Kodin Pellervo

Pikkuiset bonsait

Viehättävät bonsait eli ruukkupuut ovat kuin eläviä taideteoksia, jotka pieneen keraamiseen ruukkuun istutettuina vaativat kasvattajaltaan hellää huolenpitoa. Leena Linden on mieltynyt pienoispuihin ja niiden kasvattamiseen.

Sananmukaisesti käännettynä bonsai tarkoittaa tarjotinistutusta. Vanhan perinteen mukaan bonsai on ruukussa kasvava pienoispuu tai kokonainen pienoismaisema kivineen ja miniatyyrimökkeineen. Bonsait on alkujaan lähtöisin Kiinasta, mutta japanilaiset omaksuivat niiden kasvattamiseen liittyvät taidot jo tuhatluvun alkupuolella. Alkuun bonsaita kasvattivat vain samurait ja uskonnolliset johtajat, mutta vähitellen niistä tuli kaikkien yhteiskuntaluokkien harrastus, joka levisi muihinkin maanosiin. Suomessa ruukkupuita on kasvatettu vasta muutamia vuosikymmeniä.

Ruukkupuiden kasvattaminen antaa monenlaista mielihyvää. Paitsi että se tyydyttää viherpeukalon halun puuhata kasvien kanssa ja luoda kauneutta ympärilleen, se myös avaa oven hiljentymiseen ja mietiskelyyn puun yksinkertaista olemusta katsellessa. Hyvä bonsai on sopusuhtainen ja tasapainoinen. Se on kuin itsestään ruukkuun ilmestynyt miniatyyri, terve ja hyväkuntoinen eikä missään nimessä kituliaan näköinen. Jotta puusta kasvaa oikean muotoinen ja se saadaan näyttämään vanhalta sekä pysymään riittävän pienenä, sen kasvua on ohjailtava. Hoitotoimenpiteet on kuitenkin tehtävä niin, ettei kasvi näytä leikatuilta tai taivutetuilta.

Bonsain peruskaavat
Ruukkupuiden kasvatukseen ja katselijan avuksi on jo aikoja sitten kehitetty sääntöjä ja peruskaavoja, joita kannattaa ainakin jossain määrin noudattaa omaa mielikuvitusta unohtamatta.

Ensimmäinen sääntö on tärkein: bonsaille valitaan julkisivu, suunta, josta puuta katsellaan. Myös oksien paikoille on omat sääntönsä. Rungosta ei saa lähteä kahta oksaa samasta kohdasta, oksasta ei saa lähteä kahta sivuhaaraa samalta kohdalta eikä kahta oksaa saa kasvattaa päällekkäin samaan suuntaan. Lisäksi puun toisen sivun oksien tulee olla lyhyemmät eikä suoraan eteenpäin saa jättää kasvamaan yhtään oksaa. Hyvä bonsai on sekä edestä että päältä katsottuna jotakuinkin vinon kolmion näköinen.

Kasvattaja valitsee puulleen kaavan, jonka mukaan puuta muotoillaan. Perusmalliksi voi valita esimerkiksi vapaasti kasvavan pystyn muodon eli moyookin, joka on eräs suosituimpia, tai nojaavan tai hauskan tuulentuivertaman muodon. Muita tyylejä ovat muun muassa klassinen pylväs, riippuva, kurottuva, klassinen kalteva sekä kivelle nouseva muoto.

Ruukussa voi kasvaa kaksois- tai kolmoispuu. Muoto voi olla myös monirunkoinen metsikköistutus, jossa on 5-, 7-, 9- tai 11-runkoinen pöheikkö. Parillinen lukukin käy, kunhan se ei ole japanilaisten onnettomuuden luku 4. Useamman puun ryhmässä tulee kaikkien runkojen olla eri pituisia.

Sopivat lajit
Bonsait eivät ole mitään erityisiä lajeja. Pienoispuuksi käy mikä tahansa kasvi, jota hoidetaan ruukussa kasvua rajoittaen. Sopivia ovat lehti-, havu-, hedelmäpuut tai pensaat, tosin pienilehtiset lajit ja lajikkeet ovat parhaimpia. Monet huonekasvitkin taipuvat ruukkupuiksi, niitä kutsutaan huonebonsaiksi.

Eurooppaan tuotavat ulkobonsait, esimerkiksi erilaiset japaninvaahterat, kirsikat, kiinanjalava, aprikoosi ja neidonhiuspuu, kasvatetaan yleensä Aasiassa. Nämä lajit eivät kestä meidän talveamme, ja ne onkin pidettävä kylminä aikoina sisätiloissa. Kotoinen mänty muotoutuu erittäin hyvin bonsaiksi, sillä se sietää kovaakin pakkasta ja sen voi siirtää ruukkuun melko vanhana. Erilaiset kuuset, kataja, tammi ja pihlaja sopivat suomalaisiksi ruukkupuiksi.

Leenan harrastus
Puutarha-alalla työtään tekevän tutkija Leena Lindenin kiinnostus heräsi liki 25 vuotta sitten, kun Leena näki saksalaisessa lehdessä kauniita kuvia bonsai-istutuksista. Lepaan puutarhurikoulussa Leena etsi aiheesta kirjallisuutta, jota tosin löytyi niukasti.

Ensimmäiset kokeilut tapahtuivatkin juuri Lepaan oppilasasuntolassa, mutta yhdessä kämppäkaverin kanssa metsästä haetut kuusentaimet eivät suostuneet pysymään hengissä ikkunalaudalla. Opiskeluaikoinaan maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa Leena kartutti lähinnä kirjallista tietoutta, sillä kasvatusmahdollisuudet opiskelija-asunnoissa olivat puutteelliset.

Muutto kymmenisen vuotta sitten Helsingistä perheen kanssa omakotitaloon Porvoon Hamariin avasi uudet mahdollisuudet rakkaalle harrastukselle. Taloon kuului pieni piha, viileä lasikuisti ja sen alla kellari, jotka kaikki mahdollistivat laajemman bonsaikokeilun.

"Olen aina tuntenut erityistä vetoa puihin ja kiinnostukseni bonsaihin heräsi varmaan senkin takia, että japanilainen muotoilu viehätti minua. Kun minulla ei ollut omaa pihaa, puuhailu pienoispuiden kanssa korvasi jossain määrin puutetta. On kiinnostavaa muovata puun kasvua, ja päästä tutkimaan nimenomaan juuria, mitä luonnossa ei voi tehdä. Kirjojen ja lehtien kauniit kuvat onnistuneista ruukkupuista ovat tietenkin innostaneet omiin kokeiluihin."

Monenlaiset kokeilut
Tämän hetken vanhin bonsai kasvaa keittiön ikkunalla. Siihen Leena on erityisen kiintynyt. Kasvi on limoviikuna, jonka Leena osti itselleen lahjaksi nuorimman lapsen syntymän kunniaksi 11 vuotta sitten. Vielä silloin bonsaita oli myynnissä hyvin harvoissa kukkakaupoissa.

Huonebonsaissa oli alkujaan neljä runkoa, joista Leena sahasi yhden pois, jottei epäonni seuraisi. Kasvi onkin toiminut melkoisena koekaniinina, sillä sille on tehty monenlaisia käsittelyjä sen kärsimättä. Leena kertoo pesseensä kerran sen juuretkin ihan puhtaaksi mullasta, jotta niitä olisi helpompi tutkia ja leikellä. Kasvi ei ole myöskään saanut mitään tuholaisia, jotka saattavat olla hyvin haitallisia herkille pienoispuille.

"Olen kokeillut huonebonsaiksi myös kääpiököynnösviikunaa (Ficus pumila), murattia, myrttiä, varjoviikunaa (Ficus microcarpa) ja murraijaa (Murraya paniculata), mutta kaikki ovat kuolleet melkeinpä alkuunsa. Murraijastakin sanotaan, että se sopii hyvin aloittelijalle", Leena hymähtää.

Kun villiintynyttä puutarhaa alettiin kunnostaa, löytyi takapihalta pahoin vioittunut itsestään kylvääntynyt kriikuna. Siitä Leena on kasvattanut viehättävän pienoispuun, joka kukkii alkukesästä valkoisenaan ja syksyllä sinipunaiset hedelmät koristavat sen oksia.

"Alkuun puu jurotti monta vuotta, ei kasvanut, ei kukkinut, mutta ei kuollutkaan. Kriikuna kuten muut ulkobonsait, ovat olleet talvet kellarissa, mutta viime syksynä istutin sen samoin kuin 10 vuotta vanhan pienoisomenapuun ulos kukkapenkkiin vähän entistä syvemmälle ja peittelin lehdillä ja havuilla. Kellarissa talvehtivat puut lähtevät kasvamaan kevättalvella niin aikaisin, että olen aina myöhässä leikkauksineni. Suuremmat hoitoleikkauksethan pitää tehdä lepokaudella ennen silmujen puhkeamista, liikoja versoja sen sijaan voi lyhentää tai poistaa kasvukaudellakin", Leena kertoo.

Arimmat lajit, kuten siemenistä kasvatetut oliivipuut ja kääpiögranaattiomena, talvehtivat kellarissa.

Epäonnistuneiden kokeilujen listalle kuuluu myös pihasyreeni, joka ei Leenan mielestä sovellu ruukkupuuksi liian voimakkaan juurivesomisen ja jäykkien oksien takia.

"Kokeilin pienilehtistä pensashanhikin kasvatusta, mutta se kuoli kuivuuteen, vaikka pensaan sanotaan kestävän hyvin kuivuutta. Myös kallionkolosta löytynyt kaarevarunkoinen pihlaja menehtyi."

"Harrastuksen sanotaan vaativan kärsivällisyyttä. Ehkäpä kärsivällisyyttä koetellaan nimenomaan kasvin menettämisessä ja taas uuden kasvatuksessa, mutta toisaalta siinä piilee osa harrastuksen viehätystä. Olen toiveikkaana kerännyt taas uusia bonsain alkuja kukkapenkkiin. Siellä on odottamassa pari luonnosta kerättyä tavallista mäntyä, Mustilasta ostetut musta- ja valkokuuset sekä siemenestä kasvatettuja koristeomenapuita.

Bonsain hoito
Ruukkupuiden kasvatus kannattaa aloittaa keväällä, jolloin valoisa kasvukausi on edessäpäin. Bonsain voi hankkia valmiina kaupasta, ostaa pikkutaimena, kerätä luonnosta tai kasvattaa siemenestä tai pistokkaasta. Leenan kokemusten mukaan siementaimet kannattaa kasvattaa alkuun normaalin kokoisissa ruukuissa, jotta kasvu olisi nopeampaa. Heti pieneen ruukkuun siirretyn taimen kasvamista saa odottaa vuosikausia.

Huonebonsait saavat olla aina asuinhuoneessa, mutta jotkut lajit viihtyvät lepokaudella viileämmissä tiloissa. Leena pitää kaikki ulkobonsait kesällä kuistin seinustalla hyllykössä, jossa niitä on helppo hoitaa. Kellarissa talvehtineet ruukkupuut Leena nostaa ennen ulos siirtoa kuistille.

Nuorille bonsaille tehdään hoitoleikkaukset joka vuosi, vanhemmille muutaman vuoden välein. Juuria joudutaan leikkaamaan, jotta ne uudistuvat eivätkä täytä kasvatusastiaa. Versoja ja oksia leikataan sen mukaan, millaiseksi puun muotoa halutaan ohjata. Juurien leikkauksen yhteydessä vaihdetaan multa. Leena käyttää huonebonsailla tavallista kukkamultaa, ulkopuilla huomattavasti karkeampaa mullan ja hiekan seosta. Kasvumullan alla on kerros soraa. Ruukun pohjalle asennettu verkko estää maa-aineksen valumisen ulos pohjarei'istä, mutta päästää liian veden pois. Aluslautasia ei juurikaan käytetä, sillä ne peittäisivät ruukun kauniit jalat.

Kastelu vaatii hivenen opettelua ja sormituntumaa. Lepokaudella kastelun tulee olla niukkaa, sillä liika vesi on turmiollista. Kasvukaudella puolestaan kuivuus tappaa pienessä multatilassa kasvavat ruukkupuut hetkessä. Leena kastelee ulkopuut kasvukaudella yleensä kerran päivässä, sisäbonsait harvemmin. Vesi imeytyy parhaiten upottamalla ruukut vesiastiaan. Myös lannoitus on tärkeää, sillä mullassa olevat ravinteet eivät riitä pitkälle. Leena lannoittaa kasvinsa hyvin miedolla lannoitteella jokaisella kastelukerralla läpi vuoden erään ruotsalaisen puutarha-alan ammattilehden ohjeen mukaan.

Ruukut ja tarvikkeet
Koska ruukku on osa kokonaisuutta, valitaan puulle siihen sopiva kasvatusastia. Tavallisimmin se on suorakaiteen muotoinen tai soikea. Havupuille valitaan yleensä korkea, tumma ja lasittamaton ruukku. Lehtipuut ovat edukseen matalassa astiassa, joka voi olla lasitettukin. Kasvia ei istuteta ihan keskelle ruukkua.

Harrastus vaatii tietysti erikoistyövälineet. Tavallisillakin oksasaksilla pääsee alkuun, mutta melko korvaamattomat siistien leikkausjälkien saamiseksi ovat tynkäpihdit. Niiden leuat jättävät kuppimaisen leikkausjäljen, joka täyttyy muutamassa vuodessa uudella puuaineksella ja leikkausjälki häviää näkyvistä. Muita asianmukaisia välineitä ovat oksa- ja juuripihdit sekä pieni saha.

Oksien taivuttamiseen kannattaa käyttää tarkoitukseen sopivaa alumiinilankaa, jota on saatavana eri vahvuuksina. Leenan kokemuksen mukaan työ vaatii huolellisuutta, sillä jäljet jäävät oksaan tosi helposti, jos lankaa ei katko pois tarpeeksi ajoissa. Rumien painaumien häviäminen kestää vuosikausia.

Tietoa harrastajille
Uuden harrastuksen aloittaminen ja ylläpitäminen on hauskempaa, jos voi seurata toisten kokemuksia ja saada uutta tietoa. Leena on ollut kymmenisen vuotta ruotsalaisen bonsaiseuran, Svenska Bonsaisällskapin jäsen. Seura julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, josta saa hyviä vinkkejä nimenomaan tällä leveysasteella menestyvistä lajeista. Suomessa toimii Suomen bonsaiseura, jonka puheenjohtaja on Matti Lahtinen (puh. (019)417 668) ja Helsingin Bonsai-seura, puheenjohtaja Mika Myllyneva (puh. 040-546 0186). Tietoa ja tarvikkeita saa myös bonsaiden myyntiin erikoistuneista kukkakaupoista.

Pari vuotta sitten ilmestynyt Martti Sivosen kirja Bonsai – johdatus ruukkupuiden kasvatukseen (Kustannusosakeyhtiö Kureeri) on opettavainen ja hauska. Lukijan saattaa vallata vastustamaton halu oman ruukkupuun kasvattamiseen, mikä kannattaakin aloittaa juuri nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: