suomesta tulee EU:n maatalouspolitiikankin osalta entistä suurempi nettomaksaja, mikä olisi järjetöntä. Kannattavuuden rajoilla tai alapuolella keikkuville tiloille menetysten korvaaminen täysimääräisesti on välttämätöntä. Ilman menetysten kompensaatiota maataloustulo alenisi tilamallien mukaan laskettuna tyypillisellä viljatilalla 25 ja lypsykarjatilalla 15 prosenttia alkuperäisten tuottajahinta-alennusten toteutuessa, eli käytännössä lopettaisi tuotannon useimmilla tiloilla.

7. Tarkastuskäytännössä on parantamisen varaa. Hallinnon on jo hallintomenettelylainkin mukaan palveltava kansalaisia. Myös EU-tarkastustoimintaan pätee sama: sen tulee palvella viljelijöitä. Tarvitaan lisää joustavuutta niin säädöstasolle kuin käytännön tarkastustyöhönkin.

8. Elintarviketeollisuuden työpaikkojen määrä riippuu oleellisesti paitsi koko ketjun kilpailukyvystä, myös suomalaisten kuluttajien ratkaisuista. Kotimaisen suosiminen vahvistaa työpaikkojen säilymistä. Työpaikkojen säilymisen edellytyksenä on kuitenkin myös pääsy vientimarkkinoille ja mahdollisuus sen myötä säilyttää ja kasvattaa tuotannon volyymia.

9. Jos maatalouden kannattavuuskehitys saadaan käännetyksi nousuun poistuu maaseudun yhteiskuntarakenteen romahdusvaara, mikä nyt on ilmeinen monilla alueilla. Vakaan perusrakenteen puitteissa on mahdollista kehittää uusia toimintoja. Puun jatkojalostus, bioenergia, maaseutumatkailu ja monet muut pienyritystoiminnan muodot voivat hyvin menestyä ja kehittyä ja tuoda uutta elinvoimaa maaseudulle.