Nähtäväksi jää, kuinka pitkään maaseutu pysyy asuttuna ja kuinka kauan muuttotappioalueet pysyvät sosiaalisesti ja taloudellisesti turvallisina paikkoina suomalaisten elää. Kansalaiset tuntuvat olevan eniten huolissaan maan jakautumisesta kahtia: kasvukeskuksiin ja syrjäseutuihin, rikkaisiin ja köyhiin.

Asiat ovat kytköksissä toisiinsa. Itse asiassa Suomen maaseudulle on käynyt juuri niin kuin alun perin toivottiin. Maatilat ovat laajentaneet, vaihtaneet tuotantosuuntaa, lopettaneet, isännät ja emännät kouluttautuneet uusiin ammatteihin. Luomutuotantoon on siirrytty ja pientä elintarvikkeiden jatkojalostusta aloitettu. Joku on onnistunutkin.

Mutta samalla väki on vähentynyt. Harmi, ettei kukaan huomannut niin ilmeistä seikkaa, että ihmisten mukana lähtevät myös palvelut ja niiden tuottajat.

Maaseudun asutuksen runko, viljelijät, ovat kuuliaisesti noudattaneet annettuja ohjeita: on opeteltu EU-kuviot ja laskettu millainen tuotanto elättää perheen. Raha on ollut konsulenttina ja vaihtoehtoja on tarjottu tasan kaksi: lopeta tai laajenna.

Nyt, kun eläintaudit vellovat Euroopassa, täällä on herätty luettelemaan suomalaisen perheviljelmäpohjaisen maatalouden etuja. On helppo kuvitella, mitä niiden tuottajien mielessä liikkuu, jotka ovat jo ehtineet laajentaa tuotantoaan. Miljoonavelat niskassa ei auta haaveilla "siirtymisestä pienimuotoiseen". Taas tutee korville märästä rätistä, vaikka edellinen isku vielä punoittaa. Pelottaa, että joku keksii ryhtyä syyttämään suomalaisia tuottajia suurtuotantoon pyrkimisestä.

Vielä nurinkurisempaa on, että maaseudun rakennemuutosta on ohjattu samoista huoneista, joissa nyt hiotaan lausuntoja perheviljelmämaatalouden puolesta. Yleensäkin maaseutua koskevat päätökset tehdään kasvukeskuksissa, mikä näkyy ratkaisujen laadussa. Toiminta on yhtä viisasta kuin se, että parhaita kasvattajia tuntuvat olevan ne, joilla ei ole yhtään lasta.

Pahimmille muuttotappioalueille on yritetty tarjota niin etätyötä kuin työvoima- ja projektivaroin tuettuja työpaikkojakin. Etätyö ei kuitenkaan ole suuremmin kiinnostanut työnantajia, ja tukirahalla on saatu aikaan lähinnä lintutorni mäelle ja alarinteelle laavu. Ne eivät oleellisesti paranna maaseudun vetovoimaa.

Aluepolitiikkaa maakunnissa työkseen tekevät, myös jotkut poliitikot, ovat jo vuosia ehdottaneet esimerkiksi verohelpotuksia muuttotappioalueille. Turhaan.

On aika ryhtyä sanoista tekoihin...

Teksti: Teemu Pakarinen
Sähköposti: teemu.pakarinen@pellervo.fi