Jos oma kunta kuolee, surutyötä joutuu tekemään kauan, tiedetään Kuorevedellä, missä kuntaliitos astui juuri voimaan.

Lakkautettu kunta muuttuu helposti syrjäkyläksi, mutta voi myös säilyä elävänä, huomattiin Pohjaslahdella, missä liitoksesta on vierähtänyt 28 vuotta.

Kun Pohjaslahden kunta vuonna 1973 jaettiin naapureidensa Vilppulan ja Virtain kesken, tuli kauppias Vesa Listenmaasta vilppulalainen. Vai tuliko sittenkään?

"Pohjaslahtelaisena synnyin ja pohjaslahtelaisena pysyn. Se ei kuntaliitoksesta mihinkään muutu", naurahtaa mies, joka jo kolmannessa polvessa pitää perheineen kauppaa Pirkanmaan koillislaidalla Tarjanneveden maisemissa.

Vesa Listenmaa hallitsee kylän pääraitin toisella reunalla rautakauppaa ja asiamiespostia, Maire-vaimo kadun toisella puolella ruokakauppaa. Esikoispoika Tomi jatkaa liikkeissä suvun perinnettä neljännessä polvessa.

Listenmaat ovat nähneet, miten Pohjaslahti kuntaliitoksen jälkeen muuttui itsenäisestä kunnasta pääpitäjän sivukyläksi, josta matkaa kuntakeskukseen kertyy 30 kilometriä. Vuosien varrella maaseudun rakennemuutos on nielaissut puolet asukkaista, mutta kuolleeksi Pohjaslahtea ei silti missään nimessä voi sanoa.

"Tämä on edelleen maailman paras paikka", Vesa Listenmaa vannoo.

"Meillä on koulu, kauppa ja pankki. Ne ovat ne tärkeimmät asiat, jotka pitävät kylää elossa. Koulu on säilynyt ja kunta sen peruskorjannutkin. Ja täytyy kehua, että Mäntän seudun Osuuspankki on hoitanut hienosti Pohjaslahden asiat ja pitänyt täällä oman konttorin. Sen asiakkaita ovat kaikki kyläläiset."

Reilun kivenheiton päässä Listenmaista häämöttää kyläkoulu, joka kirjastoineen ja urheilukenttineen on pitäjän kulttuurikeskus. Likellä kohoaa oma kirkko, jossa yhä järjestetään jumalanpalveluksia. Itsenäisestä seurakunnasta tosin on tullut Vilppulan kappeliseurakunta, ja kun kirkkoherra muutti muualle töihin, tyhjeni pappila.

Kunnantalokaan ei ole autioitunut kokonaan. Sen vaaleanpunainen julkisivu alkaa rapistua, mutta entiset virastot palvelevat aika ajoin terveyskeskuslääkärin vastaanottona ja neuvolana.

Onpa pääväylälle ilmestynyt ihan uusikin toimipiste: kylätoimisto. Se kertoo tämän päivän pohjaslahtelaisten halusta pitää kotiseutu virkeänä. Toimistossa on järjestelty esimerkiksi vesiosuuskunnan asioita.

"Osuuskunta on nyt ollut kylän suurin hanke. Se tuo hyvää vettä noin 130 talouteen", Vesa Listenmaa kertoo.

Kesällä väkiluku
moninkertaistuu

Kevättalven iltapäivänä Pohjaslahti elää puolinukuksissa. Kylänraitilla ei kulje kukaan.

"Tämä on sellaista kaamosaikaa. Elämä vilkastuu kun tulee kesä ja kesäasukkaat. Nyt asiakkaita on päivittäin parikymmentä, kesällä parisataa", laskee Vesa Listenmaa.

Vähän myöhemmin kylä alkaa heräillä, ja Anneli Talvitie saapuu ruokaostoksille. Hän on elävä todiste maaseudun vetovoimasta.

Rakkaus sai Talvitien muuttamaan Ähtäristä Pohjaslahdelle muutama vuosi sitten. Työpaikka on 30 kilometrin päässä Vilppulan keskustassa, mutta asuinpaikka valittiin Pohjaslahden luonnonrauhasta.

"Mutta lapsia me emme tuoneet, vaikka heitä koulussa varmasti kaivattaisiin."

"Ihan hyvin riittää, vaikka vain yksi ihminen kerrallaan tänne muuttaisi", naurahtaa Maire Listenmaa hintoja naputellessaan. Esimerkiksi kauppiasparin keskimmäinen poika Markku on jäänyt synnyinseudulleen, vaikka palkkatyö vie päivittäin kunnan keskustaan.

"Eipä ole tehnyt mieli muuttaa sinne", nuori mies hymähtää.

Kun itsenäinen Pohjaslahti lakkautettiin, oli kunnassa noin tuhat asukasta. Heistä 200 ryhtyi virtolaisiksi, 800 vilppulalaisiksi. Nyt Vilppulan puolella Pohjaslahtea asustaa enää noin 400 ihmistä.

"Mutta ei väen vähenemistä voi laittaa vain kuntaliitoksen syyksi. Näin on käynyt maalla muuallakin", kyläläiset arvioivat.

Kotiseutuhenki
elää vahvana

Kuntaliitoksen pakko oli pohjaslahtelaisille niin selvä, ettei se herättänyt kiehuvia tunteita tai kansanliikettä. Olihan kunta lääninsä pienin ja köyhin.

"Kunnille oli silloin tulossa niin paljon uusia velvoitteita, ettei niistä olisi yksin selvitty", muistelevat kaupan puolella Maire Listenmaa ja myyjä Seija Lehtonen sekä pankissa konttorinhoitaja Liisa Koivisto.

"Siksi liitos ei meistäkään tainnut tuntua kovin kummoiselta asialta."

Riita pitäjässä syntyi liitossuunnasta. Osa oli tottunut asioimaan Keuruulla, osa Virroilla, osa Vilppulassa. Lopulta kunta jaettiin Virtain ja Vilppulan kesken.

"Kunnantalolla oli ollut vain pari virkailijaa, joten kyllä minusta monet asiat liitoksen myötä paranivat. Vaikeammalta tuntui myöhemmin seurakuntien yhdistyminen. Mutta liitoksen kaltaiset asiat on vain hyväksyttävä tosiasioina ja elettävä eteenpäin", Seija Lehtonen miettii.

Eivätkä pohjaslahtelaiset jääneet seuraamaan sivusta kunnallista päätöksentekoa. Kylä yhdisti heti liitoksen jälkeen vaaleissa voimansa ja sai viisi edustajaa kunnanvaltuustoon. Vielä nyt kylän asioita ajamassa on väkeä sekä valtuustossa että kunnanhallituksessa.

"Olemme onneksi pystyneet säilyttämään oman identiteettimme. Ehkä sen selittää kotiseutuhenki, joka on täällä vahva", Liisa Koivisto tiivistää.

Kuorevedellä
liitos hiertää mieliä

Kun ajaa kuusikymmentä kilometriä Pohjaslahdelta kaakkoon, päätyy Kuorevedelle ja keskelle vastakoettua kuntaliitosta. Vuoden alusta eli vajaat kolme kuukautta sitten 2 800 kuorevesiläistä ja naapurikaupunki Jämsän 12 800 asukasta aloittivat yhteiselonsa.

Pohjaslahden tapaan Kuorevesi elää syrjässä, sillä matkaa Jämsän keskustaan tai toiseen naapurikaupunkiin Mänttään kertyy melkein 30 kilometriä, Tampereelle tai Jyväskylään yli 80.

Liitokseen kunnan sysäsivät valtionosuus- ja yhteisöverouudistukset. Kun valtion rahanjakotapa muuttui, huomasivat päättäjät, että talous on joutunut syöksykierteeseen, joka ei omin voimin oikene. Jotta ilmailuteollisuudesta ja ilmavoimien tukikohdasta elävää pitäjää voitaisiin tulevaisuudessa kehittää, oli apua haettava naapurin isommista siivistä.

Äkkiä eteen tullut liitos repäisi kuntalaisten sydämiin kipeän haavan, sillä kansanäänestyksessä 54 prosenttia vastaajista olisi halunnut jatkaa itsenäisenä ja 44 prosenttia kannatti liitosta. Kunnanvaltuusto valitsi yhdistymisen äänin 14–7.

Tänään Kuoreveden keskustaajamassa Hallissa kolmesta ensimmäisestä vastaantulijasta kaksi kertoo olevansa yhä liitoksesta pahoillaan.

"En uskonut enkä edelleenkään usko, että siitä mitään etuja seuraa. Pikkuhiljaa palvelut täältä katoavat", puuskahtaa Auli Iivonen, kolmen lapsen äiti, jonka suku on asuttanut Hallia ensimmäisten joukossa.

"Ymmärrän, että entiseen tapaan ei olisi pystytty jatkamaan, mutta itsenäisyyden takia olisin pienistä tuloistani ollut valmis esimerkiksi maksamaan korkeampia terveyskeskusmaksuja ja koulujen lukukausimaksuja."

Luvassa uusi
koulu ja kirjasto

Muutamat Auli Iivosen tuttavista ovat löytäneet liitoksesta hyviä asioita. Esimerkiksi veroäyri ja kiinteistövero ovat laskeneet, bussivuorot Hallista Jämsään lisääntyneet ja osin lääkäripalvelut parantuneet.

"Ehkä oma asenteeni vaikuttaa niin, etten huomaakaan mitään hyvää. Mutta meidän perheessämme esimerkiksi terveyskeskuksen aamupäivystyksen vaihtuminen omalääkärijärjestelmään vain huononsi tilannetta, sillä omalääkärimme on ollut paljon poissa ja siksi on vaikea päästä vastaanotolle."

"Samoin lasten päivähoitoasiat takkuavat, koska niitä järjestelevät uudet ihmiset. Pienissä kuvioissa asiat ja ihmiset olivat tuttuja, joten kaikki hoitui helposti. Liitos vei päätöksenteon meistä liian kauas; ihmisille jotka eivät välttämättä jaksa olla kiinnostuneita sivukylien asioista."

Valtion maksama liitosporkkana, reilut 20 miljoonaa markkaa, käytetään Kuorevedellä uuden päiväkodin, ala-asteen ja kirjaston rakentamiseen.

"Vasta kun ne ovat tuossa pystyssä, uskon minäkin, että liitoksesta voi seurata jotain hyvää."

Jämsäläiseksi Auli Iivonen ei silti aio koskaan itseään kutsua.

"Jos asiapapereihin pitää kirjoittaa kotipaikka, on todella vaikea kirjoittaa Jämsä."

Sopeutuminen
vie 5–10 vuotta

Ruokakaupan portailla Auli Iivosen kanssa vastatuksin sattuu toinenkin liitoksesta harmistunut, Anne-Mari Leppä Suinulan kylästä.

"Liitos ehkä parantaa palveluja Hallissa, mutta muille kylille ei mitään uutta tule. Elää tämän asian kanssa vain täytyy. Helppoa se ei ole ja tiedän monia, joiden on vaikea edes lausua nimeä Jämsä."

Leppä suree erityisesti yhteyksien katkeamista.

"Kaikki viralliset asiat, esimerkiksi Kela- tai sairaalakäynnit, on nyt hoidettava uusissa paikoissa uusien ihmisten kanssa. Myös maakunta vaihtui Pirkanmaasta Keski-Suomeen, mikä taas vaikuttaa mm. moniin yhdistyksiin ja seuratoimintaan."

Auli Iivosta ja Anne-Mari Leppää maltillisemmalla mielellä kauppaostoksiltaan palaa Leo Reini.

"Aika suuri kulttuurierohan näillä kahdella kunnalla on, mutta omassa elämässäni en toistaiseksi ole huomannut vaikutusta – en hyvää enkä pahaa. Selvää oli, ettei taloudellisesti vanhalla linjalla enää olisi voinut jatkaa."