Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Kuvapalvelu
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

helmikuu.gif (2199 bytes)

Laiskottelu on hyvä harrastus

Kun aloin kirjoittaa Pellervoon 1992 oli ensimmäinen aiheeni stressi. Sen jälkeen on paljon virrannut pääni läpi. Ajat muuttuvat ja varmasti myös ihminen sen mukana. Myös minä ja stressi.

Silloin keskityin pääasiassa siihen, miltä stressi tuntuu. Muistaakseni en lainkaan kirjoittanut stressin hallitsemisen keinoista ja nyt noin yhdeksän vuotta myöhemmin uskallan kajota alueeseen joka on paljon vaikeampi. Ongelmathan on helppo todeta ja jopa määritellä, mutta ratkaisut ovat sitten huomattavasti hankalampia.

Stressi on yhtä vanha ilmiö kuin biologinen elämäkin. Kaiken kehityksen perusedellytys on ongelman aiheuttama stressi ja siitä selviäminen. "Ei ongelmia, ei elämää" tietävät bakteerit, kasvikunnan ilmiöt, eläimet ja ihminen. Tänä päivänä puhutaan elämän etsikkopaikoissa kannustavasti haasteista, vaikka sen kohteeksi joutunut pitää tällaista puhetta eufenismina, asioiden kaunisteluna. Eihän kukaan todellisuudessa pidä ongelmista, ne ovat elämän hattuilua juuri, kun kaikki vihdoinkin alkaa näyttää hyvältä.   Mitä ihmisessä tapahtuu, kun kohtalo koettelee? Ensimmäinen reaktio on aivojen viesti lisämunuaisen ytimeen, sormenpään kokoiseen kudosalueeseen, joka alkaa suihkuttaa adrenaliinia ja noradrenaliinia verenkiertoon. Pitkään jatkunut stressiin liittyvä pelko johtaa myöhemmin kortisolihormonin liian erittymisen.

Juuri nämä hormonit ovat vastuussa siitä kaikesta inhottavuudesta, jolla keho viestittää, että nyt on hankala olla. Sydän tykyttää, saattaa muljahdellakin, ja kädet vapisevat. Otsa ja kainalot valuvat noroina ja moni tuntee hartioidensa kiristyvän tavalla jota kutsutaan "kylmiksi väreiksi selkäpiissä".

Seuraa myös koko joukko muita oireita. Voidaan lyhyesti todeta, että pitkään jatkuessaan erilaiset stressin oireet alkavat muodostua hengenvaaraksi ihmiselolle.

Kun aikanaan alkuihmistä stressireaktio valmisti selviämään hengenvaarallisesta tilanteesta, aiheuttaa nykyihmiselle tämä ilmiö pitkään jatkuessaan saman uhan mm. verenkiertohäiriöiden ja mahdollisesti jopa syövän muodossa. Mitä voi pieni ihminen tehdä?

Elimistön stressireaktio perustuu siis hormonireaktioon. Siihen voi vaikuttaa monella eri tavalla, joista yksinkertaisin ja toimivin on kehonsa kiusaaminen. Säännöllinen kohtuullinen liikunta vaikuttaa lisämunuaiseemme tasapainottavasti.

Eräässä sotilailla tehdyssä tutkimuksessa seurattiin kahta ryhmää. Toinen harjoitteli fyysisesti sovitun ohjelman mukaan kuntoa kohottavasti, kun taas verrokkiryhmä sai toimia B-miesten tapaan rennosti turhia hikoilematta.

Molempien ryhmien stressihormonitasot määritettiin ennen liikuntaharjoittelua. Ruumiillisen harjoittelujakson jälkeen mitattiin samat arvot uudelleen, eikä liene yllätys (muutenhan tällä esimerkillä tässä jutussa ei olisi mitään käyttöä), että harjoitelleen ryhmän stressihormonitasot olivat matalampia harjoittelemattomaan ryhmään verrattuna.

Kun sitten molemmat ryhmät joutuivat työskentelemään koeluontoisesti hermoja kuluttavassa tilanteessa, huomattiin, että hyväkuntoisen ryhmän reaktioajat olivat noin 10 prosenttia parempia kuin verrokkien. Samoin heidän stressihormonitasonsa olivat kokeen aikana ja jälkeen matalammat.

Fyysinen kestävyys on siis stressin hallintaa parhaimmillaan.

Myös levolla on suuri merkitys stressin hallinnassa. Tästä esimerkkinä haluan kuvata sydäntä. Laskin huvikseni sydämen työmäärää. Se lyö noin 100 000 kertaa vuorokaudessa ja joissakin tapauksissa lähes kolme miljardia kertaa elämän aikana. Tänä aikana se saattaa pumpata lähes 30 000 tankkiautollista verta!

Kuitenkin levolla on tärkeä osa sydämen jaksamiselle. Jokainen, joka on nähnyt EKG:n, "sydänfilmin", tietää, että suuri osa tätä käyrää on suoraa viivaa. Sydän siis lepää sen täyttyessä verellä. Aina välillä, ehkä noin kerran sekunnissa ilmestyy sydämen lihastyötä, pumppausta kuvaava häkkyrä viivalle.

Tiedetään, että tietyissä rytmihäiriöissä, joissa sydämen syke kiihtyy erittäin korkeaksi, se saattaa joutua hyvin nopeasti uupumistilaan ja tilanne vaatii erittäin nopeita hoitotoimenpiteitä. "Suoran viivan" osuus häviää olemattomiin ja sydän pumppaa verta yhä heikommin ja heikommin , koska se menettää palautumismahdollisuutensa. Tilanne on hengenvaarallinen.

Myös ihmisen aivot ovat elävää kudosta sydämen lailla. Ne tarvitsevat lepolepohetkensä toimiakseen tehokkaasti. Rytmihäiriökohtauksen uuvuttaman sydämen lailla uuvutetut aivot toimivat yhä heikommin ja heikommin. Myös tämä tilanne voi johtaa menehtymiseen itsetuho-käyttäytymisen muodossa. Toinen mahdollisuus on henkinen sairastuminen, uupuminen ja masennus.

Emme voi ryöstöviljellä aivojamme. Samalla tavalla, kun perunamaa kannattaa aika ajoin siirtää levänneelle maalle, on aivojenkin saatava levätä. Laiskottelu hyvän harrastuksen parissa on tutkimusten mukaan aivolepoa parhaimmillaan. Seuratkaapa vaikkapa lapsia: he leikkivät kun leikittää ja nukkuvat kun nukuttaa. Kun heiltä kysyy stressistä, he eivät edes tunne koko sanaa.

Liikkukaa, levätkää ja harrastakaa, elätte pitempään terveempinä ja nautitte lisäksi joka hetkestä.

*Teksti: Leif Lindberg
*Sähköposti: leif.lindberg@pop.inet.fi


| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |