Pihalle istutettuja koriste- tai suojapensaita hoidetaan muun muassa leikkaamalla. Koska versojen katkominen vaikuttaa kasvin ulkonäköön ja hyvinvointiin, on syytä leikata harkiten ja kohtuullisesti. Oikealla leikkauksellakaan ei saada ihmeitä aikaan, jos kasvupaikan valoisuus, maan ravinnetila, happamuus tai kosteus eivät ole kohdallaan. On parempi leikata usein ja vähän kuin harvoin ja paljon kerralla. Turhaa leikkausta kannattaa aina välttää, sillä sienitaudit iskevät herkästi avoimiin leikkauspintoihin. Sopivan lajin valinta, oikea istutustiheys ja muu säännöllinen hoito vähentävät leikkaustarvetta.

Hoitoleikkausten ajankohta

Useimmille pensaille paras leikkuuajankohta on varhaiskevät heti lumien sulamisen jälkeen. Ennen silmujen avautumista kasvien nestevirtaus on vähäistä ja leikkaushaavat paranevat nopeasti. Lisäksi lehdettömien kasvien versot erottuvat hyvin ja talven kourissa repeilleet oksat on helpompi havaita. Poikkeuksen tekevät pensasmaiset vaahterat, kuten mongolianvaahtera, jota leikataan runsaan mahlan vuodon takia aikaisin kevättalvella tai loppukesällä.

Pensaat, jotka kukkivat saman vuoden versoilla, leikataan ennen kasvuun lähtöä. Sellaiset pensaat, jotka kukkivat edellisen vuoden versoilla, kuten norjanangervo, leikataan yleensä vasta kukkimisen jälkeen. Tosin yksittäisiä versoja voi leikata ihan hyvin varhain keväälläkin, jos kukkien menetys ei haittaa. Joidenkin pensaiden kukinta on puolestaan niin huomaamatonta, ettei menetettyjen kukkivien versojen puuttuminen vähennä kasvien koristearvoa. Vaatimaton kukinta on muun muassa taikinamarjalla, lumimarjalla, korallikanukalla ja pajuilla.

Versoja harventaen

Kaikista pensaista leikataan aina kuolleet, vioittuneet, maahan lamoavat ja toisiaan hankaavat oksat. Varsinainen harvennusleikkaus sopii lähes kaikille pensaille ja useita pensaita voi leikata joko harventaen tai kokonaan alas. Kun pensaista poistetaan säännöllisesti muutama vanhin verso maata myöten, kasvusto pysyy jatkuvasti vihreänä ja elinvoimaisena. Jokavuotiset harvennusleikkaukset aloitetaan noin viiden vuoden kuluttua istutuksesta.

Kasvuston nuorentaminen vanhimpia versoja harventamalla sopii erityisesti sellaisille pensaille, jotka muodostavat vain niukasti tyviversoja, esimerkiksi marjaomenapensas, onnenpensaat, ruusukvitteni, sirotuomipihlaja ja syreenit. Jos syreenipensaan kaikki versot leikataan kerralla alas, saadaan kukkia odotella vuosikausia, sillä uudet versot kasvattavat aluksi pelkkiä lehtiä. Harventava leikkaus sopii myös jasmikkeille, joiden versot muuttuvat vanhetessaan alaosistaan risuisiksi ja lehdettömiksi.

Alasleikattavat pensaat

Alasleikkauksessa kaikki versot katkaistaan pensaan koosta riippuen 10-20 sentin korkeudelta maanpinnasta. Tällaista voimakasta leikkaamista kestävät pensaat, jotka muodostavat runsaasti tyvi- tai juuriversoja, kuten pallohortensia, ruusuangervot, japaninangervot, hopeapensas, pajuangervot ja pihlaja-angervot. Muutamat pensaat kasvattavat alasleikkauksen jälkeen niin runsaasti uusia versoja, että niitä joudutaan harventamaan kesällä.

Kasvuston uudistava alasleikkaus tehdään yleensä 3-5 vuoden välein. Saman vuoden versoilla kukkivat ruusuangervot ja japaninangervot voidaan tosin leikata alas vaikka joka kevät, jos niin halutaan. Myös pallohortensia joudutaan leikkaamaan matalaksi joka kevät, sillä sen versot paleltuvat talvella lähes alas asti. Helposti ränsistyvät kurtturuusut ja happomarjat on niiden piikkisten versojen takia helpompi leikata kokonaan alas noin viiden vuoden välein kuin versoja harventaen.

Pensasaidan nuorennusleikkaus

Alaosastaan kovin aukkoiseksi käynyt tai hoitamattomuutta muotonsa menettänyt pensasaita kannattaa leikata varhain keväällä alas. Kaikki versot katkaistaan 10-20 sentin korkeudelta maan pinnasta ja kasvatus aloitetaan alusta. Leikkauksen yhteydessä myös kasvualustaa on syytä kunnostaa, jotta voimakkaasti kasvaville uusille versoille riittää ravinteita. Rikkaruohot pidetään kurissa pitämällä juuristoalue mulloksella tai levittämällä siihen katetta, joka estää rikkaruohojen kasvua ja pitää lisäksi maan pinna kosteana.

Ikivanha tai hyvin huonokuntoinen pensasaita ei uusiudu kunnolliseksi leikkauksillakaan. Puutuneista ja paksuista versoista ei puhkea tarpeeksi uusia silmuja tuuhean aidan kasvamiseen. Tällöin kannattaa istuttaa tilalle uudet taimet. Vanhan aidan juurakot kaivetaan maasta ja myös kasvualusta on syytä vaihtaa uuteen maan väsymisen takia.

Syyshortensian leikkaus

Eräät lajit vaativat yksilöllisen leikkaustavan, kuten syyshortensia, tuoksuvatukka ja neilikkaruusu. Syyshortensian voi leikata joko voimakkaasti tai varovaisesti. Voimakas leikkaus kasvattaa vähemmän ja suurempia kukkia kuin varovasti leikaten. Voimakkaassa leikkauksessa jätetään joka kevät edellisenä vuonna kasvaneisiin, kynän paksuisiin versoihin 2-3 silmuparia, sormenpaksuisiin 3-4 silmuparia. Heikot versot poistetaan kokonaan. Varovaisessa leikkauksessa poistetaan heikoimpia ja vanhimpia versoja 1-3 vuoden välein.

Tuoksuvatukka muodostaa sukulaisensa vadelman tapaan tyviversoja ja kukkii toisen vuoden versoilla. Kukkineet versot leikataan maata myöten joko heti kukinnan jälkeen tai seuraavana keväänä. Koko kasvusto voidaan vaihtoehtoisesti leikata alas joka kevät, jolloin saadaan rehevä kasvusto, mutta menetetään kukinta. Neilikkaruusun heikot ja paleltunet versot tai verson osat poistetaan ja voimakkaat versot typistetään latvasta 10-30 senttiä.

Ruusujen leikkaus

Pensasruusuja leikataan kuten muitakin lehtipensaita. Edellisvuoden versoilla kukkivia pensasruusuja, joita ovat esimerkiksi juhannusruusu, suviruusu, valamonruusu, punalehtiruusu, mökinruusu ja tornionlaaksonruusu, leikataan harventaen joko varhain keväällä tai heti kukinnan jälkeen. Saman vuoden versoilla kukkivat ruusut voidaan leikata joko harventaen tai kokonaan alas. Hansaruusu, kurtturuusu, keijunruusu, nukkeruusu ja kiiltoruusu kukkivat vielä samana kesänä, vaikka ne olisi leikattu alas varhain keväällä.