Anne Kylmäniemi, Kyllikki Lampinen, Päivikki Palosaari, Pirkko Nieminen ja Hannele Pokka ovat vahvoja Lapin vaikuttajanaisia. ©Kuvat Timo Lindholm, Jaakko Liukkonen

Taustaltaan erilaisten, keski-ikäisten naisvaikuttajien kertomuksia yhdistää läheinen suhde luontoon ja ja sen luontaisiin voimavaroihin sekä selviytymisen pakko. Nälkämailla on olojen muututtua ollut pakko keksiä uutta elantoa ja pitää perhe kasassa.

Oma elämä on pitänyt luoda varsinkin muutama vuosikymmen sitten lähes kirjaimellisesti omin käsin tai muuttaa pois, ja ehkä palata myöhemmin. Nyt elämän yleiset lähtökohdat ovat monipuolisemmat, mutta sukupolvien myötä kasvanut itsetunto pitää heitä juurillaan ja usko tulevaisuuteen on vahva. Ja Lappiin myös palataan eikä vain muuteta pois.

Tasa-arvoajattelu lähtee itsestä

Posiolainen maatilan emäntä Anne Kylmäniemi, 46, on syntyjään Oulusta työläisperheestä, mutta elää nyt miehensä ja kahden lapsensa kanssa Suolijärven rannalla vuodesta 1760 suvun hallussa pysyneellä sukutilalla.

"Isä muutti Kemijärvelle työn perässä vuonna 1963, mistä sitten muutimme Nurmijärvelle. Helsingissä minulle olisi auennut pankkivirkailijan ura, mutta yhdellä hiihtolomareissulla mummolaani Posiolle tutustuin mieheeni Marttiin 1970-luvun alussa. Ja sille tielle jäin", hän kertoo.

Pariskunta alkoi isännöidä sukutilaa. Työn ohessa Anne kävi lukion päiväkoulussa, hoiti tilaa ja synnytti esikoisensa. Opintien kautta hän kiinnostui kunnallispolitiikasta, mutta pian maatalousalan järjestötoiminta imi tarmokkaan naisen mukaansa ja kunnallispolitiikka jäi.

Hänet valittiin paikallisen tuottajayhdistyksen ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi ja vuosina 1992–98 hän toimi Maataloustuottajain Lapin Liiton ensimmäisenä naispuheenjohtajana. Nätä nykyä hän kuuluu sekä Pellervo-Seuran että MTK:n johtokuntiin.

Anne Kylmäniemi sanoo, ettei hän ole koskaan kokenut tulleensa syrjityksi järjestöelämässä sukupuolensa vuoksi, vaikka hän on ollut usein ensimmäinen johtoporukan naisjäsen ja sittemmin myös ensimmäinen puheenjohtaja. "Pientä napinaa ja ihmetystä sai tietysti alkuun kuulla, mutta se laantui vähitellen."

Mielestäni tasa-arvoajattelu lähtee itsestä. "Esimerkiksi meidän perheessä ei ole varsinaisesi miesten ja naisten töitä. Kun järjestötehtävät vievät aikaani, Martti hoitaa tilaa, muuten työtä tehdään yhdessä. Lappilaiset emännät ovat aina joutuneet kantamaan huolta paljosta, koska isäntien on pitänyt hankkia lisätuloa kodin ulkopuolelta. Tämä vain yhdistää."

"Naisilta ei vaadita järjestöelämässä sen enempää kuin miehiltäkään. Ehkä miehet kuitenkin ajattelevat enemmän makrotasolla, kun sen sijaan naiset eivät irtoa helposti arjen totuuksista, vaan heillä säilyy mielessä yhteys elävään elämään", Kylmäniemi mietiskelee.

Maatiloilla naisten ja miesten sidos arjen työhön pikemminkin lisääntyy kuin vähentyy tilakoon kasvaessa, koska he joutuvat rinta rinnan huolehtimaan tilasta ja perheestä. "Järjestöelämän kannalta tämä on haitallista, koska varsinkaan nuoret aktiiviset, usein velkaisen tilan pitäjät eivät ehdi mukaan vaikuttamaan."

Lapin maatalouden, varsinkin karjatilojen, Kylmäniemi uskoo säilyvän tulevaisuudessakin, vaikka tilakoko ei voi etäisyyksien takia kasvaa äärettömiin. "Meillä on navetassa 14–15 lypsävää ja osuus yhteismetsästä. Kun investoi maltillisesti pärjää varmasti. Lisäksi viime aikojen uutiset tehotuotannon kriisistä puhuvat puhtaan ruuantuotannon puolesta. Sanotaanhan, että yksi kissa passataan, kymmenen ruokitaan", Kylmäniemi naurahtaa.

Vähintään Jyväskylän pohjoispuolelle

Rovaniemen maaseutukeskuksen johtaja Kyllikki Lampinen, 48, on syntynyt Torniossa. Hän opiskeli maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi Helsingin yliopistossa, josta valmistui 1978.

"Jo silloin vakuutuin, että vähintäänkin Jyväskylän pohjoispuolelle on päästävä töihin, niin vahvasti veri veti pohjoiseen."

Ensimmäinen työpaikka löytyi Kainuun maaseutukeskuksen kotieläinagronomina, missä vierähti viisi vuotta. Seuraavat viisi vuotta hän toimi Ivalon emäntäkoulun johtajana. Lapin maaseutukeskuksen karjatalousagronomiksi hänet valittiin vuonna 1988 ja johtajaksi 1995.

"Kaksilapsinen perheemme viihtyy hyvin Rovaniemellä. Pohjoisen ihmiset ovat iloa pursuavia, herkästi hymyileviä, selkeäpuheisia ja suoria. En kuitenkaan ole mikään varsinainen luontoihminen, mutta luonnon rauhasta nautin suunnattomasti."

"Sukupuoleen perustuvaan syrjintään en ole törmännyt työssäni koskaan. Kaikissa organisaatioissa työskentelee miehiä ja naisia, ja onneksi nykyään pätevyys ratkaisee", hän kertoo.

Kyllikki Lampinen seuraa työnsä puolesta tiiviisti lappilaisen maaseudun kehitystä. "Maatilojen määrä laskee 5–6 prosentin vuosivauhtia, joten uutta elantoa on luotava välttämättä, jos maaseutu halutaan säilyttää asuttuna. Haluja ja motiivia ei ainakaan puutu, sillä esimerkiksi Lapin lehmien keskituotos on maan suurin", Lampinen kertoo.

"Olen pannut merkille, että kriisitilanteissa maaseudun naiset ovat sen voima. He ovat aktiivisia, kekseliäitä ja jaksavat etsiä uutta. Lapin luonto on ehtymätön ideoiden ja mahdollisuuksien lähde, ja yhdistettynä matkailuun se voi jatkossa antaa toimeentulomahdollisuudet jopa tuhansille. Tuotteita voi kehitellä mm. marjoista, yrteistä tai muista kasveista."

Lampinen poimii yhden esimerkin. "Naiset tietävät kansanperinteen pohjalta, että väinönputki on monikäyttöinen kasvi. Nykyään sitä käytetään mm. rieskan mausteena tai ainesosana lihaksia rentouttavassa hoitovoiteessa. Tämän idean pohjalta teknisesti taitavammat miehet ovat kehittäneet koneen, jolla sen juurta voidaan nostaa."

Tämän kehityksen jatkumiseksi pitäisi Lampisen mukaan alueen monien oppilaitosten voimavarat hyödyntää nykyistä paremmin. "Oppilaitosten koko mahdollistaa elinkeinoelämän tarpeiden mukaiset opetusohjelmat. Kun vielä markkinoinnin haasteisiin kyetään vastaamaan, niin alueen tulevaisuus näyttää lupaavalta, varsinkin kun eri tahojen yhteistyötä saadaan kehitetyksi", Lampinen uskoo.

Uskottavuus on luotava omalla työllä

Levin keisarinnaksikin kutsuttu Hullu Poro Oy toimitusjohtaja Päivikki Palosaari, 44, on syntyperäinen kittiläläinen, joka luonut nykyään 80 miljoonan markan liikevaihtoa pyörittävän matkailuyritysryppäänsä koulutyttönä alkaneen yrittäjyyden innolla.

"Ensimmäiset taskurahani hankin myymällä sopulinnahkoja. Varsinaisen liiketoiminnan aloitin perustamalla Porogrillin 20 vuotta sitten ja ostamalla lomakylän vuonna 1988. Nykyään minulla on neljä hotellia ja 11 ravintolaa Levillä ja Kemissä. Osassa yrityksiä mukana on avomieheni, joka toimii Levin ohjelmapäällikkönä ja Kemin yritysten toimitusjohtajana. Edellisestä avioliitosta perheeseen kuuluu kaksi tytärtä" , Palosaari kertoo.

"Uskottavuusongelmia minulla ei ole ollut liike-elämässä milloinkaan, koska olen aloittanut nuorena ja luonut kaiken omalla työlläni. Luonteeltani olen peräänantamaton idealisti, boheemi, ahkera ja siedän hyvin stressiä. Nämä asiat eivät ole kiinni sukupuolesta."

"Olen tyypillinen vaatimattomista oloista lähtenyt Lapin nainen, jonka on aina pitänyt olla omatoiminen. Pitkien etäisyyksien takaa ei voi lähteä erikseen hankkimaan jokaista naulaa tai lankunpätkää rautakaupasta, vaan on luotava omat hankintakanavat", hän kertoo.

Päivikki Palosaaren toimeliaisuus ilmenee myös haastattelun aikana. Hän opastaa rakennusväkeä kaiken aikaa, kun hiljan avattua uusinta kohdetta Hullu Poro areenaa viimeistellään. Itse muistan yöpyneeni Hullussa Porossa viime talvena, ja eiköhän omistaja itse kulkenut aamiaisaikaan tarkistamassa, että sämpylät ovat tuoreita ja serviisi muutenkin reilassa.

Palosaari uskoo vahvasti Lapin matkailun tulevaisuuteen. Valtteja ovat nuorten hyvä koulutus, kansainvälistyminen, kielitaitoisuus ja ennakkoluulottomuus. Tältä pohjalta nousevat hyvät mahdollisuudet hyödyntää Lapin luontaisia valtteja, luonnon väljyyttä ja hiljaisuutta.

"Itse en ole käynyt kouluja, mutta arvostan koulutusta paljon. Toisaalta ei kuitenkaan pidä unohtaa perinteisten käden taitojen merkitystä, joista alkaa jopa olla pulaa. Pitää muistaa, että myös kädentaidoilla voidaan luoda hyödykkeitä, joita kyetään hyödyntämään matkailubisneksessä. Siksi myös niitä pitäisi opettaa kouluissa", Palosaari korostaa.

Palosaari pursuaa uusia ideoita. "Päällimmäisenä kehittelen mielessäni Lappiin elokuvatuotannon keskusta, jossa tuotettaisiin elokuvia, multimediaa ja muuta virtuaalisuuteen liittyvää", hän haaveilee.

Kyllähän sitä on tytöteltykin

Lapin Työvoima- ja elinkeinokeskuksen johtaja Pirkko Nieminen, 48, on luonut pitkän uran julkishallinnossa. Kajaanissa syntynyt Nieminen valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta laudaturaineinaan suunnittelumaantiede ja kansantalous vuonna 1980. Hän on työskennellyt Lapin seutukaavaliitossa tutkijana 1980-luvun alkuvuodet, Lapin liitossa maakuntasihteerinä ja kehittämispäällikkönä. TE-keskuksen johtajaksi hänet valittiin 1997.

"Olen aina halunnut työskennellä pohjoisessa. Pidän pohjoisen ihmisten suoruudesta ja mutkattomuudesta. Viihdyn täällä hyvin enkä ole edes hakenut työpaikkoja muualta", 17-vuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti kertoo.

"Koska olen työskennellyt miesvaltaisesti hallituissa organisaatioissa, olen nimitysteni yhteydessä saanut usein kuulla napanneeni sen pakollisen naispaikan. Näin kävi myös johtajanimityksen aikaan, mutta mitäpä siitä, kyllä koulutukseni ja työkokemukseni kestävät vertailun."

"Työelämässä saan vielä nykyäänkin kuulla tytöttelyä. Usein tapahtuu, että kun minä tai joku muu nainen esittää jotain uutta, niin idea vaietaan. Mutta sitten jonkin ajan päästä joko samassa kokouksessa tai myöhemmin sen nostaa joku mies käsittelyyn", Nieminen hymyilee.

Nieminen on myös sitä mieltä, että lappilainen nainen on aloitteellinen, idearikas ja sitkeä. Miehet puolestaan ovat ehkä rohkeampia ottamaan suurempia riskejä ja pistämään pystyyn esimerkiksi useamman työntekijän yrityksiä.

Koska koko Lapin lääni kuuluu EU:n ykköstukialueeseen Nieminen on työssään paljon vartijana. Hänen visionsa mukaan Lapin pitäisin hakeutua yhteistyöhön sellaisten alueiden kanssa, joilla on resursseja. "Ei meidän kehitysalueiden kannata ruikuttaa keskenämme. Esimerkiksi Helsinki-Lappi -akselilla on sellaisia signaaleja, että tänne voitaisiin luoda etätyökeskuksia, jonne yritykset hajasijoittaisivat toimintojaan pääkaupunkiseudun työvoima- ja muiden ongelmien vuoksi, Nieminen kertoo.

"Vaikka Lappi on muuttotappioaluetta, olisi erittäin mielenkiintoista tutkia, keitä ovat ne 4 000 ihmistä jotka vuosittain muuttavat tänne takaisin. Onko koulutusjärjestelmämme esimerkiksi ajan tasalla", hän kysyy.

Tehokkuutta aluepolitiikkaan

Lapin läänin maaherra Hannele Pokka, 48, on valtakunnallisesti tunnettu poliitikko, joka valittiin maaherraksi 1994. "Tähän ratkaisuun vaikutti paljon tyttäremme syntymä, halusin myös hänen varttuvan Lapin maisemissa", hän kertoo.

Pokka on syntynyt Muurolassa Rovaniemen lähellä, ja siellä hän asuu edelleen kotitilallaan. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui Helsingissä 1975 ja väitteli tohtoriksi 1991. Opiskellessaan hän osallistui ylioppilaspolitiikkaan, ja poliittisen uran näkyvin paikka oli oikeusministeriys vuonna 1991. Hän on työskennellyt myös MTK:ssa.

"Olen niin määrätietoinen ihminen, ettei minua tytöttely ole koskaan suuremmin kiusannut. Teot puhuvat puolestaan, ja kehittyyhän tasa-arvo koko ajan myönteiseen suuntaan."

Lappilaista naista Pokka luonnehtii samoin kuin muutkin haastateltavamme. "Hän ei lannistu. Elämä maaseutuyhteisössä opettaa selviytymään omin keinoin, kun miehet ovat hankkineet lisätuloja mm. metsätöistä tai poronhoidosta. Tämä näkyy edelleen mm. siinä, että tytöt ovat hanakampia lähtemään muualle opiskelemaan, mutta he uskaltavat myös palata."

Tasa-arvokysymyksistä Pokka nostaa tärkeimmäksi miesten ja naisten väliset palkkauserot. "Naistyöpaikkojen kannalta verotusta olisi korjattava etenkin palvelualoilla siten, että pienyrittäjien asemaa helpotettaisiin mm. arvonlisäveroa ja sosiaaliturvamaksuja alentamalla sekä muinkin nimenomaan syrjäseutuihin kohdistuvin toimenpitein", hän esittää.

Pokka puhuu suorastaan paatoksella kylätoiminnan merkityksestä. "Lapissa on noin 400 kylää, joista noin 300:ssa toimii kylätoimikunta. Jo yksikin aktivisti voi saada ihmeitä aikaan, kunhan vain luodaan resursseja, eikä niissä ole kyse suurista summista", hän korostaa.

"Lapin väestö on hyvin koulutettua. Yrittämistä ei pelätä niin kuin takavuosina. EU-rahoitus tuo resursseja yritystoiminnan luomiseen ja koulutuksen kehittämiseen."

Pokka yhtyy Pirkko Niemisen ajatuksiin siitä, että Lappiin pitäisi luoda esimerkiksi IT-henkilöstölle yrityskeskuksia, joissa olisi yhteisiä palveluja. Näin syntyisi myös luontevia työyhteisöjä ja samalla kyettäisiin ratkomaan etelän asunto- ym. ruuhkautumisongelmia. "Poliittinen valta on vain keskittynyt liiaksi kehä kolmosen sisäpuolelle", hän pahoittelee.