Nuku, kun nukuttaa
Kun ihminen keksi ajan, hänen ei tarvinnut mennä kauaksi. Hän huomasi, että päivällä ja yöllä, auringonnousulla ja -laskulla oli oma rytminsä ja luonto noudatti tätä säännönmukaisuutta.
Sitten ihminen huomasi, että hänelläkin on oma rytminsä, eräänlainen biologinen kello. Hänhän mielellään heräsi ja meni nukkumaan auringon mukana ja toteutti tällä välin ajatuksiaan ja ideoitaan. Luonto ohjasi häntä.
Nykyään sisäistä rytmisyyttä kutsutaan sirkadiaaniseksi. Nimi tulee kreikan kielelestä ja tarkoittaa noin päivä, sillä todellisuudessa sisäisen rytmimme kesto on lähes 25 tuntia. Valo eli aurinko onkin rytmittävänä apuna vääntäen sen 24 tunniksi.
Luonto siis ohjaa, mutta ei määrää. Tiedemiehet ovat koeluonteisesti tutkineet niiden ihmisten rytmiä, jotka ovat eläneet luolaolosuhteissa auringonvalon ulottumattomissa ja seuranneet sirkadiaanista rytmiä koeryhmässä. Havaittiin, että rytmisyys säilyi, mutta hakeutui geenien ohjaamaan rytmiin: sisäinen kello alkoi jätättää!
Tutkijat puhuvat vapaana toimivasta rytmisyydestä (free-running). Eläinkokein on pystytty paikantamaan sisäisen kellomme säätelykeskus aivoihin, mutta viimeaikaiset todisteet kertovat myös muualla kehossa sijaitsevista tahdistinkeskuksista. Eräs tutkimus osoitti näet pelkästään polvitaipeeseen annetun valoärsytyksen tahdistavan sisäistä kelloamme.
Pääkeskus sijainnee myös ihmisellä silmien takana näköhermojen risteämiskohdan yläpuolella SCN-tumakkeissa. Rotilla tiedetään niiden koostuvan noin 10 000 hermosolusta, neuronista. Kun tiedetään, että rotan aivot suhtautuvat ihmisen vastaavaan elimeen kuten postimerkki neljän A4-arkin peittämään tilaan, lienee ihmisen säätelykeskus neuronimäärältään suurempi.
Tutkimukset näyttävät, että vireystilan säätely ei perustu välittömästi melatoniiniin, vaan tämän valvetilaa säätelevän hormonin erittyminen riippuu SCN-tumakkeiden sisältämistä geeneistä ja niiden ohjaamasta valkuaisainetuotannosta. Kokeissa on havaittu, että näiden neuronien erittämien PER- ja TIM-nimisten valkuaisaineiden, proteiinien pitoisuudet vaihtelevat rytmisesti juuri kuvatun 25 tunnin säännön mukaan.
Tumakkeiden toiminta on itseään ohjaavaa. Mitä suuremmaksi proteiinien määrä käy, sitä vähemmän niitä syntyy. Tämä johtaa pitoisuuksien laskuun. Sillä on tuotantoa lisäävä vaikutus. Rytmisyys perustuu siis ajatukseen, jossa tuotanto kytketään päälle ja pois luonnon tarpeiden mukaan.
Valo on selkeästi tärkein rytmisyyttä ohjaava tekijä. Myös henkinen vireystila, liikunta ja ateriat ohjaavat rytmiämme, mutta valo pystyy peittämään näiden vaikutuksen. Voidaan todeta, että mitä enemmän valoa, sitä vähemmän melatoniinia. Tämän hormonin erittymisen huiput ajoittuvat siksi yöaikaan ja vaikutukset muualla kehossa välittyvät reseptorien kautta. Reseptorit ovat solujen pinnalla olevia rakenteita, joihin melatoniini kiinnittyy. Tämän seurauksena tapahtuu sitten solun sisällä ketju kemiallisia reaktioita, jotka johtavat haluttuihin biologisiin vaikutuksiin.
Niin kauan kuin elämä ja ammatit mahdollistivat elämisen luonnon tahdissa oli kaikki hyvin. Elettiin auringon ja melatoniinin mukaan. Nyt ihmiset tekevät kolmivuorotöitä, lentävät aikavyöhykkeiden yli ympäri maapalloa, koululaisten ja hoitopaikkalasten päivä alkaa, kun kukko torkkuu heltta rentona orrellaan. Rytmin häiriintymisen myötä luontoa vastaan taistelevat alkavat kärsiä jatkuvasta väsymyksestä, päänsärystä, pahoinvoinnista ja muistihäiriöistä.
Koulua käyvien olisi siirryttävä melatoniinin säätelemään rytmiin. Heillä valvetilarytmi ei ole vielä täysin kehittynyt ja tähän liittyy aamu-unisuus, joka ei johdukaan liiallisesta valvomisesta. On ilmeistä, että aamuntorkku yhteiskunnan uusi toivo lataa vielä aivojaan keskushermoston kehityksen tässä vaiheessa. Oppiennätysten jahtaaminen johtaa yhä pitempiin koulupäiviin, mutta pitkäjänteisesti ajatellen lienee luonnotonta taistella meitä suurempia voimia vastaan. Luonnollisempaa olisi pidentää koulupäivää sieltä toisesta päästä ja antaa lasten nukkua aivonsa timmiin kuntoon. Jos heillä olisi äänioikeus, päätyisin todennäköisesti tämän myötä presidentiksi.
Länsi-itä -suunnissa työkseen lentävät joutuvat säätämään omaa rytmiänsä. Länteen matkustavat siirtävät sisäistä kelloa taaksepäin altistamalla itsensä etenkin illalla valolle. He saattavat myös hyötyä melatoniinin käytöstä, mutta enemmän käyttöä tällä on itään päin lähtevälle. Ottaessaan idässä illalla melatoniinia hän huijaa valverytminsä yöhön, vaikka sisäinen kello kulkee vielä useita tunteja jäljessä. Sopeutuminen uuteen paikkaan kestää yhtä monta vuorokautta kuin saadaan jakamalla aikavyöhykemäärä kahdella. Kuuden tunnin aikaeroon sopeutuu noin kolmessa päivässä.
Kolmivuorotyöt johtavat jatkuvaan rytmin rukkaukseen ja luonnollisen valvetilaa säätelevän koneistomme toimintahäiriöön. Vuorotyötä tekevillä esiintyy enemmän sydän- ja verisuonisairauksia, suolisto-ongelmia ja he joutuvat muita useammin onnettomuuksiin. On arvioitu, että jatkuva vuorotyö voi vaikuttaa elinikään lyhentävästi.
Kuunnelkaa siis luonnollista kelloanne.
Teksti: Leif Lindberg
| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |